Muuttaisitteko Siwan kassa-tyyppisen työn perässä toiselle paikkakunnalle?

Nuorena muutinkin, nyt perheellisenä en enää muuttaisi. 

Itse olen muuttanut opiskeluiden, työharjoitteluiden ja työn perässä paikkakunnalta toiselle.

No ei tasan ole sama asia.

Minä olen YTM ja toimittaja, perheellinen. Jos menettäisin työni, muuttaisin toki toiselle paikkakunnalle samanlaisen työpaikan perässä. Mutta tietenkään en minimitoimeentulon takaavan kassamyyjän duuniin, koska jo työttömyyskorvaukseni liki viiden tonnin kk-liksasta on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen muuttanut opiskeluiden, työharjoitteluiden ja työn perässä paikkakunnalta toiselle.

Tätähän tässä kysyttiin.

Ei huvittaisi, mutta kai sitten on pakko. Mies ei voi irtisanoutua vakituisesta työstään. Minun pitäisi jättää mies ja lapset omakotitaloon ja muuttaa kalliiseen vuokra-asuntoon, jossa en saisi pienestä palkasta huolimatta asumistukea, koska puolison tulot. Kenen etu tällainen perheiden rikkominen on? Vai tähdätäänkö siihen, että tässä tilanteessa oleva lopettaisi työnhaun ja yksi työtön taas vähemmän"?

Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.

Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.

Vierailija kirjoitti:

Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.

Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.

No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.

Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.

No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?

Oikeasti odotan vastausta tähän. Muut asiat näköjään voi sivuuttaa tuolleen mutkat suoriksi tyylillä, mutta entä PERHEET? Eikö niillä ole mitään arvoa?

Vierailija kirjoitti:

Miltäs kuulostaisi muuttaa työn perässä esim. pohjoiselta kotiseudulta vaikka pääkaupunkiseudun jonkin lähiön Siwaan vakituisen kassaduunin perässä? Palkkaus 11,97e/tunti plus lisät. Vakituinen, kokoaikainen sopimus.

Asumiskustannukset toki nousisivat huomattavasti ja ystävät, perhe ja verkostot jäisivät sinne pohjoiseen. Mutta aina on työn perässä muutettu ja niin tulee tehdä jos töitä jostain saa.

Maistuisiko?

Sitä paitsi, on lopulta kuitenkin sama asia muuttaa tavallisen kassaduunin perässä kuin asiantuntijatyön tai oikeasti hyvin palkatun duunarityön perässä. Palkassa voi olla hiukan eroa, samoin työsuhde-eduissa, mutta niin se vaan menee.

Kyllä maistuisi ja aion varmistaa tämän skenaarion toteutumisen jättämällä äänestämättä.

Vierailija kirjoitti:

No ei tasan ole sama asia.

Minä olen YTM ja toimittaja, perheellinen. Jos menettäisin työni, muuttaisin toki toiselle paikkakunnalle samanlaisen työpaikan perässä. Mutta tietenkään en minimitoimeentulon takaavan kassamyyjän duuniin, koska jo työttömyyskorvaukseni liki viiden tonnin kk-liksasta on enemmän.

Hyi häpeä! T. hallitus

Muuttaisin vakituisen duunin perissä ilman muuta.

Ensinnäkään Suomessa ei ole enää Siwoja. Kuulostaa aika utopistiselta, ettei lähempää löytyisi siihen kassatyöhön työntekijää. Ennemmin Helsingistä Inariin kassalle. Ja itse olen kyllä muuttanut kassatyön perässä. Tosin olen melko riippumaton, kun perhettä ei ole.

Voisin harkita. Omalla paikkakunnalla en pääse edes Siwan kassaksi. Toinen vaihtoehto jota harkitsen, on ulkomaille muuttaminen.

Muuttaisin mutta en vakituisen työpaikan takia. Sellanen soppari jonka päätyttyä olen oikeutettu ansiosidonnaiseen, sit lomaa ja jossain vaiheessa uusi pätkä

Mä en myöskään ymmärrä näin perheellisenä tuollaista muuttamisvelvoitetta. Pitäisikö siis:

- mieheni jättää tuottava yritys ja muuttaa kanssani pk-seudulle

- meidän vuokrata toinen asunto (kustannukset söisivät pienipalkkaisen työni tulot kokonaan)

- muuttaa asumuseroon, jolloin saisin asumistukea asumiseen pk-seudulla

Entä kuka hoitaisi lapset, kun mies on iltatöissä ja minä asun Helsingissä? Miten heidän koulunkäyntinsä kävisi, kävisivätkö he vuoroviikoin koulua eri kaupungeissa?

Ei kukaan ole osannut vastata tällaiseen. Mutta muuttaa pitäisi kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.

Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.

No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?

No vastaanpa. Kuka pakottaa rikkomaan perheen? Molemmat voivat aivan hyvin hakea töitä samalta paikkakunnalta, ja jos kyse on ok-seudusta niin hyvät mahdollisuudet molemmille työllistyä. Kouluja, päiväkoteja jne taas löytyy varmasti.

Ja jos tilanne on sellainen, ettei nyt muka missään tapauksessa voi asua ja työskennellä samalla paikkakunnalla, niin sitten muutat sinä sen työsi perässä ja mies jää siihen vakipaikkaansa. Käyt vapailla ja lomilla kotona, ja toisin päin. Asuntosi kustannat/kustannatte elämällä enemmän suu säkkiä myöten, kas se kun on aivan normaalia elämänhallintaa.

