Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hysteerisiä mammat oikeesti on
02.01.2018 |
Luulin olevani itse turhankin hysteerinen kun stressaan jos haluamastani britaxin turvakaukalosta ei oo autoliiton testiä tai jos joulukinkku on sulatettu huoneenlämmössä.
Mutta tosta ”hiustenvärjäys raskausaikana” ketjusta huomasin että ihan oikeesti en oo ees vielä mitään. Pitääki näköjään heti plussatestin jälkeen mennä sänkyyn jalat kohti kattoa ja urheilla siinä, samalla popsien pelkkiä suomalaisia kasviksia ja imeä ruohosta vettä janoonsa, niin ei vaaranna lastaan.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hermoilu ihan ymmärrettävää. Jos tulee keskenmeno tai vauva syntyy vammaisena, niin aivan varmasti siinä miettii, tekikö vai ajatteliko jotain, joka olisi voinut olla syynä. Noin tekee vaikka takaraivossa takoisikin, että asialle ei ole voinut tehdä mitään.
Sain omat lapset 90-luvun alussa. Silloin miehet vanhat sukulaisnaiset neuvoivat minua, että odotusaikana äidin pitää olla rauhallinen ja tyyni, niin lapsetkin ovat sitten synnyttyään rauhallisia. Mitähän koliikkivauvan äiti olisi näistä neuvoista sanonut? Toinen hyväkäs oli lapsen synnyttyä sanottu "jos äiti on rauhallinen, on vauvakin". Suomeksi sanottuna jos vauvalla ei ollut kaikki hyvin, se oli aina äidin syy.