Annoin periksi ja aloitin uudelleen mielialalääkityksen

Sama täällä

Minä myös. Nyt odotan että alkaa ne kauheat alkuoireet...

Älä niitä puita katsele muuten kuin siinä mielessä, että niissä virtaa elämää. Jos huomaat juuttuneesi toistamaan huonoa vanhaa ajatusta, ajattele sitä puun elämää. Syö lääkkeitä nyt jonkin aikaa, sen aikaa että saat pidettyä itsestäsi huolta - syömisestä ja ravinteista ja kävelyllä käymisestä. Vasta sitten kannattaa hiljalleen vähentämällä jättää lääke kokonaan tai pysäyttää vähentäminen, kun olet ylläpitoannoksessa. Pysyttele siinä ja puolita taas parin kuukauden kuluttua. Sitten onkin jo kevät :) Jos aivot ovat tottuneet lääkkeeseen, ne eivät yhtäkkiä totu siitä pois. Ei siitä tarvitse itseään syyllistää.

Sulla voi olla luontaisesti alhaiset serotoniinitasot. Monissa suvuissa on niin ja periytyy sukupolvelta toiselle. Jos se aiheuttaa kärsimystä on parempi korjata lääkkeillä kuten muissakin sairauksissa tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla luontaisesti alhaiset serotoniinitasot. Monissa suvuissa on niin ja periytyy sukupolvelta toiselle. Jos se aiheuttaa kärsimystä on parempi korjata lääkkeillä kuten muissakin sairauksissa tehdään.

Serotoniiniteoria on jo kumottu.

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla luontaisesti alhaiset serotoniinitasot. Monissa suvuissa on niin ja periytyy sukupolvelta toiselle. Jos se aiheuttaa kärsimystä on parempi korjata lääkkeillä kuten muissakin sairauksissa tehdään.

Tätä epäilen. Suvussa on paljon mt-ongelmia. En ole koskaan tuntenut itseäni onnelliseksi paitsi silloin kun olen syönyt lääkettä. t. Ap

Miksi ihmeessä et söisi kun niistä kerran on apua?

Miksi ihmeessä et söisi kun niistä kerran on apua?

ei niitten syömistä tarvitse mainostaa jos hävettää.

Mielialalääke ei ole kaikille yhtä turha, niin se tosiaan on. Hienoa jos joku selviytyy täysin ilman, mutta masennus- ja ahdistustiloja on kovin erilaisia ja ne johtuvat täysin eri syistäkin. Toisilta tosiaan puuttuu kehosta jokin sellainen tekijä, että lääke korjaa sitä. Lääketiede ei välttämättä osaa vielä selittää, mikä kaikki tuohon vaikuttaa. Ei se kuitenkaan ole heikkoutta, ei kannata kärsiä ihan turhaan.

Jotkut tarvitsevat niitä koko ikänsä ja vain tietämättömät pällit syyllistävät siitä. Ei kai kukaan insuliinia tarvitsevaa diabeetikkoakaan syyllistä jos ei ihan hörhö ole ja jos on niin sellaista ei kannata kuunnella.

Mä en oo koskaan ymmärtäny tuota, että kun aletaan voimaan paremmin niin on kauhea kiire lopettaa lääkitys. Onko se niin kauhean paha, vaikka söisikin lääkkeitä "turhaan" jos taas vaihtoehtona on pelkkä kurjuus. Eikö sen kurjuuden kokeneena ymmärrä, että mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin se kurjuus? Syöhän kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivätkin tyroksiinia loppuikänsä, miksi masentuneet eivät voi syödä omia lääkkeitään?

Itselläni on ollut tunnekylmä lapsuus sekä monlaista traumaattista tapahtumaa elämässä, tämän lisäksi olen hyvin yksinäinen eikä miinulla ole perhettä tai ystäviä. On siis niin paljon kolhuja että en pärjää ilman lääkkeitä. Niiden avulla siedän elämääni.

Yleinen mielipide on keskiarvo ihmisten älykkyydestä, viisaudesta jne joten yleisellä mielipiteellä ei tee mitään. Sama kuin kysyisi apinalta. Ihmiset ovat monessa asiassa jälkijunassa ja mihinkään perustumattomien mututuntumien varassa ja myöhemmin ihmetellään miten tyhmiä ihmiset ovatkaan olleet..sama pätee mielialalääkkeiden demonisointiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä et söisi kun niistä kerran on apua?

Aivan. Jos verenpaine on koholla, syödään verenpainelääkettä. Jos mieliala on alhaalla, syödään mielialalääkettä. Kemiaa. Kummassakaan ei ole mitään häpeämistä.

Ne, jotka puhuvat itsensä niskasta ottamisesta jne. eivät tiedä asiasta ja saavat jäädä omaan arvottomuuteensa.

Kuka syyllistää sairauteen määrättyjen lääkkeiden ottamisesta? Paljon on päässä vikaa sillä itsellään. Nettitrolleja ei kannata uskoa, joku ilkeyttään siellä vain pelottelee, että vähintään nenä tippuu päästä, jos niitä syö.

Muista pitää hyvää huolta myös suolistosta. Iso osa serotoniinia syntyy siellä johtuen jo sikiönkehityksen vaiheista. Probioottivalmisteista esimerkiksi on hyötyä, ja ne eivät siis ole mikään muotikikka. Tutkimustietoa löytyy paljon tästä aiheesta "toiset aivot".

Ettet vaan kärsi vieroitusoireista? Lopetitko lääkkeiden syönnin riittävän hitaasti vähän kerrassaan. Itselläni lopetukseen meni puolisen vuotta ja hyvin meni.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ymmärtäny tuota, että kun aletaan voimaan paremmin niin on kauhea kiire lopettaa lääkitys. Onko se niin kauhean paha, vaikka söisikin lääkkeitä "turhaan" jos taas vaihtoehtona on pelkkä kurjuus. Eikö sen kurjuuden kokeneena ymmärrä, että mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin se kurjuus? Syöhän kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivätkin tyroksiinia loppuikänsä, miksi masentuneet eivät voi syödä omia lääkkeitään?

Joidenkin lääkäreidenkin mielestä on kauheaa jos niitä syödään "turhaan". Psykiatrini mielestä minulla ei ole sellaista sairautta johon tarvitsisin lääkettä vaikka ilman niitä mietin lähinnä suurimman osan ajasta miten tappaisin itseni. Mielestäni se ei ole normaalia eikä kenenkään tarvitse sellaista elämää elää jos apua on tarjolla. Mitkään terapiat ei auta.

Minäkin söisin, jos löytyisi lääke, joka ei tekisi minusta entistäkin hullumpaa. Nyt menee ihan hyvin ilman lääkkeitä, mutta ennen kevättä pitäisi jotain löytyä, ettei mieliala heilahda taas johonkin ääriasentoon.

t. bipo