Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan epäreilu, mutta minua häiritsee miehen mielialalääkkeiden käyttö..
01.01.2018 |
Jostain syystä otan tuon itseeni. Tunnen, että paremman naisen kanssa mies olisi onnellisempi eikä tarvitsisi noita mielialamömmöjä. Erityisesti vihaan hänen "kohtauslääkkeitään", eli rauhottavia. Päällepäin mies ei näytä mitenkään vauhkolta tai ahdistuneelta, mutta silti muka tarvitsee välillä rauhoittavia. Hän muuttuu niistä ärsyttävän hitaaksi ja mutisevaksi zombiksi.
En kehtaa suoraan sanoa miehelle näitä ajatuksia, olen vaan suoraan huolissani noiden käytöstä. Nuo vaan tekevät miehestä innottoman ja haluttoman. Häneen on mahdotonta saada kontaktia noita käyttäessään. Välillämme ei ole ollut mitään kemiaa sen jälkeen, kun hän alkoi käyttää noita. Hänellä ei ole enää minkäänlaisia haluja mitään fyysistä tai romanttista kohtaan, ainakaan minun kanssani. Tuntuu kuin olisin menettänyt mieheni.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle. Ymmärrän kärsimyksesi täysin. Kysymys ilmeisesti bentsoista, vai mitä lääkettä miehesi käyttää? Katselin tuota samaa välinpitämätöntä ja minulle epärehellistä zombia 6 vuotta jolloin sanoin että erotaan. Kyse ei ollut lääkkeen liikakäytöstä vaan ihan lääkärin määräämillä annoksilla mentiin. Sen jälkeen lupasi vierottautua ja on pudottanut pari vuotta annosta vähitellen. Nyt annos on jo niin pieni että on melkein normaali ja elämämme entisellään. Masennus ei ole tullut takaisin.
Samaa aiheuttavat masennus -ja psykoosilääkkeet, ne tekevät ihmisestä ihan tunnekuolleen zombien. Itse käytin niitä jonkin aikaa enkä ollut lainkaan oma itseni. Niistä tuli myös vakavia terveysongelmia, ei ikinä enää minulle tuollaisia myrkkyjä. Jossain ihan äärivakavassa tilanteessa ne saattavat auttaa tilapäisesti, mutta niitä ei suositella käytettäväksi pitkiä aikoja. Vievät persoonallisuuden, ajattelu -ja toimintakyvyn ihan totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielialalääkkeiden popsijat ovat kyllä yksi "TEHY poliittisesti hyväksytty" nistiryhmä. Ihan samaa sarjaa, kuin nämä narkomaanit ja päihdeäidit.
Ei jatkoon.
Lobotomialääkkeitähän nuo ovat. Tarkoituskin tuhota ihminen. Sitten voidaan sanoa, että kaikki johtuu sairaudesta ja määrätä lisää lääkkeitä.
Minä taas toivoisin, että mieheni KÄYTTÄISI lääkettään niin pysyisi edes jotenkin kuosissa.
T. Skitsofreenikon vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. No sairaus toki on itsekullekin omanlaisensa.
Mikäli oma kumppanini vaatisi minua luopumaan masennuslääkkeistäni olisi varma lopputulos se, että tekisin itsemurhan.
Sen verran paska fiilis on jo aina aamuisinkin, ennen kuin saan lääkkeeni alas.
Enkä edes ole ns. "vaikeaa masennusta" sairastava.
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeiden popsijat ovat kyllä yksi "TEHY poliittisesti hyväksytty" nistiryhmä. Ihan samaa sarjaa, kuin nämä narkomaanit ja päihdeäidit.
Ei jatkoon.
Ymmärsinkö oikein, että sinun mielstäsi olisi parempi, että jos tai kun on löydetty lääke, joka´muun ohessa auttaa ja tukee ihmistä elämään "normaalia" elämää, niin sinusta parempi tulos saavutettaisiin, jos niiden käyttäjät luopuisviat lääkkeiden käytöstä, samalla kun me muut asetuttaisiin odottamaan, että kuinka käy joko meille tai hänelle / héille, jotka hetki sitten vielä käyttivät mielialalääkkeitä; useimmat hyvästä ja perustellusta syystä
Jos kuitenkin lääkehoito halutaan lopettaa, niin se on viisainta yleensä tehdä annosta asteittain alentaen. Annoksen asteittaisella lopettamisella voidaan joko välttää tai ainakin lievittää useimpien masennuslääkkeiden lopettamisvaiheessa ilmeneviä ja joskus hyvinkin kiusallisia lopetusoireita. Kuten lääkkeitä käyttäneelle seuraavia: mahd. pahoinvointia, vatsavaivoja, ripulia, unettomuutta ja painajaisia, hikoilua, päänsärkyä, väsymystä, masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, ärtyisyyttä, huimausta, pistelyä ja puutumisen tunteita.
