Lue keskustelun säännöt.
Sinä jonka lapset ovat jo teinejä tai aikuisia
31.12.2017 |
Tekisitkö lastesi kasvatuksen suhteen mitään toisin jos voisit palata ajassa taaksepäin? Itse tekisin paljonkin. Kaduttaa että nuorempana oli muka aina niin kiire ja kaikki yhtä suorittamista. Ehkä niin oikeasti olikin mutta aika kului huomaamatta. Olen nyt lapsenlapsilleni paljon enemmän läsnä kuin mitä olin aikanaan omille lapsilleni. En muista että mulla olisi koskaan ollut tällaisia ihania pitkiä keskusteluita omien lasten kanssa kun he olivat pieniä. Olen ihan yllättynyt miten paljon mielenkiintoista sanottavaa ja ajatuksia 4 ja 6 vuotiailla voikin olla kun vaan on aikaa kuunnella.
Kommentit (21)
Ei paljoa, tein sen minkä jaksoin ja ihan hyvällä menestyksellä.
Mies oli todella paljon pois ja osallistui todella vähän yhteiseen arkeen.
No ehkä jotain pientä keksin: Olisin myös voinut keskustella lasten kanssa useammin ja nimenomaan lasta kuunnellen, en itse puhuen ja kasvattaen samalla. Toki sekin on tärkeää, mutta niin on lapsen kuuntelukin. Kuuntelin aika paljon, mutta ehkä vielä enemmän olisi voinut.
Ja leluja en olisi hankkinut oikeastaan yhtään, koska sukulaisiltakin tuli niin paljon. Ja kalliit vaatteet (joita ei ollut kaapit täynnä, mutta joitain kuitenkin) olisin jättänyt väliin ja säästänyt nekin rahat vaikka pahan päivän varalle. Vaikka toisaalta ne toi iloa itsellenikin, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se meni.
Maailma näyttääkin nyt erilaiselta kuin ennen lapsenlapsia.
Olemme matkustaneet paljon lastenlasten kanssa ja paikat, joissa olemme ennen käyneet kaksin, näyttävät lastenlasten silmillä katsottuna erilaisilta jo yksinkertaisesti siitä syystä, että on eri asia nähdä liki kahden metrin kuin metrin korkeudelta.
.
Monesti joutuu ihmettelemään pienten älykkyyttä ja päättelykyä, muistista nyt puhumattakaan.
Minäkin olisin voinut kuunnella lapsia enemmän. Ja leluja olisi voinut olla paljon vähemmän. Mutta kaikenkaikkiaan en mokannut kauhean pahasti äitinä.
Olisin kotona koko kotihoidontukiajan, koska lapset ovat pieniä vain kerran. Ostaisin enemmän tavaraa, nyt oli muka tärkeää opettaa lapsille, että kävyt on hyviä leluja ja että elämykset ne tärkeitä on.
Lisäksi tekisin rikosilmoituksen lapseni koulukiusaajasta. Siten kiusaaja olisi päässyt tuen piiriin jo 9 v iässä eikä vasta 15-vuotiaana, jolloin hän yritti polttamalla tappaa poikakaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi mitään toisin. Toimin alusta saakka tietoisesti toisin kuin vanhempani ja lopputulos on erittäin hyvä. Lapsenlapsia ei vielä ole, mutta salaa haaveilen niistä. Heidänkin suhteen, jos sellaisia tulee, aion toimia toisin kuin omat vanhempani.
Kannattaa muistaa niiden lastenlasten kanssa, että ei he ole mikään teidän toinen tilaisuutenne.
Minun äitini oli laiminlyövä äiti ja nyt kuvittelee voivansa ylikävellä minut toistamiseen omimalla lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olisin jättänyt yhden muuton välistä ja ollut vähemmän raivokas tiikeriemo. Tosin puolustin lastani mutta kuitenkin.
Olisin kysynyt lapseni mielipidettä eräistä ihmisistä, joiden seurasta hän ei pitänyt. Silloin en tiennyt että näin oli.
Nuoremman lapsen kohdalla olin joskus tosi hermostunut hänestä riippumattomista syistä. Anteeksi tosin on pyydetty, muttei ihan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa niiden lastenlasten kanssa, että ei he ole mikään teidän toinen tilaisuutenne.
Minun äitini oli laiminlyövä äiti ja nyt kuvittelee voivansa ylikävellä minut toistamiseen omimalla lapseni.
Hyvä pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa niiden lastenlasten kanssa, että ei he ole mikään teidän toinen tilaisuutenne.
Minun äitini oli laiminlyövä äiti ja nyt kuvittelee voivansa ylikävellä minut toistamiseen omimalla lapseni.
Häivy nuija. Me ei leikitä enää sun kanssa.
Yksinhuoltajana mulla oli paljon aikaa lapselle, kun ei tarvinnut viihdyttää miestä. Mutta työssäkäynti vei valitettavasti lapselta aikaa, ja erityisesti vihasin jo tuolloin työn aiheuttamaa stressiä ja väsymystä itsessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä, mitä olisin voinut tehdä lasten kanssa toisin. Työskentelin kotona, mitä pidän erittäin onnistuneena ratkaisuna vielä näin jälkeenpäinkin. Freelancerius mahdollistaa myös lastenlasten hoitamisen eri tavalla kuin ansiotyössä käyvällä mummilla.
