Sisäänpääsyrajat pois kaikista kouluista, kursseista ja yliopistoista!

Mitä arvelet, eteneekö ehdotuksesi sillä, että kirjoitat sen vauvalehden keskustelupalstalle lauantai-iltana?

Siltikään ruotsinkieltä ei poistettaisi

samaa mieltä suuressa osassa maista karsitaan opintojen aikana

kursseistakin ilmeisesti tentit pois? Vai luuletko, että siellä pärjää jengi, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä sisään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä arvelet, eteneekö ehdotuksesi sillä, että kirjoitat sen vauvalehden keskustelupalstalle lauantai-iltana?

Ei etene, mutta olen siltikin sitä mieltä. Ihan liian kauan on yritetty tällä vanhalla tavalla ja lopputulos on tämä. Paljon höpökursseja, vaikka osa porukasta olisi voinut opiskella jo vuosia haluamaansa alaa ja olla jo valmistuneita. Miksi jossain kulttuurialan ja taidealan koulutuksissa on pääsyrajat? Niin paljon halukkaita voisi valmistua kuin halukkaita olisi. Joutuvat kuitenkin jo nytkin perustamaan oman firman jos haluavat työllistyä. Kuten Rovion menestys ei ollut poissa softcellin menestyksestä. Enemmän ammattilaisia ja enemmän firmoja. Kyllä maailmaantasolla markkinoille mahtuu vaikka kuinka paljon suomalaisia tekijöitä ja firmoja.

Vierailija kirjoitti:

kursseistakin ilmeisesti tentit pois? Vai luuletko, että siellä pärjää jengi, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä sisään?

Ei se, että pääsee sisään tarkoita vielä, että sieltä vielä valmistuu, mutta onhan se nyt parempi siellä opiskeleminen kuin kotona makaaminen? Eikö se ollut tämän aktiivimallin logiikka?

Oikeasti olisi varmasti paljonkin ihmisiä jotka valmistuisivat, mutta jotka eivät nyt vaan pääse sisään. Otetaan vaikka fysioterapeutti. Aivan käsittämättömän vaikeaa päästä sisään. Mutta suomessa voisi varmaan sen 18 tunnin edestä 3kk, joka ikisessä kaupungissa ja kunnassa ainakin yksi fysioterapeutti työskennellä toiminimellä. Mutta nyt ei voi,koska hänellä ei ole koulutusta. Monet ammattilaiset tarvitsevat asioita. Perustat leipomon. Tarvitaan sähkömiestä,putkimiestä, sisustussuunnittelijaa, myyjää, myllyä, rekkakuskia kaikille tulee töitä, jos yksi aloittaa, mutta jos hän ei ole edes tiukkojen pääsyrajojen takia päässyt sisään niin kaikkia tuo jää tapahtumatta. Koska kokee,ettei hänellä ole ammattitaitoa ja työttömänä rahaa kouluttatua yksityisesti.

Jos saisi opiskella minkä ammatin vaan ilman pääsykokeita niin sitten varmaan kaikista tulisi lääkäreitä. Ei se yhteiskunta sillä tavalla toimi, jos me kaikki olisimme lääkäreitä tai kauppatieteiden maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä arvelet, eteneekö ehdotuksesi sillä, että kirjoitat sen vauvalehden keskustelupalstalle lauantai-iltana?

Ei etene, mutta olen siltikin sitä mieltä. Ihan liian kauan on yritetty tällä vanhalla tavalla ja lopputulos on tämä. Paljon höpökursseja, vaikka osa porukasta olisi voinut opiskella jo vuosia haluamaansa alaa ja olla jo valmistuneita. Miksi jossain kulttuurialan ja taidealan koulutuksissa on pääsyrajat? Niin paljon halukkaita voisi valmistua kuin halukkaita olisi. Joutuvat kuitenkin jo nytkin perustamaan oman firman jos haluavat työllistyä. Kuten Rovion menestys ei ollut poissa softcellin menestyksestä. Enemmän ammattilaisia ja enemmän firmoja. Kyllä maailmaantasolla markkinoille mahtuu vaikka kuinka paljon suomalaisia tekijöitä ja firmoja.

Oletko tullut ajatelleeksi kuinka paljon taideopintojen opiskelu maksaa? - kun ei siihen oikein ritä se, että ostetaan vesivärit ja nippupaperia jokaiselle kuvataiteilijaksi ryhtyvälle ja tulevalle muusikin opiskelijoille jokaiselle pajipilli ja tai näyttelijäksi haluavalle annetaan mahd. tavata vuorosanoja teatterin lavalla.

