Lue keskustelun säännöt.
Työttömiä kadehditaan vapaa-ajasta ja tuista, mutta silti ei jättäydytä työttömäksi
05.01.2018 |
Mites nyt näin? Eikö se viisisataa nettona kuussa olekaan houkutteleva korvaus siitä, että saat maata sohvallasi päivästä toiseen? Muuta tukea et saisi, koska tililläsi on luultavasti säästöjä tai on auto tallissa.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat jättäytyneet työttömäksi. Meillä on itse asiassa töissäkin 3 sellaista kausityöntekijää, jotka käyvät säännöllisesti etelässä täyttämässä työssäoloehtonsa ja nollaamassa ansiosidonnaisen ja palaavat sitten 1-2 vuodeksi kotiinsa pohjoiseen työttömäksi. Etelässä asuvat kimppakämpässä ja Kainuussa tai Lapissa on sitten omakotitalot järven rannalla. Siellä voi metsästää, kalastaa ja lasketella sen työttömyyden ajan eikä kukaan huutele perään.
No onhan ne sitten aika paljon töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kadehtii työttömiä? En ole ikinä kuullutkaan moisesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
En. Työttömille kyllä heidän vapaudestaan.
No niin. Tulihan se totuus sieltä ulos, kun vähän puristettiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuka kadehtii työttömiä? En ole ikinä kuullutkaan moisesta!
No tällä palstalla kun roikut vähän aikaa, niin huomaat, että kadehditaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
En. Työttömille kyllä heidän vapaudestaan.
No niin. Tulihan se totuus sieltä ulos, kun vähän puristettiin.
Niin? Miksei saisi kadehtia esimerkiksi vapautta päättää oma vuorokausirytminsä? Tai että on enemmän vapaa-aikaa kuin työssäkäyvällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi aivan sairasta kadehtia työttömiä, ei ne tuet mitään onnea tuo. Ei niin pieni raha tuo uutta autoa autotalliin, lapsille uusia leluja ja vaatteita tai pitkiä aurinkolomia hyvässä hotellissa ja ennen kaikkea sitä tunnetta että kuuluu johonkin ja elättää itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat jättäytyneet työttömäksi. Meillä on itse asiassa töissäkin 3 sellaista kausityöntekijää, jotka käyvät säännöllisesti etelässä täyttämässä työssäoloehtonsa ja nollaamassa ansiosidonnaisen ja palaavat sitten 1-2 vuodeksi kotiinsa pohjoiseen työttömäksi. Etelässä asuvat kimppakämpässä ja Kainuussa tai Lapissa on sitten omakotitalot järven rannalla. Siellä voi metsästää, kalastaa ja lasketella sen työttömyyden ajan eikä kukaan huutele perään.
No onhan ne sitten aika paljon töissä.
Niin ja aika paljon eivät ole. Työttömyys nollaantuu 26 viikon työllä eli vähän yli puoli vuotta kun jaksaa painaa, niin sitten voi olla kaksi vuotta tekemättä mitään. Onnistuu hyvin esim. rakennuksilla kun työsuhteet kestävät yhden rakennusurakan ajan. Tai tietenkin voidaan sopia lyhyemmäksikin ajaksi, jos on pidempi rakennustyömaa. Jotain Kalasatamaakin rakennetaan vuositolkulla, niin siinä ehtii useamman tällaisen keikan tehdä. Ei tietenkään rakennusala ainut ole. Keikkatöitä on paljon muitakin ja tehdäänhän toimistoissakin paljon pätkiä. Tuskin siitä työnantaja ainakaan kieltäytyy, jos työntekijä itse haluaa sopia määräaikaisen työsuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni taitaa olla jo jättäytynyt kun katsoo työttömyyslukuja ja silti ei tahdo saada "paskatöihin" tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat jättäytyneet työttömäksi. Meillä on itse asiassa töissäkin 3 sellaista kausityöntekijää, jotka käyvät säännöllisesti etelässä täyttämässä työssäoloehtonsa ja nollaamassa ansiosidonnaisen ja palaavat sitten 1-2 vuodeksi kotiinsa pohjoiseen työttömäksi. Etelässä asuvat kimppakämpässä ja Kainuussa tai Lapissa on sitten omakotitalot järven rannalla. Siellä voi metsästää, kalastaa ja lasketella sen työttömyyden ajan eikä kukaan huutele perään.
