Lue keskustelun säännöt.
Miehet & Naiset: Miltä tuntuu naida halutonta kumppania?
04.01.2018 |
Mulla ei oo kokemusta omasta eikä kumppanin haluttomuudesta, mutta kun täällä yllättävän moni sellaisesta kirjoittaa ja siltikin silloin tällöin "saavat" seksiä tuolta haluttomalta puolisoltaan, niin miten nuo harvat kerrat ylipäänsä saavat alkunsa, kun ilmeisesti vongatakaan ei jaksa? Eli vonkaako sitä kumminkin ja joskus tsäkällä onnistaa? Vai ehdottaako haluton kumppani kuitenkin itse joskus?
Ja millaista tuollainen seksi sitten on: onko intohimoa ja voimakasta rakkauden tunnetta ja toisen nautinnon haluamista, vai onko se jokin tekninen suoritus ilman tunteita?
Ja kiinnostaa tietää myös, että onko joillakin seksielämä virinnyt uuteen normaaliin kukoistukseen esim vuoden seksittömyyden jälkeen vai onko vuoden seksittömyys käytännössä jo varma merkki siitä, että seksielämä jää max 1-2 kertaan vuodessa loppuiäksi?
Mietin vaan, kun olen nyt sinkku, että jos itsekin löydän uuden kumppanin, joka lopulta osoittautuukin haluttomaksi tai vähähaluiseksi, niin olisiko vuoden hiljaiselon jälkeen edes käytännössä enää todennäköistä virittää seksielämä taas normaaliksi? Nimittäin sellaiseen kohtaloon mä en voisi itse tyytyä, vaikka ymmärrän kyllä, että joillekin seksi ei ole niin tärkeä kuin mulle. Mulle se on isoimpia rakkaudenosoituksia ja hellyyden lähde, en vaan halua ikinä kuvitellakaan elämää ilman säännöllistä ja antoisaa seksiä, jossa molemmilla tunteet mukana. Väsyneinäkin, ja nimenomaan silloin ❤️
Mielenkiintoinen ilmiö, eikä pelkästään niiden moninaisten haluttomuuden syiden vuoksi, vaan myös ihan tältä käytännön kannalta ja siksi toivon, että jotkut teistä avautuvat kunnolla tästä tärkeästä aiheesta 😊
Kommentit (23)
Aivan hirveältä joten jätän kyllä naimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle tärkein ohjenuora elämään on olla tekemättä lapsia. Lapsettomana kumppanin vaihtaminen käy käden käänteessä mahdollisen haluttomuuden ilmentyessä.
Itse olen lasten takia vielä vuosia jumissa avioliitossa jossa en saa lainkaan seksiä, koska mies ei halua minua enää. Kumpikaan ei halua erota, myydä taloa ja hajottaa lasten arkea.
Kyllä sellaisen haluttoman naiminen vaatii todella hyvää mielikuvitusta. Pitää pystyä pitämään ajatukset jossain kauniissa haaveessa (rouva nuorena ja halukkaana, naapurin neiti, tms...), eikä antaa hetkeksikään näyn alla rohjottavasta lahnasta tunkeutua ajatuksiin. Aina joskus käy vahinko ja silloin loppuu kyllä moposta bensa ja vieteristä veto. Siinähän sitten feikkaat muka tulemisesi, ettei jäisi kenellekkään paha mieli.
No miltäs luulet? Niinkuin käteenvetäisi, tai oikeestaan pahemmalta:D
Minä miehenä olen eron jälkeen ensimmäisiä kertoja kokenut tilanteita, että olen se vähemmän haluava osapuoli. Ehkä viisi vuotta sitten olisin vielä kyennyt vastaamaan vastapuolen himoihin, mutta nyt ei vaan enää ehdi latautua niin henkisesti kuin fyysisestikään.
Toki tässä nyt puhutaan ihan eri mittaluokasta, eli päivittäin ja monesti useitakin kertoja päivässä. Mutta kuitenkin perusongelma on sama.
Outoahan tämä on. Minusta seksi alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseään ja siitä tulee avustettua masturbaatiota, mikäli pitää esimerkiksi heti töiden jälkeen olla valmis. Tulee vahva suoritteen maku ainakin itselle jos se ei olekaan sellaisen yhteyden ja läheisyyden huipentuma, vaan itsestäänselvyys.