Miten meinasit, että valtiolla on siihen varaa? Otetaan esimerkiksi lääkis, sinne hakee noin 1000/vuosi/yksi yliopisto. Yhden lääkärin koulutus maksaa muistaakseni noin 100 000 euroa. Kursseilla on muutenkin resurssipula. Totta, ettei pääsyvaatimukset välttämättä valikoi juuri parhaita koulutukseen, mutta en ainakaan itse keksi parempaa menetelmää, kun taloudellisesti on mahdotonta antaa kaikkien halukkaiden kokeilla.

Joillekkin aloillehan yliopistoon pääse aika helposti, mutta valmistuminen onkin sen verran älyä ja ahkeruutta vaativaa, että harva valmistuu varsinkaan, jos ala ei oikeasti kiinnosta.

Jos jotain muuttaisin niin sen mihin suuntaan nyt mennään eli ylioppilasarvosanojen painoarvon nostaminen. Pääsykoe on parempi, koska se antaa mahdollisuuden ns myöhäisheränneille ja voidaan laatia paremmin mittaamaan juuri siihen alaan liittyviä asioita. Yo-kokeet vastaa hyvin harvoin suoraan niille aloille soveltumista mille tähän asti on ollu pääsykoe, esim lääkis, oikis, kauppis. Toisaalta on myös väärin, että teini-ikäisen päätökset määrittää niin paljon tulevaisuutta.

Siinä olen samaa mieltä, että työttömiä kannattaisi kaikin keinoin kannustaa opiskelemaan, joko lisää nykyistä alaa tai uusi paremmin työllistävä eikä pakottaa höpöhöpö kursseille.

Eikös joissain maissa pääse yliopistokoulutukseen 'ihan kaikki' - sitten porukka karsiutuu ensimmäisen vuoden tulosten perusteella? En ole ihan varma, mutta jostain olen tällaisesta kuullut...

En mä ainakaan halua käydä lääkärillä, jonka yo-todistus on täynnä vitosia ja kuutosia. Jos ei ole riittävää älyä ja ahkeruutta päästäkseen opiskelemaan, olisi silkkaa petosta kaupitella omaa "ammattitaitoaan" pahaa aavistamattomille ihmisille.

Jos taas karsinta tapahtuisi vasta opiskelun kuluessa, monella nuorella tulisi hukkavuosi(a).

Myönnän kyllä, että nykyisessäkin systeemissä on ongelmia, mutta ei sitä silti ihan mihin tahansa kannata vaihtaa.

Internetin aikakaudella tämä olisi täysin mahdollista jos vaan tahtoa löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

samaa mieltä suuressa osassa maista karsitaan opintojen aikana

En itsekään päässyt aikanaan ensimmäisellä hakukerrallani sisään, mutta ihmettelen silti, että mistä nämä, jotka ovat kovasti sitä mieltä, että kaikille, jotka sattuvat haluamaan (tai kenties heidän, joku läheinen, kuten vanhempi tai setä tai täti sattuu haluamaan) saada n.n opiskelupaikan, niin saavat ne riittävät kyvyt ja taidot pärjätä opinnoissa, jos pääsykokeissa pärjääminen ei luonnistu useista hakukerroista huolimatta. - Melko tavalllsita on, että paikkaa saatetaan hakea kaksi tai kolme kertaa, mutta kun samaa paikkaa haetaan yli viisikin kertaa... Toisekseen kun opetusresurssit ovat verraten rajalliset, niin mistäs niitä saataisiin samassa suhteessa lisää? - On näet aivan eri asia opiskella, niin että voi lähes täysillä keskittyä opintoihinsa ja tutustua sekä oman alan että poikkitieteellsesti avoimesti ja ennakkoluulottomasti ja parhaimmillaan muodoataa kaveri/ ystävyys suhteita, jotka saattavat parhaimmillaan kestää loppuelämän. Kuin opiskella ilmapiirissä, josta et voi olla varma, että kuka puukottaa seuraavaksi selkääsi, kun kisa opiskelupaikan säilymisestä saattaa saada epätoivoisimmat tekemään epätoivottavia ja kavalia toimia, jonka kohde ja kärsijänä voi olla kuka tai ketkä vain.    

Vierailija kirjoitti:

Eikös joissain maissa pääse yliopistokoulutukseen 'ihan kaikki' - sitten porukka karsiutuu ensimmäisen vuoden tulosten perusteella? En ole ihan varma, mutta jostain olen tällaisesta kuullut...

