Oletko katunut omakotitaloon muuttamista? Mistä syystä?

Pakko kommentoida, kun täällä puhutaan rivitalo "helvetistä". Asuin lapsuuteni omakotitalossa ja se oma haavekin on oma omakotitalo. Opiskeluaikani asuin kerrostalossa, mutta lasta en halunnut kerrostalossa hieman kyseenalaisella alueella kasvattaa, joten muutettiin miehen kanssa rivitaloon. Omakotitaloa etsittiin kaksi vuotta, mutta myytävät talot olivat mielestämme suhteessa liian kalliita, ja päädyimme siirtämään talon hankintaa / rakennuttamista myöhemmäksi. 

Rivitaloon muutettuamme päätin, että en halua olla naapureiden kanssa liian läheisissä tekemisissä, jotta oma yksityisyys säilyisi. Kuinkas sitten kävikään; meidän rivitalossa asuu 10 perhettä, joista seitsemällä on myös pieniä lapsia ja korkeasti koulutetut vanhemmat, jotka ovat tosi mukavia tyyppejä. Olen saanut kavereita ja hyvää seuraa hiekkalaatikolle (ja ei, kaikki äidit eivät juttele vain lapsista).  Nyt omakotitalohaaveet ovat vain siirtyneet, koska viihdymme rivitalossa niin hyvin. Kaiken lisäksi asumiskustannukset ovat pienet, palvelut ovat lähellä, julkiset toimivat ja olemme melko lähellä suuren kaupungin keskustaa.  Laina on järkevän kokoinen ja lyhenee nopeasti, niin yöunia ei tarvitse sen takia menettää ja antaa sieluansa työnantajalle. Elämisen laatu saattaa olla myös hieman parempaa kun rahaa on käytettävissä erilaisiin elämyksiin enemmän. 

Ostimme omakotitalon, jossa asuttiin 6 vuotta. Työmatkat pitenivät, pihanhoito ja lumikolaus eivät olleet minun juttuni, rempattiin talo, siinä meni muutamat kesälomat, naapurit alkoivat olla vähän liian tuttavallisia. En käsitä mikä idea on tupsahdella kylään juuri kun toiset ovat tulleet kotiin tai aamukahvilla.. ai niin sosiaalisuus.

Lenkillä tajusin etten minä aio työnnellä täällä lastenvaunuja ikinä. Puhuin miehen kanssa ja hänelle alkoi riittämään remontit. Myyntiin talo mukavalla voitolla ja muutettiin keskustaan. Olo on helpottunut, ei asumisen tarvitse olla elämän tarkoitus, vähemmällä vaivalla olen tyytyväisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen vuoden kokeilu alkoi toiveikkaasti, laitettiin piha uusiksi, ruvettiin suunnittelemaan, kuinka pidetään eri vuodenaikoina juhlia pihalla ja lasiterassilla.

Sitten iski arki. Talo ei valitettavasti ollut työpaikkojen lähellä, vaikka ei kaukana Helsingistä. Kotoa piti lähteä tuntia ennen työpäivän alkua ja sama tunti tuli työpäivään lisää illalla. Lapsia jouduttiin viemään autolla harrastuksiin, eikä riittänyt aikaa kotitöille juhlien järjestelystä puhumattakaan.

Oikeasti itkin onnesta, kun muutettiin n.100 neliön kerrstaloasuntoon Meilahteen. Työmatka sujuu kävellen, miehen pyörällä tai ratikalla, lapset menevät itse harrastuksiin, kaikki on lähellä ja aikaa riittää järjestää niitä juhliakin.

Silti olemme sitä mieltä, että tuo kolme vuotinen talokokeilu kannatti. Opimme huomaamaan kaupungin hyvät puolet ja sen, kuinka tärkeää on, että perheelle jää tarpeeksi vapaa-aikaa.

Tuliko ostamanne omakotitalon sijainti jotenkin yllätyksenä?

Itsellä on työmatka omakotitalosta työpaikalle 10 minuuttia omalla autolla. Autoa tarvin töissä, joten muu kulkumuoto ei tulisi edes kysymykseen.

Ihmisillä on erilaisia tarpeita ja erilaisia resursseja, ei asumismuodossakaan ole yhtä ainoaa parasta vaihtoehtoa.

Ei tullut yllätyksenä, oli vain sellainen "kyllä me hyvin selvitään"- tunne, kun talon hankimme. Matkoista olisi vielä selvinnytkin, mutta se lasten harrastuksiin kuskaaminen työpäivän jälkeen, se kyllä kiristi hermoja ja se autoriipuvuus. Olisi pitänyt hankkia toinen autokin.

Hyvä kun kokeiltiin, ei ainakaa kaiverra mieltä, että millaista elämä olisi ollut, jos olisimme asuneet omakotitalossa. Nyt on hyvä, tänään mennään Töölön Säveleen brunssille - kävellen.

