Arviointikeskustelu opettajan kanssa. Mitä on tiedossa?

Riippuu oppilaasta. Koulukuulumiskeskustelu se on.

En huomannut mitään eroa aiempiin vanhempainvartteihin. Semmoista hymistelyä se juuri on.

Se on vanhempainvartti, jossa lapsikin on mukana. Kirjataan vain muistiin koneelle, jotkut antaa kopion vanhemmillekin. Miten on mennyt ja tavoitteet tulevalle. Valmiita kaavakkeita käytetään juttelun pohjana.

Aluksi kehutaan missä menee hyvin ja tämän jälkeen kerrotaan haasteet ja missä tulisi petrata. Lopuksi asetetaan tavoite koulunkäynnille.

Vähän outo fiilis jäi. Kaikessa menee hyvin mutta tyttö voisi vähän parantaa käsialaansa. Poikiin verrattuna käsiala on kuulemma kuitenkin ihan keskitasoa. Onko tytöillä ja pojilla eri kriteerit?

Riippuu myös opettajasta. Ja vanhemmista. 

Itse opettajana kyllä panostan positiiviseen, että kerron vanhemmille mitä hyvää näen lapsessa. Lapsi on siellä päähenkilö. Ongelmakohtiin siirrytään sitten lopussa, mikäli niitä on. 

Lapsi tarvii huomiota ja kiitoksen hyvin tehdystä koulutyöstä. Koulupäivänä usein juuri kiltit jäävät huomiotta, opettajan aika ei riitä. 

Monesti oli kyllä vaikeata pitää keskustelu lapsen kouluasioissa, kun vanhemmat itse jaarittelivat ties mitä asiaan kuulumatonta. Siksi otin tavaksi että aika tiukasti ohjasin keskustelua ja joitakin vanhempia piti ihan muistuttaa siitä että päähenkilö, hänen lapsensa istuu kanssamme ja voisi osallistua keskusteluun. 

Alakoululaisen vertaaminen toisiin on aika turhaa, lapset kehittyvät niin eri tahtiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän outo fiilis jäi. Kaikessa menee hyvin mutta tyttö voisi vähän parantaa käsialaansa. Poikiin verrattuna käsiala on kuulemma kuitenkin ihan keskitasoa. Onko tytöillä ja pojilla eri kriteerit

Kaikille kerrotaan, missä on varaa parantaa. Pojillasi on ilmeisesti muissa kohteissa enemmän parantamisen varaa ja käsiala menettelee. Tavoitteet asetetaan aina uudestaan, ettei kehitys pysähtyisi. Sitä oppiminen on.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös opettajasta. Ja vanhemmista. 

Itse opettajana kyllä panostan positiiviseen, että kerron vanhemmille mitä hyvää näen lapsessa. Lapsi on siellä päähenkilö. Ongelmakohtiin siirrytään sitten lopussa, mikäli niitä on. 

Lapsi tarvii huomiota ja kiitoksen hyvin tehdystä koulutyöstä. Koulupäivänä usein juuri kiltit jäävät huomiotta, opettajan aika ei riitä. 

Monesti oli kyllä vaikeata pitää keskustelu lapsen kouluasioissa, kun vanhemmat itse jaarittelivat ties mitä asiaan kuulumatonta. Siksi otin tavaksi että aika tiukasti ohjasin keskustelua ja joitakin vanhempia piti ihan muistuttaa siitä että päähenkilö, hänen lapsensa istuu kanssamme ja voisi osallistua keskusteluun. 

Alakoululaisen vertaaminen toisiin on aika turhaa, lapset kehittyvät niin eri tahtiin. 

Tämä on kuitenkin uusi muoto vanhemmille, joten eivät tietenkään tiedä mitä siellä tapahtuu ja siksi menee varmasti helposti ohi maalin. Siksi sinun roolisi onkin tässä tapaamisessa, kuten yleensäkin kokoontumisissa joissa joku toimii "puheenjohtajan roolissa", kertoa heti aluksi miten tapaaminen etenee, mikä on tapaamisen tarkoitus ja vaiheet.

Eli käytännössä:

"Hei Pekan vanhemmat. Tässä noin 20min kestävässä arviointikeskustelussa käymme ensin lävitse Pekan onnistumiset koulunkäynnissä, sitten käymme läpi kehityskohteita ja kolmannessa vaiheessa, jos aikaa jää, keskustelemme vielä yleisistä asioista. Eri vaiheissa kyselen välillä Pekan mielipiteitä aiheesta ja tarvittaessa myös vanhemmilta." 

Aluksi käymällä lyhyesti läpi (1-2min) sen mikä on kokoontumisen tarkoitus ja miksi täällä ollaan, saat vanhemmat pysymään aiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän outo fiilis jäi. Kaikessa menee hyvin mutta tyttö voisi vähän parantaa käsialaansa. Poikiin verrattuna käsiala on kuulemma kuitenkin ihan keskitasoa. Onko tytöillä ja pojilla eri kriteerit?

Miten niin eri kriteerit? Osaamiskriteerit on varmasti samat, opettaja vain kertoi miten lapsesi suoritus suhteutuu niihin. Tulosen perusteella lapsesi opiskelee luokassa, jossa pojilla on huonompi käsiala.