Jos luonto haluaa että vauvoista pidetään huolta, miksi ne ovat niin rumia?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään niin hellyttävää ja hurmaavaa kuin oma punakka rääpäle, kurttunaama minisormi.

Ihania olentoja. Muiden vauvat ovat samanlaisia, mutta eivät niinkään herätä valtavaa positiivisten tunteiden myrskyä. Kaksi kertaa sain tämän kokea ja hellin mielessäni muistoja vauvojeni ylpeänä emona.

Kaikille empiville voisin sanoa, että kyllä luonto hoitaa meistä ihan tavallisista ihmisistä aivan kelpo vanhempia. Lapset tekivät minusta onnellisen ihmisen.

.

Sitten lapsenlapsien saapuessa olet super-onnellinen.

Mikähän katkera maho tai traumatisoitunut mt-potilas tämänkin aloitti :D

Olen myös miettinyt, miten kehitysmaassa vauvat ylipäätään selviävät hengissä. Niissä olosuhteissa luulisi, ettei jaksamista hoitamiseen olisi kellään - yksikin koliikki ja muksu lentäisi jorpakkoon. Ja eivät ole söpöjä, vaan ruttunaamaisia rääkyjiä. Miten kehitysmaissa hoidetaan nämä vaipanvaihdotkin? Ensimmäinen vuosi menee lojuen, huutaen ja kakkien. :S Se vauva siis vaatii niin paljon ja takertuu, miten jossain aavikolla sellaista jaksaisi, kun naisten osa on mitä on muutenkin? Olisi mielenkiintoista löytää dokkari aiheesta. Ja voisiko joku kertoa, mitä helv virkaa sillä pulauttelulla on!? Tyhjänpäiväistä itkua on puolusteltu sillä, että vauva saa sen avulla tarvitsemansa huomion. Luulisi, että evoluutio pistäisi jotenkin hanttiin, sillä tuolla logiikalla naisen saa vain hulluuden partaalle ja kaikki tietävät, että se ei ole vauvan kannalta hyvä asia.

Summa summarum; miten ihminen selviää hengissä, koska vauvat ovat kuitenkin aika vastenmielisiä verrattuina esimerkiksi kissanpentuihin?

Sitä minäkin ihmettelen, että kuinka joku voi pitää huolta sellaisesta avuttomasta, pienestä, rumasta, avuttomasta vauvasta, joka ei muuta kuin kirkuu naama punaisena, paskoo, kuseksii, kuolaa, oksentelee, imee maitoa, luulee olevansa koko maailman keskipiste ja kuolee tosi helposti. Kun ajattelen vaikka itseäni vauvana, alle 2 kiloa painanut kellertävä, ruma ja laiha rääpäle olin, niin miten sellaista viitsittiin hoitaa ja pitää elossa? Jos olisin saanut itse päättää, niin minua olisi heti syntyessäni tartuttu jaloista kiinni, lyöty muutama kerta oikein lujaa lähimpään seinään ja heitetty roskiin.

vauvat on ihania

Vauvana sentään ovat söpöjä, mutta entäs isompina? Miten niistä jaksaa pitää huolta muuta kuin pakolla ja rakkaudesta? Rasittaviahan lapset ovat, ei siitä pääse mihinkään. Pitää värjötellä niiden kanssa jossain ulkoleikeissä, aivan kauheaa.

Ennen kun sain ensimmäisen lapseni ihmettelin ihan samaa. Sitten kun se pieni ruttuinen nyytti laskettiin ensi kertaa syliini jotain naksahti päässä peruuttamattomasti ja tajusin miten suloisia vauvat ovatkaan. Ihan jokainen. Kun aiemmin kiersin vauvat kaukaa ja luulin ihastelijoiden valehtelevan kohteliaisuudesta, liityn nyt heidän seuraansa ja muistelen kaiholla oman lapsen vauva-aikaa. Kyllä luonto osaa ihmeellisesti nämä asiat hoitaa.

Mä en oo kyllä ikinä nähnyt rumaa vauvaa ja paljon olen vauvoja nähnyt kätilön työssäni.

Vauvojen vihaaja ov. kirjoitti:

Sitä minäkin ihmettelen, että kuinka joku voi pitää huolta sellaisesta avuttomasta, pienestä, rumasta, avuttomasta vauvasta, joka ei muuta kuin kirkuu naama punaisena, paskoo, kuseksii, kuolaa, oksentelee, imee maitoa, luulee olevansa koko maailman keskipiste ja kuolee tosi helposti. Kun ajattelen vaikka itseäni vauvana, alle 2 kiloa painanut kellertävä, ruma ja laiha rääpäle olin, niin miten sellaista viitsittiin hoitaa ja pitää elossa? Jos olisin saanut itse päättää, niin minua olisi heti syntyessäni tartuttu jaloista kiinni, lyöty muutama kerta oikein lujaa lähimpään seinään ja heitetty roskiin.

Tarttet hoitoa.

Joskus luolamiesaikaan on ollut varmaan hyvä asia että vauvat ovat niin rumia ja pitävät ihan kamalaa ääntä, koska kukaan ei ole halunnut varastaa toisen vauvaa. Luonto on kuitenkin järjestänyt niin että vauvan vanhemmille tulee lapsen syntyessä jokin aivovaurio, joka saa heidät luulemaan, että oma vauva on kaunis. Someaikana tästä tulee se ikävä seuraus, että oman vauvan kakkakin vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että siitä pitää tehdä päivitys facebookiin.