Auttaako Escitalopram ahdistukseen, masennukseen, unettomuuteen, ujouteen?

Vierailija kirjoitti:

Olit parisuhteessa "yli puoli elämää" ja mies lähti kertomatta syytä? Miten ihmeessä teiltä jäi eron syy selvittämättä? Miten se mies oikein sitten lähti? Kyllä jos asutaan yhdessä, pitää erotilanteessa sopia aika monesta käytännön järjestelystä. Miten siinä ei sitten samalla puhuta eron syystä? Mikset kysynyt mieheltä syytä suhteen loppumiseen? Olen itse eronnut kerran. Kyllä siinä puhuttiin ja riideltiin aika paljon ennen eroamista ja erilleen muuttamista. Vaikea ymmärtää, miten eron syy voi jäädä toiselle epäselväksi.

Jos olosi on ahdistunut ja masentunut ja pahenee vain, hae ihmeessä apua. Masennuslääkkeistä on moni saanut avun, ihan turhaan pelkäät niitä. Itselläni oli käytössä Venlafaxin, auttoi masennukseen ja ahdistukseen hyvin. Sain myös apua keskustelusta terapeutin kanssa. Toki ei jos osaa sanoittaa tunteitaan eikä ylipäätään ole kiinnostunut keskustelusta tai omien ajatustensa peilaamisesta, terapiasta ei varmaankaan ole hyötyä. Jos ei ole halua puhua, ei se halu siellä terapiassa synny. 

Ja niin muuten, mikä estää ottamasta vielä yhteyttä exään ja kysymästä, miksi suhteenne päättyi? Kyllä pitkässä suhteessa on velvollinen antamaan toiselle jonkin selityksen siitä, miksi haluaa lähteä. Ei voi vain pakata kamoja ja häipyä. Sitä syytä voi kysyä toiselta jälkeenkinpäin.

Tässä taitaa olla kyseessa sellainen juttu, että ex sairastui henkisesti. Otti ensin toisen naisen ja sitten huomasi, ettei se ihastumisvaiheen jälkeen mennytkään niin. Mies ei kykene puhumaan, koska häpeää tai on sairas? En voi mitään sille asialle, vaikka olen sanonut, että yksikin järkevä lause selventäisi asiat, jos sen kuulisin. En ole kuullut ikinä. Sen tiedän, että elää yksin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet on vastaus laiskoille. Jos haluat parantaa elämänlaatuasi sinun on tehtävä se itse. Terapiasta voi olla apua jos olet fiksu ja valmis tekemään työtä parantuaksesi

Tämäntyyppiset kommentit on tarkoitettu provosoimaan ja voi jättää omaan arvoonsa. Jos joku olisi oikeasti tätä mieltä niin veikkaan että on joutunut seuraamaan läheisen sairastamista vierestä ja kokenut voimakasta turhautumista kun ei ole voinut auttaa sairasta henkilöä. Sitten ilkeyden kautta nimettömänä puretaan kaunoja keskustelupalstalla tuntemattomille ihmisille. Mielialalääkkeet selkeyttävät ajatusmaailmaa ja auttavat käsittelemään vaikeita asioita. Ei niillä lakaista maton alle ongelmia. Toivon sydämestäni että ihmiset jotka etsivät oikeasti kokemuspohjaista vertaistukea näkisi näiden "laiskuuspoliisien" kommenttien läpi ja uskaltaisi hoitamaan itseään niinkuin tarve vaatii. Lääkäreiden työnjäljen seuraaminen on kuitenkin ihan aiheellista (virheitä sattuu joskus), joten useamman mielipiteen ja kokemuksen kysyminen on erittäin hyvä idea. Escitalopram ja Brintellix erittäin hyviä ahdistuneeseen masennukseen.

Mullakin oli vähän skeptinen asenne terapiaan. Oma kokemukseni on että ensin lääkitys, sitten kun mieli ja olo on parempia niin terapiaan. Tuolloin terapiasta saa enemmän hyötyä kun osaa tarkastella ja jäsennellä asioita paremmin ilman liikaa aivokuormaa. On helpompaa analysoida ja keskustella, kun pahin ahdistus on ohi. Osaa ikäänkuin laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja tarkastella niitä realiatisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli vähän skeptinen asenne terapiaan. Oma kokemukseni on että ensin lääkitys, sitten kun mieli ja olo on parempia niin terapiaan. Tuolloin terapiasta saa enemmän hyötyä kun osaa tarkastella ja jäsennellä asioita paremmin ilman liikaa aivokuormaa. On helpompaa analysoida ja keskustella, kun pahin ahdistus on ohi. Osaa ikäänkuin laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja tarkastella niitä realiatisesti.

Ja Brintellix oli mulla käytössä, hyvä kokemus

Auttanut masennukseen ja ahdistaviin pakkoajatuksiin.

Joskus mielialalääkkeet ovat iso apu. Olen nykyään terve ja lääkkeetön, raskaana ja elämä kunnossa avioliittoineen ja uran kanssa. En todellakaan olisi tässä ilman voimakastakin lääkitystä. Aikanaan oireet olivat niin voimakkaat ja invalidisoivat, että ne aiheuttivat jo fyysisiä sairauksia kuten suoliston tulehtumisen ja pahan unettomuuden. Kun näitä oireita saatiin kuriin, oli voimia ja mahdollisuuksia purkaa ongelman alkuperää terapiassa. Kärsin erittäin voimakkaasta ahdistuksesta, joka aiheutti äärimmäisen stressireaktio kehoon enkä pystynyt tekemään mitään moneen vuoteen. Kävin töissä ja makasin sohvalla. Siinä jotkin orgasmivaikaudet olivat kyllä pieni murhe. Lääkkeiden vastustajat eivät halua edes ymmärtää erilaisia syitä, miksi lääkkeistä voi olla joillekin niin iso apu.