No onhan ne sitten aika paljon töissä.
Niin ja aika paljon eivät ole. Työttömyys nollaantuu 26 viikon työllä eli vähän yli puoli vuotta kun jaksaa painaa, niin sitten voi olla kaksi vuotta tekemättä mitään. Onnistuu hyvin esim. rakennuksilla kun työsuhteet kestävät yhden rakennusurakan ajan. Tai tietenkin voidaan sopia lyhyemmäksikin ajaksi, jos on pidempi rakennustyömaa. Jotain Kalasatamaakin rakennetaan vuositolkulla, niin siinä ehtii useamman tällaisen keikan tehdä. Ei tietenkään rakennusala ainut ole. Keikkatöitä on paljon muitakin ja tehdäänhän toimistoissakin paljon pätkiä. Tuskin siitä työnantaja ainakaan kieltäytyy, jos työntekijä itse haluaa sopia määräaikaisen työsuhteen.
Jos työntekijä toivoo määräaikaisuutta, seuraa karenssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
Oletko sinä kateellinen nyyttäreissä sille tyypille, joka ei tuo mitään, mutta rohmuaa pöydästä? Ei tässä kateudesta ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän järjen jättiläinen tuonkin aloituksen takana on?
En kyllä tältä istumalta usko, että kukaan rehellisellä työllä elantonsa ansaitseva ja veronsa maksava ihminen kadehtii kenenkään avustuksia. Kyllä pitää olla itsekunnioituksensa täysin menettänyt joka vapaaehtoisesti vaihtaisi työelämän johonkin kortistoon!
Se, mitä minä minä ajattelen on, että kyllä ehdottomasti tuohon pitäisi joku korjaus saada.
Ok, perheet joilla todellinen hätä ovat tietysti oikeutettuja apua saamaan. En vain ymmärrä, miten aikuiset ihmiset pystyy katsomaan itseään peilistä sen jälkeen, kun vaaditaan että palkan on oltava se-ja-se, työmatkan se-ja-se, työn oltava mukavaa ja kivaa. Muuten ei suostuta luitaan liikauttaa. Ja kaikki on tultava jostain ihmeellisesta myllystä joka jauhaa rahaa kotona oleskelusta?! Tätä jatketaan vuodesta toiseen! En tiedä mitään muuta maata, jossa sosiaali- ym tuet eivät olisi määräaikaisia ja harkinnan varaisia. Jopa Norjassa missä rahaa on kuin roskaa, on todella vaikea heittäytyä minkään sosiaalin varaan. Tiedän, koska olen asunut siellä 20 vuotta, nyt muualla. (En Suomessa.)
En tajua, miten Suomella voi olla varaa jatkaa tuohon tapaan? Mistä sitä rahaa aletaan ottaa? Kukaan ei halua osallistua mihinkään. Kaikki ehdotukset ja mallit tyrmätään, mutta kenelläkään ei ole vaihtoehtoa tilalle! Olisiko se sitten vanha Neuvostoliiton malli, kolhoosit Suomeen! Sitten kukaan ei omista mitään ja kaikki on yhteistä. Ja työtä on tehtävä, siellä kolhooseissa.
On pelottava katsella miten Suomi repeää kahteen jos ei useampaan leiriin. Viha kasvaa leirien välillä. Mihin se johtaa? Onneksi en ole siellä!