Olen ollut vaihto-opiskelijassa Itävallassa, jossa oli siihen aikaan suunnilleen tällainen systeemi. Karsintaa ei tosin tehty ensimmäisen vuoden jälkeen vaan siten, että jos reputti saman kurssin tentin kolme kertaa, lensi yliopistosta pihalle. Systeemsissä oli selvästi paljon ongelmia. Suosituimipien alojen kurssit olivat ylitäysiä ja niissä oli resurssiongelma. Joihinkin vaadittuihin laboratoriotöihin pääsemistä saattoi joutua odottamaan niin, että opinnot viivästyivät sen vuoksi puolella vuodella. Oma alani ei ollut kaikkein suosituimpien joukossa, mutta silti laboratoriokurssille pääsyä karsittiin erään teoriakurssin arvosanojen perusteella (ei siis riittänyt se, että oli päässyt teoriakurssista läpi, vaan piti olla tarpeeksi hyvä arvosana).

Ja vaikutti kyllä aikamoiselta resurssien hukkaamiselta, kun alaa kolme vuotta opiskellut opiskelija joutui yliopistosta ulos siksi, että hän erehtyi menemään kurssin kolmanteen tenttiin puoliksi kipeänä eikä puolikuntoisena ollut tarpeeksi skarppi päästessään tentistä läpi (suunnilleen näin kävi yhdelle sikäläiselle kaverilleni).

Ai että maksetaan lisää opiskelusta? (Sinänsä ok) Jos et pääse sisään niin voi voi vali valo. Moni muu pääsee.

Ei kaikkea voi saada valmiiksi.

Lopettakaa mussutus ja ottakaa itseänne ja elämäänne niskasta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samaa mieltä suuressa osassa maista karsitaan opintojen aikana

En itsekään päässyt aikanaan ensimmäisellä hakukerrallani sisään, mutta ihmettelen silti, että mistä nämä, jotka ovat kovasti sitä mieltä, että kaikille, jotka sattuvat haluamaan (tai kenties heidän, joku läheinen, kuten vanhempi tai setä tai täti sattuu haluamaan) saada n.n opiskelupaikan, niin saavat ne riittävät kyvyt ja taidot pärjätä opinnoissa, jos pääsykokeissa pärjääminen ei luonnistu useista hakukerroista huolimatta. - Melko tavalllsita on, että paikkaa saatetaan hakea kaksi tai kolme kertaa, mutta kun samaa paikkaa haetaan yli viisikin kertaa... Toisekseen kun opetusresurssit ovat verraten rajalliset, niin mistäs niitä saataisiin samassa suhteessa lisää? - On näet aivan eri asia opiskella, niin että voi lähes täysillä keskittyä opintoihinsa ja tutustua sekä oman alan että poikkitieteellsesti avoimesti ja ennakkoluulottomasti ja parhaimmillaan muodoataa kaveri/ ystävyys suhteita, jotka saattavat parhaimmillaan kestää loppuelämän. Kuin opiskella ilmapiirissä, josta et voi olla varma, että kuka puukottaa seuraavaksi selkääsi, kun kisa opiskelupaikan säilymisestä saattaa saada epätoivoisimmat tekemään epätoivottavia ja kavalia toimia, jonka kohde ja kärsijänä voi olla kuka tai ketkä vain.    

Eiköhän ne opettajaresurssitkin löytyisi sieltä työkkäristä? Siellä on paljon 50+naisia, joilla on osaamista ja kokemusta, mutta ikä estää työnsaannin. Siinähän olisi loistavia mentoreita.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisi opiskella minkä ammatin vaan ilman pääsykokeita niin sitten varmaan kaikista tulisi lääkäreitä. Ei se yhteiskunta sillä tavalla toimi, jos me kaikki olisimme lääkäreitä tai kauppatieteiden maistereita.

Ei minua ainakaan kiinnosta olla lääkäri, olisin koodaaja, sitä pystyy harjoittelemaan myös omatoimisesti tiettyyn pisteeseen asti, täytyy vain valita se koodi ja ohjelmistot mihin alkaa perehtymään

m85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisi opiskella minkä ammatin vaan ilman pääsykokeita niin sitten varmaan kaikista tulisi lääkäreitä. Ei se yhteiskunta sillä tavalla toimi, jos me kaikki olisimme lääkäreitä tai kauppatieteiden maistereita.

Ei minua ainakaan kiinnosta olla lääkäri, olisin koodaaja, sitä pystyy harjoittelemaan myös omatoimisesti tiettyyn pisteeseen asti, täytyy vain valita se koodi ja ohjelmistot mihin alkaa perehtymään

Miksi et sitten opiskele koodaajaksi? Alan opintoihin yliopistoon pääsee helposti sillä, että suorittaa ensimmäiset kurssit avoimessa yliopistossa ja hakee sitten niiden perusteella. Jos ensimmäisten kurssien suorittaminen on taas ylivoimaista, niin ala ei taida olla sinulle sopiva.

