Kirjoitin täällä aiemmin minun ja mieheni ongelmista.

Kirjoitin ongelmistamme MLL:n vanhempainnettiin ja sain sieltä hyviä neuvoja.(Sinne voi kirjoittaa anonyymisti).Päätin,että otan asian esille mieheni kanssa ja näytin kirjoitukseni ja vapaaehtoisen vastauksen.Mieheni ei ollut ymmärtänyt kuinka paha oloni oli.Hän kysyi olenko harkinnut pitkään eroa niin kuin kirjoituksessani luki.Sanoin,että olen.Mies oli luullut,että vain uhkailen erolla.Tuntuu kuin padot olisivat auennneet.Olin niin helpottunut kun hän ymmärsi.Sovimme,että tästä lähtien puhutaan ongelmista ja pääsiäisen jälkeen haetaan pariterapiaan.Mies sanoi,että ilman minua ja lapsia elämä ei ole elämisen arvoista,joten hän suostui terapiaan:0) Tämä myös lähensi meitä.Muistamme suukotella ja halata ja sanoa,että rakastan.Puhuminen,hellyyden osoittaminen ja toisen tärkeyden kertominen ei ole itsestäänselvyys.Opimme tämän kantapään kautta.Välillä unohdamme ettei toinen ole ajatustenlukija.