En ole katunut. Onhan toki pientä ja isoa remonttia, mutta se on harrastukseni. Ikävimpiä hommia ovat puutarhan hoito ja lumitöt, nekin kestää kun asennoituu oikein.

Ok-talossa ei ole ongelmia asunto-osakeyhtiöstä. Naapurit eivät päätä sinun remontistasi tai kinnaa vastaan vastikeasioissa. Niin moni kerrostaloyhtiö on mennyt kuralle kun asukkaat haluvat pitää kiinni alhaisista vastikkeista. Kunto rapistuu ja hetken päästä ei saada yhtiölainaa isoa ja vääjäämätöntä julkkari- tai putkiremonttia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.

Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa.

Taidat olla samanlainen, kun tunnet asian noin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.

Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa.

Taidat olla samanlainen, kun tunnet asian noin hyvin.

Rivitalossa asuvat ajattelevat että järjestyssäännöt eivät koske heitä. Keskellä yötä saatetaan soittaa musiikkia ja grillata. Valitetaan kun taloyhtiö ei hoida oman pihan nurmikon leikkuuta tai leikkikenttä on liian lähellä takapihaa. Sen lisäksi hajoitetaan lämpötolppa jota auto voi olla 24h lämmityksessä tai jätetään roikkatolpaan.

Olen katunut, ja sitten taas muistanut, että missä muuallakaan asuisin, kun haluan kuitenkin oman rauhan ja vapauden - ja ennenkaikkea oman ison pihan.

Omakotitaloasumisen huonoja puolia on, että usein oletetaan, että pitää itse tehdä ja osata kaikki huoltotyöt, esim putkiremontti olisi pitänyt muka itse tehdä (ostettiin ammattilaisilta). Sitten tietenkin pieni stressi aina siitä, että on kuitenki itse vastuussa kaikesta, ei ole taloyhtiötä tai huoltofirmaa minne soittaa ja valittaa, jos joku paikka rempsottaa.

Ei sovi kaikille. Kaduttaa muuttaa pois. Ärsyttää roinan määrä joka kerääntynyt nurkkiin. Haikeana katson upeaa hehtaarien pihaa pensaita pyita. Nättiä kotitupaa. Eilen kuuntelin musiikki täysillä ja olin yöuinilla omassa uima-altaassa, jossa on täydellisen lämmin vesi. Itku tulee. Ikävä tulee pientä paratiisia.

Missä ihmeessa te olette asuneet, jos rivarit on täynnä kyttääviä ja liian sosiaalisia naapureita? Nyt kahdekstta vuotta rivarissa asuvana en ymmärrä mistä puhutte. Huomenet kyllä huikkaan naapureille ja muutaman kanssa olen tutustunut yhteisen harrastuksen parissa. Varmaan sitten perustervehtiminenkin on liikaa sosiaalisuutta joillekin.

Anoppi ja appiukko asuvat omakotitalossa ja pahempia naapurikyttääjiä en ole ikinä tavannut. Anoppi naureskelee naapurin tavalle kopistella matot tiettynä viikonpäivänä. Meille on nyös raportoitu naapurin piipusta tulevasta liian sakeasta savusta.

Juu ei ole munkaan juttu toi omakotitaloasuminen. Elämäni 25 ensimmäistä vuotta asuin ja ei koskaan enää. 

Kysyisin ihan mielenkiinnosta tuosta lumen kolaamisesta, että miksi sitä pitää kolata. Olen lapsuuteni ja nuoruuteni aunut okt-talossa, n. 20 v. Turun seudulla ja senkin jälkeen ahkerasti vieraillut vanhempieni luona. Eivät minun vanhempani ole tehneet lumitöitä. Jos on tullut lunta, niin sen päältä on kävelty, jolloin on tullut polku. Ja autoilla on vain peruutettu pihasta, jolloin lumi on talloutunut alle. En muista koskaan olleen mitään ongelmaa.

Lapsuuden asuin rivitalossa. Se oli mukavaa aikaa. Vanhemmat asuu siellä vieläkin ja tykkäävät kovasti. Opiskeluaikoina oli pakko asua kerrostalossa. Sellaiseen en halua enää. Tarvitsen tilaa ympärilleni ja mukavaa tekemistä. OK-talo kaava-alueen ulkopuolella ja neljän hehtaarin maatilkulla on minun juttuni ja asun tässä toivottavasti elämäni loppuun saakka. Ei tämä aina ole helppoa, halpaa tai kätevää mutta valinta on oma.

