Lapset 1,5 vuoden ikäerolla?

Miksi ne lapset pitäisi saada pienellä ikäerolla? Mites, jos nauttisit ekan lapsen pikkulapsiajasta kaikessa rauhassa, ja sitten vasta uutta putkeen?

Meillä 1v4kk ikäero ja kolmannen kohalla useampi vuosi väliä.

Mun lapset ovat syntyneet 1v4kkn välillä ja ensimmäiset kolme vuotta meni kuin sumussa. Koskaan ne ei nukkuneet yhtäaikaa ja kun yhden sai nukkumaan niin toinen heräsi. Ei juuri muuta mielikuvaa noiden vauva-ajasta.

Sitten kun olivat n.3 ja 4 vuotiaita olivat täysin erottamaton pari ja leikkivät ja tekivät kaiken yhdessä. Hieman vanhempi isoveli jäi vähän ulkopuoliseksi. Neljännellä luokalla olessa tämä symbiootti.nen suhde alkoi murtua ja kumpikin alkoi hakea ns. Omia juttujaan. Yläasteikäisenä sitten ovatkin tapelleet kuin kissa ja koira jatkuvasti. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa käy.

Lapsien luonteesta, tempperamentista ja yövalvomisista riippuen joko ihan uskomattoman rankkaa tai perusrankkaa. Nyt kun ovat jo 4 ja 5-vuotiaat, menee hieman iisimmin. Lähinnä siksi, että työelämään paluun myötä päivät saa olla rauhallisemmassa ympäristössä niin jaksaa paremmin selviytyä arki-iltojen ja viikonlopun nahisteluista :)

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset ovat syntyneet 1v4kkn välillä ja ensimmäiset kolme vuotta meni kuin sumussa. Koskaan ne ei nukkuneet yhtäaikaa ja kun yhden sai nukkumaan niin toinen heräsi. Ei juuri muuta mielikuvaa noiden vauva-ajasta.

Sitten kun olivat n.3 ja 4 vuotiaita olivat täysin erottamaton pari ja leikkivät ja tekivät kaiken yhdessä. Hieman vanhempi isoveli jäi vähän ulkopuoliseksi. Neljännellä luokalla olessa tämä symbiootti.nen suhde alkoi murtua ja kumpikin alkoi hakea ns. Omia juttujaan. Yläasteikäisenä sitten ovatkin tapelleet kuin kissa ja koira jatkuvasti. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa käy.

Itse olen yhden lapsen äiti, ja juuri tuon vuoksi en halua lapsia pienellä ikäerolla. Vauva- ja taaperoiästä on oikeasti ihanaa muistaakin jotain, milloin lapsi oppi kävelemään, mitä hassuja tapoja oli sen ja sen ikäisenä jne.

Kun on vapaata aikaa, niin tehdään paljon retkiä lapsen kanssa. Käydään tutustumassa eri asioihin, kuten vaikka luontopolulle tai johonkin lasta kiinnostavaan tapahtumaan. Ja kun lapsi on päiväunilla, on se minun oma vapaa-aikani.

On paljon rennompaa ja mukavampaa, kun on vain yksi pieni lapsi kerrallaan. Lapsiperhe-elämän ei tarvitse olla pelkkää päivästä toiseen selviytymistä.

En tiedä, tuleeko sisarusta. Jos tulee, niin vasta kun esikoinen on isompi.

Minun kakruilla on väliä 2 v 2 kk, esikoisella oli koliikki, mutta eipä se minulle traumoja jättänyt, väsynyt toki olin.

Tein lapset suhteellisen nuorena, 24- ja 26-vuotiaana, joten jaksamista riitti. Lapset ovat vieläkin, liki nelikymppisinä, hyvät kaverit ja pitävät toisistaan huolta. Leikit meni heillä hyvin yksiin vaikka ovat eri sukupuolta.

Olen myös iloinen että tuli tehtyä lapset nuorena, kun lapset kasvoivat, olin itsekin vielä nuori.

Ehkä vähän isompi ikäero olisi parempi. Itse saan hetkenä minä hyvänsä toisen lapsen ja esikoinen on nyt 1v4kk. Jotenkin hän tuntuu vielä liian pieneltä ollakseen isosisko. Käytännön asiat todellakin mietityttävät mua. Esim. miten nukkuminen, entä jos molemmat itkee ja haluaa syliin yms? Voinkohan olla riittävä äiti kahdelle noin pienelle? Mieti vielä ap. Itse en tietoisesti halunnut näin pienellä ikäerolla, mutta ehkäisy petti, enkä halunnut aborttiakaan, koska toiveissa oli meillä kaksi lasta ja ajattelimnme pärjäväämme. Kunhan tämä syntyy, niin sitten pidetään vaikka tuplaehkäisyä ettei tämä toistu. Sterikin ollut mielessä. Lapsi on rakas ja odotettu, mutta reilumpaa olisi ollut esikoiselle, että toinen lapsi olisi tullut myöhemmin ja todennäköisesti niin olisi ollut helpompaa myös itselleni.

Sellainen juttu muuten, kun monethan perustelevat pienen ikäeron sillä, että lapsista on seuraa toisilleen ja ovat toisilleen "kavereita".

Minä olen sisarukseni kanssa ns. irlantilainen kaksonen, eli meillä on alle vuosi ikäeroa. Oltiin kyllä lapsen kaikkea muuta kuin kavereita, tapeltiin niin helvetisti ja välit oli monesti huonot. Taisi vanhemmat katua pientä ikäeroa, kun repivät meitä erilleen toisistamme jälleen uuden tappelun alettua.

Vasta kun muutettiin täysi-ikäisenä kumpikin tahoillamme omiin koteihin, niin välit on vähän paremmat. Siis kunhan ei nähdä liian usein.

Että tällaiseen asetelmaan kannattaa varautua. Ei varmasti olla sisarukseni kanssa mitenkään erityisen poikkeava tapaus.

Meillä on kolme ”suunniteltua” lasta 1,3-1,5 v. ikäeroilla. Sitten syntyi ehkäisystä huolimatta ylläri, jolla on edelliseen ikäeroa 1,7 v.

Itse ajattelen niin, että en sitten saanut lapsia vain vauva-ajasta nauttiakseni, vaan se meidän perheen rauhallisempi arki alkaa vähän myöhemmin.

Tietenkin nautin vauva-ajasta, mutta en ihan samalla tavalla nuuhkien kuin monet muut. Molemmissa on puolensa, pitää vain valita se mistä itse tykkää!

Isoissa ikäeroissa on aikaa panostaa lapseen ihan eri tavalla, onhan se järkevämpi valinta siinä mielessä. Sumpussa syntyneet taas kasvattavat (koulivat) toisiaan eri tavalla.