Oletko naimissa tosirakkauden kanssa vai onko puolisosi ns. ihan ok, tuttu ja turvallinen?

Jätin sen ihan ok:n, ja nykyään olen naimisissa tosirakkauteni kanssa.

up

Olin naimisissa tosirakkauteni kanssa 30 v

Jäin leskeksi.

Olen naimisissa tosirakkauden kanssa, harmi, että hänelle olen aina ollut kakkosvaihtoehto.

Tosirakkauden kanssa, mihinkään kompromissiin en olisi tässä asiassa suostunut.

Menin naimisiin ok:n kanssa. Yhteinen elämä teki hänestä tosirakkauden.

Enempi nämä tosirakkadet ovat johtaneet eroon..

En huolinut tosirakkautta, hän ei ollut luotettava. Valitsin tutun ja turvallisen, hänen kanssaan on hyvä olla.

Tosirakkauden. Ongelma on siinä, ettei sitä suhteen alussa voi tietää. Monta kertaa piti yrittää, ennen kuin oikea ihminen sattui kohdalle. Ja silti tämäkin voi päättyä ikävästi.

Ainahan sitä vähän jalat menee alta jos ihastuu ja kokeilematon tyyppi on helposti mielessä se iso rakkaus. Ei se kuitenkaan kerro onko ihminen sitten se tosirakkaus vai ei. Se tulee yhteisten vuosien myötä ja miten kaksi ihmistä toisiaan kohtelee niiden yhteisten vuosien aikana.

Mun mies on mun tosirakkaus. 11 vuotta ollaan oltu yhdessä. Alussa mies oli enemmän mun perään kuin minä hänen. Tänään rakastan häntä päivä päivältä enemmän, enkä voisi kuvitella toista rinnalleni. Me ollaan saatu luotua yhdessä sellainen elämä, jossa molemmilla on hyvä olla. Isoja ristiriitoja ja eriäviä näkemyksiä tärkeistä asioista ei ole ja molemmat arvostaa toisiaan sellaisina ihmisinä kuin olemme. Yritämme elämässämme huomioida toisiamme ja nauttia yhteisestä elämästä hoitaen siihen kuuluvat vastuut tasapuolisesti sen kummemmin asioita alleviivaamatta.  Me ollaan ymmärretty sellainen asia, että yhdessä me voidaan tehdä mitä tahansa me halutaan, ja ollaankin tehty ja tehdään edelleen. Mä en vaihtaisi mun miehessä mitään, vaikka ihan kaikki ei miellyttäisikään. Se kuitenkin kuuluu siihen täydelliseen pakettiin, jonka olen elämääni saanut tätä elämää jakamaan, enkä voisi olla onnellisempi :)

Mieheni on paras ystäväni ja kumppanini mutta se tuttu ja turvallinen. Ei intohimoinen suuri rakkauteni

Vierailija kirjoitti:

Menin naimisiin ok:n kanssa. Yhteinen elämä teki hänestä tosirakkauden.

Sama täällä! Mummoni sanoi aikoinaan (syntynyt v. 1893): "Mielummin miehelle hyvälle kuin miehelle mieluisalle." Hänen kokemuksensa oli siitä "mieluisasta", mitä sitten vuosikymmeniä katui, avioero kun ei ollut siihen aikaan vaihtoehto.

Haluaisin olla tosirakkauteni kanssa, mutta hän ei taida rakastaa minua :'(

Ei ole olemassa mitään tosi rakkauksia. On vain lupauksia ja päätös elää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni on naimissa kun on löytynyt joku joka jaksaa katsella ja elää sitä arkea. Mitäs sitten kun tuollaisen suhteen aikana tapaakin jonkun joka oikeasti vie jalat alta? Että todella tuntuu että on löytänyt sen oikean.

Olin 17 vuotta naimisissa ihan kivan kanssa, josta luulin että on minulle oikea. Ei "se oikea" ajattelin ettei sellaista ole oikeasti. Mutta että ollaan yhteensopivat ja ok.

Ei niillä eväillä pidetty liittoa koossa, kun oltiin erilaisetkin kuitenkin, ja seksi hiipui kun ei siinä ollut mitään erityistä. Ja seksihän pitää yllä läheisyyttä ja välittämistä. Erohan siitä tuli.

Nyt olen neljä vuotta ollut yhdessä tosirakkauden kanssa, ja se on ihan erilaista. Onhan hänkin hassu tai rasittava, mutta kun pääsemme sylikkäin, kaikki harmitus aina unohtuu ja sulaa pois.

Jätin sen ihan Ok:n, koska huomasin rakastuneeni sielunkumppaniimi, joka on yhä varattu mies. En ottanut eroa tuon varatun miehen vuoksi, koska hänen eronsa on epävarmaa, vaan siksi, että ymmärsin haluavani itselleni paremmin sopivan miehen enkä vain sitä Ok-miestä.

Naimissa :D ja kaksi kertaa vieläpä...

Olen jo aikapäiviä sitten menettänyt uskoni mihinkään tosirakkauksiin. t. keskiäkäinen

Suuri rakkauteni jätti minut, joten otin hyvän miehen joka rakastaa minua. Miehelleni minä olen hänen elämänsä rakkaus ja minäkin olen oppinut rakastamaan häntä. Hän on hyvä mies ja hyvä isä. Olemme onnellisia.

Olen ok miehen kanssa. Tosirakkaudenkin olen kohdannut, mutta se jäi haavekuvaksi. Ei ollut toteutumismahdollisuuksia monestakin syystä.