Itse taas en ymmärrä tälläistä ajatusmallia, että työtä pitää tehdä vain työn tekemisen ilosta eikä saisi vaatia hyvää toimeentuloa, mukavaa työympäristöä tai ylipäätään mielekästä työtä. En itse ainakaan elä työntekoa varten, mutta koska se vie suuren osan ajastani niin tottakai toivon sen olevan mukavaa (mitä se tällä hetkellä onkin). Ymmärrän hyvin miksi ihmiset eivät halua lähteä esim. rikkomaan itseään raskaaseen työhön surkealla palkalla, ihan vain siksi että "työtä kuuluu tehdä, ihan sama millaista". On varmasti surkea elämä jos edellä kuvatun kaltaisesti ajattelee, ei mikään ihmekään että toivotaan muidenkin kärsivän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat jättäytyneet työttömäksi. Meillä on itse asiassa töissäkin 3 sellaista kausityöntekijää, jotka käyvät säännöllisesti etelässä täyttämässä työssäoloehtonsa ja nollaamassa ansiosidonnaisen ja palaavat sitten 1-2 vuodeksi kotiinsa pohjoiseen työttömäksi. Etelässä asuvat kimppakämpässä ja Kainuussa tai Lapissa on sitten omakotitalot järven rannalla. Siellä voi metsästää, kalastaa ja lasketella sen työttömyyden ajan eikä kukaan huutele perään.
No onhan ne sitten aika paljon töissä.
Niin ja aika paljon eivät ole. Työttömyys nollaantuu 26 viikon työllä eli vähän yli puoli vuotta kun jaksaa painaa, niin sitten voi olla kaksi vuotta tekemättä mitään. Onnistuu hyvin esim. rakennuksilla kun työsuhteet kestävät yhden rakennusurakan ajan. Tai tietenkin voidaan sopia lyhyemmäksikin ajaksi, jos on pidempi rakennustyömaa. Jotain Kalasatamaakin rakennetaan vuositolkulla, niin siinä ehtii useamman tällaisen keikan tehdä. Ei tietenkään rakennusala ainut ole. Keikkatöitä on paljon muitakin ja tehdäänhän toimistoissakin paljon pätkiä. Tuskin siitä työnantaja ainakaan kieltäytyy, jos työntekijä itse haluaa sopia määräaikaisen työsuhteen.
Jos työntekijä toivoo määräaikaisuutta, seuraa karenssi.
Omissa työtodistuksissani ei ainakaan ole koskaan mainittu määräaikaisuuden perustetta, vaan niissä lukee jotain tyyliin "työsuhteen päättymisen syy: määräaikaisuus". Määräaikaisuuksiahan ei saa oikeasti ketjuttaa, mutta jatkuvasti kuulee että niitä kuitenkin ketjutetaan eli tuskin sillä on työnantajallekaan mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
Oletko sinä kateellinen nyyttäreissä sille tyypille, joka ei tuo mitään, mutta rohmuaa pöydästä? Ei tässä kateudesta ole kyse.
Taidat olla kateellinen ja kykenemätön myöntämään sitä. Hävettääkö olla kateellinen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
Oletko sinä kateellinen nyyttäreissä sille tyypille, joka ei tuo mitään, mutta rohmuaa pöydästä? Ei tässä kateudesta ole kyse.
Taidat olla kateellinen ja kykenemätön myöntämään sitä. Hävettääkö olla kateellinen ?
Kyse on kyllä primitiivisestä tunteesta, mutta ei suinkaa kateudesta. Kyse on siitä, että yhteisöissä on aina niukat resurssit. Siksi ihmisen luonteeseen kuuluu ja pitääkin kuulua ajatus siitä, että vapaamatkustajia ei hyväksytä. Vapaamatkustajayhteisö mädättyy nopeasti.
Aika harvat ovat kateellisia työttömille. Sen sijaan paljon näkee sitä kuinka työttömät väittävät että heille ollaan kateellisia ja toisaalta ylpeilevät sillä etteivät tee mitään, koettavat tehdä työttömyydestään kadehtimisen arvoista.
Minä olen ollut pitkään työtön ja silpputöissä. Vain hullu kadehtii työttömyyttä ja yhtä hullu ylpeilee työttömyydellään. Näitä jälkimmäisiä löytyy tältäkin palstalta enemmän kun edeltäviä.