Itsekin mietin että onkohan seksuaalisuuteni loppuelämäni tällaista vai alanko jossain vaiheessa tuntea vastaavaa himoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kommenttina, kyllä häviävät omatkin nainti halut jos kumppani on haluton. Mieluummin tällöin hoitaa itse paineensa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle tärkein ohjenuora elämään on olla tekemättä lapsia. Lapsettomana kumppanin vaihtaminen käy käden käänteessä mahdollisen haluttomuuden ilmentyessä.
Itse olen lasten takia vielä vuosia jumissa avioliitossa jossa en saa lainkaan seksiä, koska mies ei halua minua enää. Kumpikaan ei halua erota, myydä taloa ja hajottaa lasten arkea.
Kiitos ohjenuorasta, mutta mulla on 3 lasta pitkästä suhteesta, joka päättyi eroon muista syistä. Seksiä oli ihan loppuun asti, vaikkakin avioeropapereiden jättämisen jälkeen harvemmin. Meitä piti yhdessä lasten lisäksi erittäin hyvä ja säännöllinen seksi, ja siksikin varmaan mulle seksin loppuminen haluttomuuteen on nimenomaan se vihoviimeinen merkki rakkauden ja välittämisen loppumisesta tai vaihtoehtoisesti pettämisen alkamisesta. Koska jos molempia on tehnyt mieli suhteen alussa, niin jokin on varmasti muuttunut matkan varrella.
Meillä hellyydenosoitukset väheni kyllä, kun muita ongelmia tuli, mutta seksiä riitti ja se oli hyvää ja ne yksittäiset hetket korvasivat niitä puuttuvia kosketuksia ohimennen ja ystävällisiä katseita ym, joiden vähentyminen satutti ja muutoksen havaittuani varsinkin minä otin asiaa esille ja keskustelimme ongelmistamme. Mutta mikään ei lopulta auttanut.
Lapset voivat hyvin eron jälkeen, koska olemme edelleen hyviä ystäviä. Emme vaan sopineet rakastavaisiksi enää. Ero oli paras päätös suhteellemme, koska olimme perusluonteiltamme niin erilaisia. Erota olisi pitänyt jo aiemmin, ja sen tiesinkin, mutta pelotti liikaa. Jokainen pelkoni oli turha, mutta sitähän ei voinut etukäteen tietää ja siksi kituuttelin suhteessa, jonka näin hiipuvan vuosia. Jos seksikin olisi loppunut, mun olisi ollut helpompi lähteä jo aiemmin, koska se olisi ollut niin täysin selkeä merkki.
Siksi mietinkin, että onko seksin loppuminen käytännössä selkeä eron merkki niillekin, jotka ovat seksittömyyttä kokeneet ja nimenomaan kiinnostaa ne syyt, että millä muilla asioilla sitä voi helpommin itselleen todistaa suhteen olevan kuollut, kuin sillä että seksi hiipuu ja loppuu. Eli juurikin kokemukset siitä, että onko kukaan saanut kitukauden jälkeen uuteen normaaliin kukoistukseen seksielämää ja sitä kautta koko parisuhdetta, johon kai lähtökohtaisesti kaikkien muiden kuin a-seksuaalien mielestä kuuluu seksi? Eli tietysti ymmärrän, että joissain parisuhteissa molemmat ovat a-seksuaaleja ja silloinhan parisuhde voi nimenomaan hyvin ilman seksiä, mutta siis miten muilla, jotka todistetusti eivät ole synnynnäisesti a-seksuaaleja vaan nimenomaan omaa puolisoaan kohtaan ei koe enää himoa, vaan jopa inhoa. Olivat "syyt" mitkä tahansa (väsymys, hormonit, lapset jne jne), koska ainakin itse kolmen lapsen äitinä koen, että nimenomaan seksi ja muu läheisyys ja rakkaudenosoitukset olivat ainakin meidän pitkässä parisuhteessa ne keinot, jolla nimenomaan selvittiin 3 vaippaikäisen (pienet ikäerot) vauva-ajoista, uhmaiästä, sairauskierteistä (joista osa jäi kroonisiksi), työelämän stressistä ja muista kaikkien elämään kuuluvista haasteista. Jos vielä seksihetketkin olisivat loppuneet, meistä jompikumpi olisi pöpilässä ja varmasti silloin katkeroituisi ja inhoaisi/halveksii/vihaisi omaa puolisoaan vielä eronkin jälkeen.