Vaan miten tai kuinka asettuisi ja eläisi vierellä hän joka joutuu tätä kaikkea lähelle, ja joka ei itse mielialalääkkeitä tarvitse, eikä ole mielialahoidoista tietävä asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas toivoisin, että mieheni KÄYTTÄISI lääkettään niin pysyisi edes jotenkin kuosissa.
T. Skitsofreenikon vaimo
Miehenä ei näemmä voi voittaa
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeiden popsijat ovat kyllä yksi "TEHY poliittisesti hyväksytty" nistiryhmä. Ihan samaa sarjaa, kuin nämä narkomaanit ja päihdeäidit.
Ei jatkoon.
Ehkä joskus joku läheisesi tai sinä itse joudut niihin lääkkeisiin turvautumaan jolloin myös mielesi avartuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeiden popsijat ovat kyllä yksi "TEHY poliittisesti hyväksytty" nistiryhmä. Ihan samaa sarjaa, kuin nämä narkomaanit ja päihdeäidit.
Ei jatkoon.
Ehkä joskus joku läheisesi tai sinä itse joudut niihin lääkkeisiin turvautumaan jolloin myös mielesi avartuu.
Mielihän ei niillä lääkkeillä avarru, vaan köyhtyy. Lääkkeen syöjät ovat niitä pelkureita, jotka eivät uskalla kohdata sisäistä minäänsä ja voittaa ahdistustaan. He haluavat vain olla mitä pikaisesti niitä normeja, tylsiä ihmisiä käyttämäällä mömmöjä tai sulkemalla tunnesiteen kaipuuseen olla tylsä "normaali".
Sama juttu on narkomaanien kanssa, joilla monella on taustalla rankka lapsuus, sekä päihdeäideillä, joista kevyimmillä, siiderin kuluttajilla on raskauden (lähes aina yllätys sellainen) kaipuu bilettävään nuoruuten ja seen hylkäämiseen odotuksen ajaksi.
Ei ne metamorfiinit ja siideritkään maailmaa "avarra", jos ei uskalla vaikutuksen antaa avartaa. Ma-lääkkeiden käyttäjät juurikin ovat samaa kastia, eli koska ei uskalla avartaa maailmaa, niin sitten lääkkeitä.
Läheiselle minä sanoisin, että "mielialalääkkeet ovat Raamatun jälkeen typerin valinta, minkä voit tuossa tilassa tehdä."
Mieheesi nuo ongelmasi eivät liity mitenkään. Kaikki ongelmasi ovat sinun pääsi sisällä. Tuossa lyhyessä aloituksessasi näkyi jo aika paljon narsistisia piirteitä. Siis...
Toisella ihmisellä on vaikeuksia ja heikkouksia joten se häiritsee sinua. Älytöntä. Kertoo siitä että sinulla on jotain vaikeuksia ja heikkouksia joista et ole tietoinen, jotka olet tukahduttanut sisääsi jo vuosia sitten ja yrität väkisin pitää ne itseltäsi piilossa loppuelämäsi. Niin kauan kuin et voi sietää omia heikkouksiasi niin et myöskään voi sietää muiden heikkouksia. Normaaleissa ihmisissä muiden heikkoudet herättävät myötätuntoa, ei ärsytystä.
Toisella ihmisellä on vaikeuksia joten otat itseesi ja ajattelet että paremman naisen kanssa mies voisi paremmin. Älytöntä. Sinun kunniaasi/ylpeyttäsi/tiesmitä loukkaa se kun toisella on vaikeuksia. Normaalia ihmistä muiden vaikeudet eivät loukkaa. Normaalille ihmiselle muiden vaikeudet eivät todellakaan ole loukkaantumisen/häpeän/nolouden/kateuden/vihan/ärsytyksen aihe tai syy huonoon itsetuntoon. Normaalille ihmiselle toisen vaikeudet ovat syy huolehtia siitä toisesta ihmisestä.
Mielessäsi on raskaita ajatuksia mutta et kehtaa kertoa niitä sinun rakkaalle ihmiselle eli sun miehelle. Älytöntä. Todellakaan "kehtataamisen" eli häpeän ja nolouden ei pitäisi estää raskaiden asioiden jakamista ja niiden selvittämistä. Miksi edes olet suhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka seurassa joudut häpeilemään? Normaali ihminen häpeää jos joutuu alasti keskelle väkirikasta vapputoria, mutta normaali ihminen ei häpeile kaikista rakkaimpien ihmisten seurassa. Rakkaimpien seurassa häpeävät vain sellaiset ihmiset jotka ylipäänsäkin häpeävät enemmän kuin välittävät, eli narsistit.