Vierailija kirjoitti:

Ei auttanut minua. Terapia ja uusi harrastus nosti minut suosta. Ikinä en syö mielialalääkkeitä. Apu löytyy muualta.

Ja tiedät ettei auta ap:ta, vaikket itse edes kokeillut?

Terapia ei auta kaikkia, sinne ei niin vaan mennä, ja hyvin huonokuntoinen ei edes kykene terapiaan ilman lääkitystä.

Itse olen saanut lääkkeistä suuren avun, ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille. Mitään haittaa ei ole, kun lääke oikea. Miksi ihmeessä niitä turhaan pelätään!

Auttoi synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka on pitkälti aivokemian epätasapainosta johtuva tila, 2-3 viikon käytön jälkeen tuntui kuin musta verho olisi nostettu päältä. 6 kk söin ja sitten lopetin pikkuhiljaa. Trauma ja suru on tietysti hieman eri asioita mutta toki siitä on kliininen masennuskin voinut kehittyä.

Kuinka teillä, jotka sitten lopetitte kyseisen lääkkeen käytön käytettyänne sitä vuosien ajan, lähti elämä sujumaan?

Itse olen 3 kk ollut ilman lääkitystä ja välillä tuntuu, että kaikki on niin mustaa. Suu hymyilee, mutta sydän pakahtuu pimeydestä.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei auttanut oikeastaan mitään, lääke kyllä.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka teillä, jotka sitten lopetitte kyseisen lääkkeen käytön käytettyänne sitä vuosien ajan, lähti elämä sujumaan?

Itse olen 3 kk ollut ilman lääkitystä ja välillä tuntuu, että kaikki on niin mustaa. Suu hymyilee, mutta sydän pakahtuu pimeydestä.

En aio lopettaa käyttöä koskaan. En näe mitään syytä miksi tämä pitäisi lopettaa.

Minun 18 v poikani syö tuota. Mieliala on kohentunut ja poika saa otettua itseään niskasta kiinni. On jopa lähtenyt lenkille.

Hän käy viikottain psykologin luona polilla, mutta tulee sieltä 20-30 min päästä pois. Ei ole mitään puhuttavaa. Hänen elämässään on kuulemma kaikki hyvin. Ja poika on analyyttinen ja verbaalinen. Kyse ei ole siitä, etteikö hän osaisi puhua. Mutta kun ei ole jutun juurta. Eli ei kai tähän tilanteeseen ole muuta vaihtoehtoa kuin lääkkeet...?

Mä jouduin aloittamaan mielialalääkkeet vaikka parisuhteessa. On muita ongelmia, mm. erittäin huono suhde äitini kanssa. Ja mulla on hometalo, eikä varaa remontoida. Jotain terapiaa pitää hakea koska ahdistaa.

Pelasti elämäni. 5 mg annostuksella nyt 9 vuotta ja pikkuhiljaa yritän irrottautua lääkkeestä, se pelottaa pakko myöntää.

Escitalopram auttoi viemään seksuaaliset haluni pysyvästi tehdessään genitaaleistani tunnottomat. Lopetuksen jälkeenkin.

Itse jouduin aloittamaan mielialalääkkeet koska ahdisti koko ajan. Dg paniikkihäiriö mutta kärsinyt pitkään jo ahdistuksesta ja unettomuudesta. Olin noin pari vuotta ilman mutta oli pakko aloittaa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi kaikkiin noihin. Lääkkeen aikana olen ekaa kertaa elämässä ollut tyytyväinen ja myös jokseenkin onnellinen. Se vaan, että ko. lääke on vienyt täysin seksuaalisuuden. Vanhaksi piiaksi siis ilmeisesti jään.

Juuri samat kokemukset, 10 mg. Seksuaalisuus palasi kyllä normaaliksi kun lopetin lääkityksen. 

Tämä pilleri on Kelan ja SUPO:n sekä Lääkäriliiton yhteinen salaliitto. Placebo-tabletti, jota määrätään ihmisille, jotta he luulisivat voivansa paremmin. Tosiasiassa tämä "lääke" on hermomyrkkyä, joka passivoi käyttäjänsä, jotta hänestä tulee koneistolle parempi hallintoalamainen. Älkää hyvät ihmiset syökö tätä saastaa!

Olen kärsinyt niin ujoudesta, masennuksesta, ahdistuksesta, unettomuudesta ja sanon että niihin mikään mielialalääke toimi pitemmän päälle. Aivan kusetusta koko homma. Kun sitten lopettaa ja kokee (jopa pahimmillaan pitkäaikaisia) vieroitusoireita niin jotkut luulee että se lääke oli tehokas. Ei, todennäköisesti silloin kokee vieroitusoireita, etenkin jos oireet on entistä pahempia. Vuosien kokemus lääkerumbasta ja tämä on minun näkemykseni. Tuomitkaa toki lääkkeistä tykkääjät mutta kaikilla on oikeus omaan näkemykseen ja mielipiteensä sanomiseen.

Minun masennus ja ahdistuslääkkeitäni ja ase unettomia öitä vastaan on: reippailu, auringonvalo, koira, ystävyyssuhteet ja tukiverkosto, kunnon ruokavalio, se että on jonkinlainen toimeentulo ettei tarvi ahdistua raha-asioista ja niin päin pois. Unikin tulee kun huolehtii päivärytmistä ja elintavoista.

Resilienssin kehittäminen elämän vastoinkäymisiä kohtaan.

Essitalopraami on lääkealan suurin huijaus