Huonot vanhemmat ylpeilevät eniten lapsillaan

joilla ei siihen olisi juurikaan aihetta. Esim. jos lapsi on sitä sorttia että uskoo kun kerran kieltää, on helppo nostaa nokka pystyyn ja selittää kaikille kuinka on hyvä kasvattaja.

Minusta taas se on juuri toisin päin! Mitä enemmän lastaan rakastaa niin siitä löytää ihmeellisiä asioita. Ja jopa se paskominen tuntuu ihmeeltä! Siis sehän on ihminen jota äiti on kantanut sisällään, ja kaikki se mitä se tekee tuntuu ihmeelliseltä.

Tykkään kuitenkin että ei sitä ihan joka asiaa tarvi selitellä ympäriinsä. Mutta ei se minusta kerro siitä että vanhemmuus ois hukassa jos lastaan ihastelee.

jos ei mistään muusta osaa koskaan puhua ja paskominenkin on maailman ihmeellisin juttu.

Itse en puhu lapsettomien kanssa lapsestani juuri koskaan jos ei kysytä. Enkä kyllä puhu lapsellistenkaan kanssa, jos eivät kysy, ellei satu olemaan lapsi just vieressä

joka ylpeilisi siitä, että hänen lapsensa paskoo.



Taidat liikkua aika omituisissa porukoissa.



Lapsen itsetunnon kannalta on noin muutoin erittäin tärkeää huomata, että vanhemmat ovat hänestä ylpeitä.

t. vastaanottokodin sos.työntekijä

Asia on juuri päinvastoin, ap, mitä olen kentällä huomannut.





Ls-alalla

7=ap

Lapsesta pitää ja kuuluukin olla ylpeä! Kasvattaa lapsen itsetuntoa! Harmittaako ap:ta kenties jokin asia??





Erityisopettaja

t. 7

Lapsesta pitää ja kuuluukin olla ylpeä! Kasvattaa lapsen itsetuntoa! Harmittaako ap:ta kenties jokin asia??

Erityisopettaja

Lapsen terve luonne ei kehity ja itsetunto jää huonoksi, jos vanhemmat eivät ole hänestä ylpeitä.



Hyvä vanhempi on ylpeä lapsestaan aina.

Ääripäät ei koskaan ole parhaita vaihtoehtoja. Meillä vanhemmat puhuivat aina tyyliin "noi on nyt tollasia, kyllä sillä ja sillä on niin paljon paremmat lapset". Aikuisena on todella vaikeaa ja raskasta rakentaa tervettä itsetuntoa.



Toisaalta on niitäkin vanhempia, joiden lapset on ehdottamassa keskipisteessä. En kyllä huonoiksikaan heitä haukkuisi..

kuin sellainen "ulospäin selittelevä" ylpeys, jota usein ls-perheissä tulee vastaan.



Tietenkin lasta itseään pitää kehua ja olla hänestä ylpeä, mutta ylpeydelläkin on omat vivahde-eronsa.



t. 7

Asia on päinvastoin. Sellainen vanhempi, joka ei ole ylpeä, ei myöskään lapsestaan välitä. Hyvä vanhempi on AINA JA USEIN lapsestaan ylpeä.



Toinen erityisopettaja

Meillä yksi tuttavaperhe, jossa vanhemmuus selvästi hukassa ja lapsilla ongelmia. He haukkuvat vaikeita lapsiaan ihan avoimesti lasten kuulleen. Kehuvat sitten, kun lapsi heidän mielestään jotenkin erinomainen esim. pyörälläajossa tai jossain muussa taitoa vaativassa lajissa. Asiaa ei kerrota erityisesti lapsen kuulleen hänen itsetuntoaan pönkittämään vaan vanhemmat kehuvat itseään, kuinka taitava jälkikasvu heillä on.

Lapsen terve luonne ei kehity ja itsetunto jää huonoksi, jos vanhemmat eivät ole hänestä ylpeitä.

Hyvä vanhempi on ylpeä lapsestaan aina.

Ja mä kun niin ylpeenä jo mutsille selitin, että meidän nuorin on oppinut kaivamaan nenäänsä ja tunkemaan sormet korviin. Mut mä oonkin huono äiti ihan oikeesti!

Av:n idiootein aloitus...



Totta kai jokainen rakastava vanhempi on ylpeä lapsestaan(esim. eka pottapissa, eka kävely, pyörällä ajo, hyvä todistus)



Lapsen itsetunnolle on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat ovat hänestä tärkeitä.



Eikö ap ole lapsestaan ylpeä?

Kirsti kertoi, että hänen kasvunsa johtajaksi ja menestyjäksi on alkanut kotoa, missä köyhistä olosuhteista huolimatta hän sai kokea olevansa miltei ihmelapsi. Varsinkin hänen äitinsä mielestä kaikki, mitä pikku Kirsti teki, oli suorastaan ihmeellistä ja hienoa. Tällaisia vanhempia Kirsti toivoi kaikille lapsille.

he tarvitsevat palautetta, mutta koska eivät sitä saa, tekevät asian itse-

voivat toki silti olla ns, hyviä vanhempia