Toisella ihmisella on vaikeuksia ja sinua vain huolettaa sinun rakkauselämäsi ja seksielämäsi, kun siis teidän suhteenne on nyt unessa. Älytöntä. Toisen ihmisen vaikeuksien keskellä sulla siis pyörii mielessä että "voi kunpa saisin parempaa seksiä"? Välitätkö siitä toisesta ihmisestä yhtään vai välitätkö vain omasta nautinnostasi? Arvaa minkälainen ihminen välittää vain omasta nautinnostaan.
...
Useimmilla ihmisillä on narsistisia piirteitä jonkin verran. Sinulla niitä on huolestuttavan paljon. Mutta useimmat ihmiset pystyvät pitkällä tähtäimellä oppimaan uusia ajattelumalleja, uusia tapoja suhtautua asioihin. Kenties sinäkin voit oppia, jos niin haluat. Siis, jos et ole toivoton tapaus niin voit oppia häpeämään/ärsyyntymään/vihaamaan vähemmän ja voit oppia välittämään enemmän. Jos et ryhdy aktiivisesti opettelemaan ja hakemaan "terveempiä mielentiloja" itsellesi niin tulevaisuudessa on jo aivan täysin myöhäistä, koska nuo narsistiset mallit ovat kuin pyörivä lumipallo eli mitä kauemmin ne saavat jatkua sitä enemmän ne kasvavat ja lopulta olet niiden vanki.
Miehesi ei liity ongelmiisi mitenkään. Vaikka miehesi lopettaisi lääkkeiden käytön tai vaikka vaihtaisit miehesi parempaan niin sinulla tulee olemaan aivan yhtä älyttömiä ongelmia tulevaisuudessakin jos et saa narsistisia piirteitäsi vähenemään. Itse luot ongelmasi ja on suuri riski että tulevaisuudessa luot niitä aina vain enemmän. Aika kamala kohtalo sinulla ja aika kamala kohtalo läheisilläsi jos joutuvat sinun uhreiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannusta miestäsi keskustelemaan lääkärin kanssa seksuaaliseen haluttomuuteen liittyvistä sivuoireista. Jokin muu valmiste voisi sopia hänelle paremmin. Muutoin olet kyllä mielestäni vähän itsekeskeinen tässä. Jos miehelläsi olisi tyypin 1 diabetes niin ajattelisitko, että hänen ei pitäisi tarvita insuliinia, koska sinä teet niin terveellistä ruokaa? Jos ei ole itse ollut vaikeasti masentunut, ei voi eläytyä siihen kuinka helvetillinen sairaus se on. Tietenkin lääkehoito yksinään ei usein ole riittävä mutta se voi olla välttämätön hengissäselviämisen kannalta. Ehkä jos menisit mukaan lääkärikäynnille niin voisitte puhua siellä myös sinun kokemuksestasi. Masentuneen kanssa elämä voi olla raskasta. Miehelläsi on kuitenkin oikeus hoitaa itseään.
Ja eri kommentoijalle: bentsot ja mielialalääkkeet ovat aivan eri asia.
Mielenterveysongelmaisen puolison osa ei ole helppo. Mutta jos oikeasti rakastaa toista, haluaa kyllä tehdä kaikkensa suhteen parantamiseksi. Ja parhaiten sen aloittaa omasta itsekkäästä itsestään.
Yhteiset keskustelut hoitavan psykiatrin ja hoitajan kanssa tärkeitä. Tällöin myös selvitetään lääkkeen käytön tarpeellisuus, määrä ja sivuvaikutukset.
Ymmärtää toista - siinä on salaisuus!
T. Skitsofreenikon vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas olin zombi ennen kuin sain ko. lääkkeet. Nykyisin en enää tarvitse niitä.
Mielialalääkkeet vievät usein erektiokyvyn käytön aikana. Ei liity sinuun.
Ihme harhakäsityksiä mielialalääkkeistä tässä ketjussa.
Samat tyypit varmaan puhisee, miten diabeetikot ei vaan saa luonteenheikkouttaan aikaiseksi tuottaa insuliinia. Ja kilpirauhasen vajaatoiminta on vaan mitä lie pelleilyä joka pitää vaan lopettaa.
Jos aivojen välittäjäaineissa on pahaa epätasapainoa, ei se ryhdistäytymällä ja reipastumalla välttämättä parane. Ja silloin normaalitilan saavuttamiseksi tarvitaan lääkkeitä. Ihan niinkuin diabeetikko tarvitsee insuliinia.
Voimia sinulle. Ymmärrän kärsimyksesi täysin. Kysymys ilmeisesti bentsoista, vai mitä lääkettä miehesi käyttää? Katselin tuota samaa välinpitämätöntä ja minulle epärehellistä zombia 6 vuotta jolloin sanoin että erotaan. Kyse ei ollut lääkkeen liikakäytöstä vaan ihan lääkärin määräämillä annoksilla mentiin. Sen jälkeen lupasi vierottautua ja on pudottanut pari vuotta annosta vähitellen. Nyt annos on jo niin pieni että on melkein normaali ja elämämme entisellään. Masennus ei ole tullut takaisin.