Ja jos sinulla on yleinen korkeakoulukelpoisuus (ylioppilastutkinto tai ammattikoulu suoritettuna), niin HY:n tietojenkäsittelytieteeseen pääsee myös sillä, että suorittaa heidän MOOC-kurssinsa (Java-ohjelmointikurssi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samaa mieltä suuressa osassa maista karsitaan opintojen aikana

En itsekään päässyt aikanaan ensimmäisellä hakukerrallani sisään, mutta ihmettelen silti, että mistä nämä, jotka ovat kovasti sitä mieltä, että kaikille, jotka sattuvat haluamaan (tai kenties heidän, joku läheinen, kuten vanhempi tai setä tai täti sattuu haluamaan) saada n.n opiskelupaikan, niin saavat ne riittävät kyvyt ja taidot pärjätä opinnoissa, jos pääsykokeissa pärjääminen ei luonnistu useista hakukerroista huolimatta. - Melko tavalllsita on, että paikkaa saatetaan hakea kaksi tai kolme kertaa, mutta kun samaa paikkaa haetaan yli viisikin kertaa... Toisekseen kun opetusresurssit ovat verraten rajalliset, niin mistäs niitä saataisiin samassa suhteessa lisää? - On näet aivan eri asia opiskella, niin että voi lähes täysillä keskittyä opintoihinsa ja tutustua sekä oman alan että poikkitieteellsesti avoimesti ja ennakkoluulottomasti ja parhaimmillaan muodoataa kaveri/ ystävyys suhteita, jotka saattavat parhaimmillaan kestää loppuelämän. Kuin opiskella ilmapiirissä, josta et voi olla varma, että kuka puukottaa seuraavaksi selkääsi, kun kisa opiskelupaikan säilymisestä saattaa saada epätoivoisimmat tekemään epätoivottavia ja kavalia toimia, jonka kohde ja kärsijänä voi olla kuka tai ketkä vain.    

Eiköhän ne opettajaresurssitkin löytyisi sieltä työkkäristä? Siellä on paljon 50+naisia, joilla on osaamista ja kokemusta, mutta ikä estää työnsaannin. Siinähän olisi loistavia mentoreita.

Tottqa työkkärissä(kin) on kirjoilla jo nyt paljon niin naisia kuin miheiä, jotka ovat opiskelleet n.n alan maisteriksi tai jopa tohtoriksi saakka. Tässäpä ideaa; he voisivat ryhtyä vasta maisteriksi (ja tohtoriksi) opiskeleville mentoreiski. - Vaihdetaanko osia vaikka 7 vuoden kuluttua? - Vai poistuuko työttömyys kuin itsestään, kun kaikki ovat tarpeeksi korkeasti koulutettuja? - Vai syyllistetäänkö niinkuin nyt on tapana moni maisteri siitä, että mitäs meni opiskelemaan sellaista ja tuollaista alaa, eikä ymmärtänyt käväistä ennakolta tulevaisuudessa katsomassa oman tai omiena alojensa työllisyyttä ja varmsitamassa 200% varmaa työllisyyttä ja mahdollisuuksiaan saada vielä kelvollisa palkkaakin. 

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan halua käydä lääkärillä, jonka yo-todistus on täynnä vitosia ja kuutosia. Jos ei ole riittävää älyä ja ahkeruutta päästäkseen opiskelemaan, olisi silkkaa petosta kaupitella omaa "ammattitaitoaan" pahaa aavistamattomille ihmisille.

Jos taas karsinta tapahtuisi vasta opiskelun kuluessa, monella nuorella tulisi hukkavuosi(a).

Myönnän kyllä, että nykyisessäkin systeemissä on ongelmia, mutta ei sitä silti ihan mihin tahansa kannata vaihtaa.

Mutta olisihan se nyt paljon parempaa, että nuori olisi opiskellut 3 vuotta lääkiksessä vaikka ei valmistuisikaan, kun se, että sen ajan olisi maannut kotona sohvalla. Ehkä lopulta toteaa ettei rahkeet riitä lääkäriksi, mutta hyvät perustiedot melkein mihin tahansa terveydenalan hommiin.

Miksei ihmiset muka oppisi etsimään erityyppisiä koulutuksia, jos kaikkiin olisi mahdollisuus? Ei nytkään kaikki rahan perässä opiskele. Ja lopulta työnantajahan se päättää kenet palkkaa. Sen lisäksi se, että kaikkea saa opiskella ei todellakaan tarkoita etteikö tenttejä kuuluisi läpäistä. Eikä jos auditoriumissa tai nettikurssilla oikeasti hinnassa ole suurta eroa kuunteli sitä luentoa 5 tai 500 ihmistä.