Oli kuinka paljon vapaa-aikaa tahansa, työttömyys on umpikuja. Jos siihen tyytyy, ei elämässä enää mitään parempaa ole odotettavissakaan. Kuka hullu kadehtii tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän järjen jättiläinen tuonkin aloituksen takana on?
En kyllä tältä istumalta usko, että kukaan rehellisellä työllä elantonsa ansaitseva ja veronsa maksava ihminen kadehtii kenenkään avustuksia. Kyllä pitää olla itsekunnioituksensa täysin menettänyt joka vapaaehtoisesti vaihtaisi työelämän johonkin kortistoon!
Se, mitä minä minä ajattelen on, että kyllä ehdottomasti tuohon pitäisi joku korjaus saada.
Ok, perheet joilla todellinen hätä ovat tietysti oikeutettuja apua saamaan. En vain ymmärrä, miten aikuiset ihmiset pystyy katsomaan itseään peilistä sen jälkeen, kun vaaditaan että palkan on oltava se-ja-se, työmatkan se-ja-se, työn oltava mukavaa ja kivaa. Muuten ei suostuta luitaan liikauttaa. Ja kaikki on tultava jostain ihmeellisesta myllystä joka jauhaa rahaa kotona oleskelusta?! Tätä jatketaan vuodesta toiseen! En tiedä mitään muuta maata, jossa sosiaali- ym tuet eivät olisi määräaikaisia ja harkinnan varaisia. Jopa Norjassa missä rahaa on kuin roskaa, on todella vaikea heittäytyä minkään sosiaalin varaan. Tiedän, koska olen asunut siellä 20 vuotta, nyt muualla. (En Suomessa.)
En tajua, miten Suomella voi olla varaa jatkaa tuohon tapaan? Mistä sitä rahaa aletaan ottaa? Kukaan ei halua osallistua mihinkään. Kaikki ehdotukset ja mallit tyrmätään, mutta kenelläkään ei ole vaihtoehtoa tilalle! Olisiko se sitten vanha Neuvostoliiton malli, kolhoosit Suomeen! Sitten kukaan ei omista mitään ja kaikki on yhteistä. Ja työtä on tehtävä, siellä kolhooseissa.
On pelottava katsella miten Suomi repeää kahteen jos ei useampaan leiriin. Viha kasvaa leirien välillä. Mihin se johtaa? Onneksi en ole siellä!
Itse taas en ymmärrä tälläistä ajatusmallia, että työtä pitää tehdä vain työn tekemisen ilosta eikä saisi vaatia hyvää toimeentuloa, mukavaa työympäristöä tai ylipäätään mielekästä työtä. En itse ainakaan elä työntekoa varten, mutta koska se vie suuren osan ajastani niin tottakai toivon sen olevan mukavaa (mitä se tällä hetkellä onkin). Ymmärrän hyvin miksi ihmiset eivät halua lähteä esim. rikkomaan itseään raskaaseen työhön surkealla palkalla, ihan vain siksi että "työtä kuuluu tehdä, ihan sama millaista". On varmasti surkea elämä jos edellä kuvatun kaltaisesti ajattelee, ei mikään ihmekään että toivotaan muidenkin kärsivän..
Monilla meistä on luontainen tarve vastuunottoon ja yhteisen hyvän luomiseen. Koemme oikeaksi sen, että tuomme yhteisöön oman osamme vastineeksi kaikesta siitä, mitä me saamme. Aina se ei ole naminamia, mutta joku takaraivossamme muistuttaa meille, että se on itsemme, perheemme, ystäviemme ja kaikkien muiden yhteisössä olevien kannalta välttämätöntä.
Ymmärrän kyllä, että sinulle tämä kaikki kuulostaa oudolta. Itsekkäitä ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan, mutta niin kauan kuin niitä toisenlaisia on riittävästi, niin homma toimii muutamasta vapaamatkustajasta huolimatta. Onneksi Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka suostuvat tekemään kaikkea sitä "paskaduunia", mitä sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän järjen jättiläinen tuonkin aloituksen takana on?