En ole katunut, vaikka hemmetinmoinen remppaaminen kyllä vanhassa talossa on. Puhumattakaan ruohonleikkuusta ja risusavotasta (koivut lennättävät risuja pihalle jokaisen tuulisen sään yhteydessä - ne kyllä kaadetaan kohta pois). Minulle kuitenkin on tärkeintä oma rauha. Kerrostalossa häiriinnyin suunnattomasti bilettävistä naapureista, ruuankatkusta ja kyttääjistä.

Turun seudulla tuota lunta tulee ehkä hiukka vähemmin kuin vaikka kaakkois-suomessa.  Aika paha on umpihankeen peruuttaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, meneekö 15 minuuttia vai 5, jos mun pitää ennen töihin lähtöä käydä pihalla kolaamassa, niin se asumismuoto ei ole mua varten.

Ja taloyhtiössä odotat että huolto tulisi auraamaan parkkipaikan.

Minä en odottele mitään. Menen suoraan hissillä autohalliin, käynnistän auton ja ajan töihin. Vielä kertaakaan ei ole ollut katu auraamatta täällä kaupungissa.

Olen katunut omakotitaloon muuttoa. "pakko" oli muuttaa kun tarvittiin yksi makuuhuone lisää. Omakotitalosta haaveiltiin kauan ja sopivaa taloa etsittiin kaksi vuotta. Ei löytynyt meidän kriteereitä täyttävää, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Silti miinuksia on paljon. Sijainti on huonompi kuin rivarissa oli ja rahanmenoa on jatkuvasti, kun remonttilistalla on vaikka mitä ja pihassa olisi ihan älyttömästi laittamista, vaikka haluaisin vain yksinkertaisen, nätin ja helppohoitoisen pihan. (mutta tämäkin vaatii aikaa ja rahaa, että sellaisen saisi) Parisuhde myös ihan kiristynyt, kun ei pästä yhteisymärrykseen, että mitä pitäisi tehdä, millä aikataululla ja millä rahalla. Tilaa on kivasti, mutta ikävöin ihanaa ja helppoa rivaria. Oli nätti pieni piha ja heti sen takana lasten leikkipaikka. Mukavat naapurit, lyhyt matka vanhempien luokse jne.

Olisin halunnut rakentaa omakotitalon, jotta olisi saanut juuri sellaisen, mitä oltais omakotitalolta haluttu, mutta miehellä ei sitten rahkeet riittänyt. Hänen mielestä oli järkevämpää ja halvempaa ostaa valmis talo. Nyt sitten jouduttiin karsimaan toiveita talon suhteen. Eniten rassaa se, että tuntuu että parisuhde ei kestä omakotitaloasumista. :(

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut rakentaa omakotitalon, jotta olisi saanut juuri sellaisen, mitä oltais omakotitalolta haluttu, mutta miehellä ei sitten rahkeet riittänyt. Hänen mielestä oli järkevämpää ja halvempaa ostaa valmis talo.

Törkeä mies kun ei tienaa enempää. Oletko harkinnut vaihtamista parempaan, kun kerran omat rahkeesi riittäisivät?

En ole katunut. Päinvastoin kiitän joka päivä luonaani, että saan asua tässä paratiisissa. Muutimme omakotitaloon 11 vuotta sitten pienkerrostalosta.

Lapsuuteni asuin omakotitalossa. Opiskeluaika ja uran alkuvaihe menivät kerrostaloasunnoissa. Seuraavaksi muutan kerrostaloon vasta kun on ihan pakko eli jos tulee jotain sairautta yms.

Toki kerrostalossa saa neliöitä vähemmän mutta meillä sadasta neliöstä vastike on 330e/kk joten en pidä sitä kalliina kun siihen kuuluu myös vesi x3, autopaikka, tv+tietokoneliitymä. Talonmies hoitaa pihahommat ja lumityöt. Torille 5 min kävely ja teinillä 8 min lukioon.

Rauhallinen sisäpiha ja meillä on oma terassi. Rappukäytäviä ei ole vaan kaikilla oma sisäänkäynti suoraan pihalta. Tämä on virallisesti pienkerrostalo mutta tuntuu rivarilta.

Voisin asua omakotitalossa mutta sen talon pitäisi olla keskustassa joten haaveeksi jää. Lähiöön, taajamaan tai korpeen en muuta.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä. Elämäni parhaimpia päätöksiä ja joka pennin arvoinen sijoitus rivitalohelvetin jälkeen. 3 vuotta tässä asuttu.

Tämä voisi olla oma kommenttini. Me asuimme aikaisemmin rivitaloyhtiössä, jossa oli järkyttävän riitaisa ilmapiiri. Ihmiset piinasivat naapureitaan oikein urakalla ja kaikesta mahdollisesta valitettiin. Voi tätä autuutta, kun saa asua omassa talossa eikä kenelläkään ole nokan koputtamista yhtään mihinkään.