Ja toinen vaihtoehto:

Eli tuo että mies ei voi irtisanoutua vakityöstä, niin tottakai voi. Hän voi aloittaa työnhakuprosessin ollessaan töissä, ja kun saa paikan sieltä toiselta paikkakunnalta (jossa sinun uusi työsi on), niin irtisanoutuu sitten. Sitten pistätte talon myyntiin ja hommaatte uuden asunnon ja aloitatte elämän uudella paikkakunnalla.

Eli mikä oli ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.

Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.

No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?

No vastaanpa. Kuka pakottaa rikkomaan perheen? Molemmat voivat aivan hyvin hakea töitä samalta paikkakunnalta, ja jos kyse on ok-seudusta niin hyvät mahdollisuudet molemmille työllistyä. Kouluja, päiväkoteja jne taas löytyy varmasti.

Ja jos tilanne on sellainen, ettei nyt muka missään tapauksessa voi asua ja työskennellä samalla paikkakunnalla, niin sitten muutat sinä sen työsi perässä ja mies jää siihen vakipaikkaansa. Käyt vapailla ja lomilla kotona, ja toisin päin. Asuntosi kustannat/kustannatte elämällä enemmän suu säkkiä myöten, kas se kun on aivan normaalia elämänhallintaa.

Ja toinen vaihtoehto:

Eli tuo että mies ei voi irtisanoutua vakityöstä, niin tottakai voi. Hän voi aloittaa työnhakuprosessin ollessaan töissä, ja kun saa paikan sieltä toiselta paikkakunnalta (jossa sinun uusi työsi on), niin irtisanoutuu sitten. Sitten pistätte talon myyntiin ja hommaatte uuden asunnon ja aloitatte elämän uudella paikkakunnalla.

Eli mikä oli ongelma?

Pääasia, että lapsien kanssa vietetty aika on laadukasta sitten, kun olet käymässä kotipaikkakunnalla tai toisinpäin. Ja että heistä välitetään ja pidetään huolta, se ei vaadi kahta huoltajaa koko ajan saman katon alle. Maailmansivu on täynnä yh-vanhempia ja erinäisistä syistä erillään asuvia perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.

Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.

No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?

No vastaanpa. Kuka pakottaa rikkomaan perheen? Molemmat voivat aivan hyvin hakea töitä samalta paikkakunnalta, ja jos kyse on ok-seudusta niin hyvät mahdollisuudet molemmille työllistyä. Kouluja, päiväkoteja jne taas löytyy varmasti.

Ja jos tilanne on sellainen, ettei nyt muka missään tapauksessa voi asua ja työskennellä samalla paikkakunnalla, niin sitten muutat sinä sen työsi perässä ja mies jää siihen vakipaikkaansa. Käyt vapailla ja lomilla kotona, ja toisin päin. Asuntosi kustannat/kustannatte elämällä enemmän suu säkkiä myöten, kas se kun on aivan normaalia elämänhallintaa.

Ja toinen vaihtoehto:

Eli tuo että mies ei voi irtisanoutua vakityöstä, niin tottakai voi. Hän voi aloittaa työnhakuprosessin ollessaan töissä, ja kun saa paikan sieltä toiselta paikkakunnalta (jossa sinun uusi työsi on), niin irtisanoutuu sitten. Sitten pistätte talon myyntiin ja hommaatte uuden asunnon ja aloitatte elämän uudella paikkakunnalla.

Eli mikä oli ongelma?

Mitä lapsille tehdään? Hekö saavat tavata toista vanhempaansa lomilla ja vapailla? Sitäkö tässä halutaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä näin perheellisenä tuollaista muuttamisvelvoitetta. Pitäisikö siis:

- mieheni jättää tuottava yritys ja muuttaa kanssani pk-seudulle

- meidän vuokrata toinen asunto (kustannukset söisivät pienipalkkaisen työni tulot kokonaan)

- muuttaa asumuseroon, jolloin saisin asumistukea asumiseen pk-seudulla

Entä kuka hoitaisi lapset, kun mies on iltatöissä ja minä asun Helsingissä? Miten heidän koulunkäyntinsä kävisi, kävisivätkö he vuoroviikoin koulua eri kaupungeissa?

Ei kukaan ole osannut vastata tällaiseen. Mutta muuttaa pitäisi kuulemma.

No eihän sun tai miehesi tarvitse mihinkään muuttaa, kun näemmä olette molemmat töissä ja elätätte itsenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.

Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.

No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?

No vastaanpa. Kuka pakottaa rikkomaan perheen? Molemmat voivat aivan hyvin hakea töitä samalta paikkakunnalta, ja jos kyse on ok-seudusta niin hyvät mahdollisuudet molemmille työllistyä. Kouluja, päiväkoteja jne taas löytyy varmasti.

Ja jos tilanne on sellainen, ettei nyt muka missään tapauksessa voi asua ja työskennellä samalla paikkakunnalla, niin sitten muutat sinä sen työsi perässä ja mies jää siihen vakipaikkaansa. Käyt vapailla ja lomilla kotona, ja toisin päin. Asuntosi kustannat/kustannatte elämällä enemmän suu säkkiä myöten, kas se kun on aivan normaalia elämänhallintaa.

Ja toinen vaihtoehto:

Eli tuo että mies ei voi irtisanoutua vakityöstä, niin tottakai voi. Hän voi aloittaa työnhakuprosessin ollessaan töissä, ja kun saa paikan sieltä toiselta paikkakunnalta (jossa sinun uusi työsi on), niin irtisanoutuu sitten. Sitten pistätte talon myyntiin ja hommaatte uuden asunnon ja aloitatte elämän uudella paikkakunnalla.

Eli mikä oli ongelma?

Tämähän on järjetön skenaario. Kurjuuden maksimointia.