Eli mielelläni oppisin niistä muistakin varoitusmerkeistä, jos kerran seksi on jo loppunut eikä se ole ollut siltikään vielä riittävä syy eroon ja vain normaalin toisiaan arvostavan vanhemmuuden jatkamiseen ystävinä "vielä hyvän sään aikana"?
Pitkä kirjoitus, kun tämä mietityttää paljon mm yhden läheisen ihmisenkin vuoksi. Kiitos kaikille kommentoijille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo kokemusta mutta itseänikin tämä kiinnostaisi! Erityisesti miehet hoi!!
No pakkohan se on naida edes silloin kun saa. Eli tuntuu tavallaan hyvälle edes harvoin saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla nyt ei ehkä haluttomasta miehestä voi puhua mutta minä panisin 7 kertaa useammin. Tahti nykyään max 1 krt viikossa keskimäärin ja se on mulle kyllä vähän.
Siinä välissä on paljon hellyyttä, nukutaan saman peiton alla ja pussaillaan ja hiplaillaan mutta olen tottunut siihen jo että jos saan vaikka lauantaina, ei kannata koittaa ainakaan viikkoon. Miestä asia ei tunnu vaivaavan yhtään. Loukkaantuu jos asiasta puhutaan.
Olen viriili ja aktiivinen sängyssä, lähes kaikki käy. Se kai niitä haluja hänellä tappaa kun olen libidoltani vahvempi.
Kun seksiä on, se on yleensä taivaallista. Siksi minua ihmetyttää miksi mies ei halua useammin! Tosin joskus tunnen sen että mies hoitaa vain velvollisuuttaan. Itse voisin ottaa uusinnan samana päivänä, viimeistään seuraavana.
Harmittaa ja asia pyörii mielessä. Meillä kuitenkin menee ihanasti muuten joten ero ei ole edes vaihtoehto. Siispä runkkailen omissa oloissani sitten pahimpaan nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyyh kirjoitti:
Mulla nyt ei ehkä haluttomasta miehestä voi puhua mutta minä panisin 7 kertaa useammin. Tahti nykyään max 1 krt viikossa keskimäärin ja se on mulle kyllä vähän.
Siinä välissä on paljon hellyyttä, nukutaan saman peiton alla ja pussaillaan ja hiplaillaan mutta olen tottunut siihen jo että jos saan vaikka lauantaina, ei kannata koittaa ainakaan viikkoon. Miestä asia ei tunnu vaivaavan yhtään. Loukkaantuu jos asiasta puhutaan.
Olen viriili ja aktiivinen sängyssä, lähes kaikki käy. Se kai niitä haluja hänellä tappaa kun olen libidoltani vahvempi.
Kun seksiä on, se on yleensä taivaallista. Siksi minua ihmetyttää miksi mies ei halua useammin! Tosin joskus tunnen sen että mies hoitaa vain velvollisuuttaan. Itse voisin ottaa uusinnan samana päivänä, viimeistään seuraavana.
Harmittaa ja asia pyörii mielessä. Meillä kuitenkin menee ihanasti muuten joten ero ei ole edes vaihtoehto. Siispä runkkailen omissa oloissani sitten pahimpaan nälkään.
No tämä on jo aika vähän jos 1 kerta viikkoon, ja se että toinen ei halua asiasta puhua ... aika hankala tilanne kyllä. Itse sain edellisessä sentään viikossa 2-4 kertaa vaikka toinen aika haluton ja eikä niin välittänyt (päässä, mut jos siitä ohi niin fyysisesti sit nauttikin tajuttomasti).
Kyllä loppuu seisominen jos toinen lahnailee eli kahtelee kattoon ja miettii jauhelihan kilohintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei seiso lahnalle.
Seisoo, kun ajattelee kaverin vaimoa, työkaveria, naapurin rouvaa, S-Marketin kassatyttöä. Parempaa se on kuin käteenveto tällainen runkkaus ilman käsiä.
