Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen kerta, kun uusivuosi tuntuu näin paskalta.
01.01.2018 |
En näe paljoakaan valoa missään tai minkään suhteen. Samaa arkista aherrusta, teinien kanssa vääntöä ja kuivassa, kuolleessa avioliitossa elämistä.
On muuten ihan helvetin tukala olotila, hyvin vaikeata olla ja elää.
Avioeroa en uskalla toteuttaa, olen liian pelokas ja läheisriippuvainen. En ole ikinä elänyt yksin, hoitanut asioita yksin, en mitään yksin. Säälittävä luuseri joka tuomittu kärsimään kuolemaansa saakka, aivan kuten pappikin puheessaan totesi, kuolemaan asti.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri. Lisätään tuohon vielä, että töissä on raskasta. Aikamoiseen umpikujaan olen itseni saanut eikä helppoja ratkaisuja ole olemassakaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin jotain tapahtuu ja siitä se sitten lähtee vyörymään. Sitä tässä pelko persiissä odotellaan.