En kyllä tältä istumalta usko, että kukaan rehellisellä työllä elantonsa ansaitseva ja veronsa maksava ihminen kadehtii kenenkään avustuksia. Kyllä pitää olla itsekunnioituksensa täysin menettänyt joka vapaaehtoisesti vaihtaisi työelämän johonkin kortistoon!
Se, mitä minä minä ajattelen on, että kyllä ehdottomasti tuohon pitäisi joku korjaus saada.
Ok, perheet joilla todellinen hätä ovat tietysti oikeutettuja apua saamaan. En vain ymmärrä, miten aikuiset ihmiset pystyy katsomaan itseään peilistä sen jälkeen, kun vaaditaan että palkan on oltava se-ja-se, työmatkan se-ja-se, työn oltava mukavaa ja kivaa. Muuten ei suostuta luitaan liikauttaa. Ja kaikki on tultava jostain ihmeellisesta myllystä joka jauhaa rahaa kotona oleskelusta?! Tätä jatketaan vuodesta toiseen! En tiedä mitään muuta maata, jossa sosiaali- ym tuet eivät olisi määräaikaisia ja harkinnan varaisia. Jopa Norjassa missä rahaa on kuin roskaa, on todella vaikea heittäytyä minkään sosiaalin varaan. Tiedän, koska olen asunut siellä 20 vuotta, nyt muualla. (En Suomessa.)
En tajua, miten Suomella voi olla varaa jatkaa tuohon tapaan? Mistä sitä rahaa aletaan ottaa? Kukaan ei halua osallistua mihinkään. Kaikki ehdotukset ja mallit tyrmätään, mutta kenelläkään ei ole vaihtoehtoa tilalle! Olisiko se sitten vanha Neuvostoliiton malli, kolhoosit Suomeen! Sitten kukaan ei omista mitään ja kaikki on yhteistä. Ja työtä on tehtävä, siellä kolhooseissa.
On pelottava katsella miten Suomi repeää kahteen jos ei useampaan leiriin. Viha kasvaa leirien välillä. Mihin se johtaa? Onneksi en ole siellä!
Itse taas en ymmärrä tälläistä ajatusmallia, että työtä pitää tehdä vain työn tekemisen ilosta eikä saisi vaatia hyvää toimeentuloa, mukavaa työympäristöä tai ylipäätään mielekästä työtä. En itse ainakaan elä työntekoa varten, mutta koska se vie suuren osan ajastani niin tottakai toivon sen olevan mukavaa (mitä se tällä hetkellä onkin). Ymmärrän hyvin miksi ihmiset eivät halua lähteä esim. rikkomaan itseään raskaaseen työhön surkealla palkalla, ihan vain siksi että "työtä kuuluu tehdä, ihan sama millaista". On varmasti surkea elämä jos edellä kuvatun kaltaisesti ajattelee, ei mikään ihmekään että toivotaan muidenkin kärsivän..
Hyvä kannanotto aktiivimallin puolesta!
Eihän se enää sitten onnistu kun on työllään ansainnut ja hankkinut esim asunnon ja auton. Ei silloin paljon tukia saa. Pitäisi olla elämäntapalusmu, joka ei ole koskaan omistanut tai tehnyt mitään vaan ottaa kaikki ilmaiseksi veronmaksajien piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
Oletko sinä kateellinen nyyttäreissä sille tyypille, joka ei tuo mitään, mutta rohmuaa pöydästä? Ei tässä kateudesta ole kyse.
Oletko siis sinä vihainen sille tyypille, joka ei tuonut nyyttäreihin mitään tarjottavaa, koska hänelle sanottiin ei, sinun herkkujasi ei kaivata tähän pöytään.
Tietenkään rikkaille ei voida myöntää toimeentulotukea. Asunto, auto, säästötili jne. Ne ovat omaisuutta, jonka voit myydä.