En. Ku katson lapsiani voin todeta, että jotain olen oikein tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa. Eipä sitä kiirettä olisi voinut välttää mitenkään - oli pakko käydä töissä, kotityöt, jossain vaiheessa opiskelinkin (öisin kun muut nukkuivat) ja lapset kasvoivat siinä ohessa. Onneksi oli ihanat isovanhemmat joilla oli aina sylissä tilaa ja aikaa, tapasimme heitä lähes joka viikko. Ja se aika mikä saatiin vapautettua lapsille oli vain heitä varten.
Nyt minulla on jo 2 lastenlasta ja 3. tulossa. Vieläkin roikun kiinni työelämän sivussa mutta pystyn jo järjestelmään aikaa siten että kerran viikossa nämä pienet ovat hoidossani. Tällä on paljon merkitystä heidän vanhemmilleen. Ehkä korvaan jotain näin?
Lapsistani on kasvanut uskomattoman upeita, rohkeita, avoimia, työtätekeviä ja menestyviä aikuisia ja vanhempia.
Ei mennyt ihan metsään tuo kasvatus sittenkään
En, olen tehnyt parhaani oman elämäni kustannuksella. Lapseni ovat tasapainoisia ja löytäneet oman paikkansa elämässään. Tavoite saavutettu. Nyt 47 on mun vuoro ja mun elämän aika, enkä katso taaksepäin muuta kuin todetakseni "vau, olen kulkenut pitkän matkan ja nyt olen tässä".
En, sillä oma mielipiteeni on, että surkuttelu on pahinta mitä voi tehdä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi pitänyt tehdä niin tai näin, mutta tosiasiassa se mitä on tehnyt on voinut olla sen hetkisessä tilanteessa ainut vaihtoehto. Toisaalta se on voinut olla myös paras vaihtoehto, vaikka sitä ei itse huomaakaan.
Luin esikoiseni raskausaikana yhdysvaltalaisen psykologin kirjan, jossa oltiin sitä mieltä, että on hyvä, että lapset syntyvät juuri siihen aikaan, kun elämä on kiireisintä. Silloin vanhemmalle ei jää aikaa tukahduttaa lasta liialla paapomisella.
Enpä usko. Jotain yksittäisiä hetkiä kadun, ne olisin voinut hoitaa paremmin, mutta en minäkään ole täydellinen.
Menetin työpaikkani esikoisen ollessa pieni, olin ehtinyt olla äitiysloman jälkeen taas töissä muutaman kuukauden. Työttömyysaikana tein toisen lapsen ja olin kotihoidontuella lapsen 3-vuotispäivään, sitten ehdin olla vielä vuoden työttömänä. Töihin pääsin, kun esikoinen aloitti ekaluokan kevätlukukauden ja nuorempi meni hoitoon vasta 4-vuotiaana. Tein osa-aikatöitä ja kokopäivätöihin pääsin sitten, kun nuorempi meni tokaluokalle. Aika pitkään sain hoitaa lapset kotona.
Omat lapset ovat sanoneet, että heillä on ollut onnellinen lapsuus. Minusta se on parasta, mitä voin kuulla.
Taitaa olla niin että pelkästään vanhemmudessa onnistuneet haluavat kommentoida tällaista asiaa. Kukaan ei halua kertoa että kaikki ei mennytkään ihan putkeen, lapsista ei tullutkaan ihan mallikansalaisia ja varsinkin jos tunnistaa sisimmässään että itsellä on saattanut olla osuutta asiaan ei halua vahvistusta sille alapeukkujen vyörynä.
Olisin enemmän kotona. Olen yhden lapsen yh, tai siis olin, nyt lapsi on aikuinen. Kun lapsi oli teini, vaihdoin työpaikkaan missä piti reissata jatkuvasti, olin yleensä pari yötä viikosta pois kotoa, joskus enemmänkin, ja kotona ollessa tein pitkää päivää. Lapsi pärjäsi kyllä hyvin, mutta jäi silti vastuuseen itsestään aivan liian nuorena. Lomamatkoja ei tehty juuri koskaan yhdessä kun en vaan jaksanut suhata maailmalla vapaa-aikana. Nyt jälkikäteen kun ajattelee, olisi pitänyt hillitä tahtia niinä teinivuosina. Tein sen vasta vuosia myöhemmin loppuunpalamisen seurauksena ja täällä nyt vietän päivät seiniä katsellen. Ollaan kyllä lapsen kanssa puhuttu tästä jo aiemminkin, ja kun hän alkoi odottaa esikoistaan niin sanoin että muistaa antaa lapselleen enemmän aikaa kuin minä, vielä silloinkin kun lapsi ei enää ole pieni.
En.
Olen ollut paljon lasteni kanssa ja osasin myös päästää irti.