Olen kokenut. Tein itse kaikki aloitteet, joskus mies suostui armosta. Seksi oli huonoa, en saanut mitä tarvitsin. En myöskään hellyyttä, siis tarkoitan koskaan. Ei yhtäkään oma-aloitteista halausta.
Saattoi mennä kuukausia ettei hän "antanut".
Oli hirvittävää. Olin vihainen ja katkera. Hän kuulemma halusi minua kyllä. Loppuaikoina seksi oli erityisen surkeaa.
Mikään ei kuulemma ollut vialla, hänellä on vain alhainen libido. Niin varmaan.
Kestin vuosia ja uskoin tilanteen muuttuvan. Heitin elämääni hukkaan.
Niin, miltä se tuntui. Ensimmäiset 10 v olin onnellinen jos edes sain naida eli hyvältä.
Loppua kohti yhä pahemmalta. Käsitin, ettei hän halua minua eikä koskaan tule tekemään niitä asioita joita tarvitsen.
Viimeiset kerrat olin itsekin vain kuin jostain velvollisuudesta. Orgasmia oli äärettömän vaikea saada mitenkään.
Ei ollut millään tasolla nautinnollista loppuajat.
Ei minulle riitä, että toinen antaa säälistä.
Sama
Haluttoman naisen paneminen on paljon huonompi vaihtoehto kuin runkkaaminen. Runkatessa sentään jokin unelma elää, halutonta pannessa kaikki unelmat kuolee. Ehkä yksi surullisimpia hetkiä, mitä voi elämässä kokea on seksi haluttoman puolison kanssa.
Niin samaa mieltä. Surullista ja hirveää. N
Vierailija kirjoitti:
Haluttoman naisen paneminen on paljon huonompi vaihtoehto kuin runkkaaminen. Runkatessa sentään jokin unelma elää, halutonta pannessa kaikki unelmat kuolee. Ehkä yksi surullisimpia hetkiä, mitä voi elämässä kokea on seksi haluttoman puolison kanssa.
Mun mieheni saattaa kirjoitella täällä näin.
Hän unohtaa mainita, että hän on arvostellut rumasti ulkonäköäni ja lisäksi hän suuttuu, jos joskus kieltäydyn seksistä ja toistelee eroavansa, jos seksi lopuu. Niinpä olen suostunut silloinkin, kun en ole halunnut. Siitä tulee velvollisuus siloin ja oma halu hiipuu pois. Parhaimmillaankin se on silloin ihan ookoo. Ihan itseaiheutettu ongelma todellakin miehellä. Olen alkanut haluta ihan tpista miestä viime aikoina.
Itselläni oli haluton mies. Haluttomuuden selvitessä (tahtien harvetessa) koitin tietysti ymmärtää, koitin olla tekemättä aloitteita etten ahdistaisi, toisaalta koitin erilaisia aloitteita. Koitin puhua, koitin olla puhumatta ja kiinnittämättä huomiota. Tilanne jatkui, mitään halua miehellä ei ollut asiaa selvittää, aina sanoi että ei johdu minusta (normipaino koko suhteen ajan, kohtuullinen ulkonäkö) ja että "pitää nyt ryhdistäytyä". Puheet tekojen sijasta alkoi ärsyttää, seksittömyys alkoi ärsyttää, 8/10 aloitteiden torjumisista alkoi ärsyttää sekä tietysti se, että toinen ei tehnyt niitä. Asiasta lopulta riideltiin aika paljonkin, myönnän puhuneeni aika ilkeästi jo asiasta ("kyllä tuolta panijoita löytyy jos sua ei kiinnosta", vaikken oikeasti olisi ikinä sitä tehnyt, sitä vaan oli niiiiiin turhautunut) ja toisinaan mies ihan selvästi suostui seksiin, ehkä 2-4 kk välein. Se oli epämukavaa, mutta kun se oli parasta mitä sain, niin tyydyin siihen aikani. Mutta kyllä se vaan vaikuttaa omaankin itsetuntoon, kun ei näe toisessa mitään intohimoa ja seksi on sitä saatanan suostumista.
Sanomatta selvää, että suhde alkoi menettää kiinnostavuuttaan kaikin tavoin ja päättyi eroon.