Onko teillä puolisosi kanssa yhteisiä ystäviä? Siis sellaisia, joiden kanssa voi hengailla pariskuntina ja perheinä?

Jätä se sika.

Kummallakin oli oma ystäväpiirinsä kun tutustuimme ja ajan myötä minä olen tutustunut miehen ystäviin ja hän omiini. Mies on sosiaalisempi ja tykkäisi useammin viettää aikaa yhdessä ystäväperheiden kanssa, minä introverttina nauttisin enemmän viikonlopuista ihan kahden kesken. Kompromisseilla mennään.

On kaksi, mutta tapaamme todella harvoin (n.kerran vuodessa). Olisi kiva, jos tällaisia pariskuntia olisi enemmänkin. En ole jotenkin osannut ystävystyä miehen kavereiden vaimojen kanssa, ovat erilaisia kuin minä, ehkä siitä syystä.

No niinpä. Haukkuu tietysti myös homot ja feministit. Paras ystäväni on lesbo, jolla naisen kanssa hyvin ihana ja monella tapaa perinteinen perhe. Satuttaa, että miehelläni on noin järkyttäviä mielipiteitä :(

4 siis ap

Meillä on yksi pariskunta/perhe. Miehet ovat olleet ja me naiset myös ystäviä ennen pariutumista. Kun lapset olivat pieniä, tapasimme monta kertaa vuodessa ja reissasimme myös paljon yhdessä. Nyt ovat reissut jääneet mutta edelleen treffaamme useamman kerran vuodessa sekä pariskuntina että perheinä.

Joo... oli paljon ja ihan joka viikko teimme jotain kivaa yhdessänäkemisen merkeissä. Lähdetään vaikka luistelemaan ja sen jälkeen syödään blinejä ja mitä nyt vain tulee mieleen tästä vuodenajasta. 

Pidempiäkin reissuja oli ja yhteisen mökin vuokrausta. Lapset ystäviä keskenään kuin mekin. 

Sitten erottiin miehen kanssa  ja oikeastaan kummallekaan ei ole jäänyt kuin omat harvat ystävänsä. 

Eli tämä on puoli, jota erossa harvoin otetaan esiin. Sosiaalinen elämä kärsii rankasti edellyttäen tietysti, että se on ollut vilkasta. 

Meillä on yksi sellainen pariskunta, jonka kanssa molemmat tykkää olla kovasti (nainen minun hyvä ystävä, mies miehen hyvä ystävä).

Mies ei hirveästi välitä monien minun ystävieni miehistä jostain syystä. Minä kyllä viihdyn kaikkien miehen kavereiden puolisoiden kanssa, mutta mitään parhaita ystäviä ei olla. Miehen siskon ja hänen poikaystävänsä kanssa vietetään aika paljon aikaa.

Juu. Yksi on miehen vanhan opiskelukaverin perhe, muutama taas alkujaan meidän yhteisiä ystäviä lukioajoilta. Minun omat kaverit asuu kaukana, heitä treffaan lähinnä yksikseni, mutta silloin tällöin myös perheinä mähdään.

On muutama pariskunta. Mukavaa erityisesti jos juhlitaan lasten kanssa uutta vuotta, juhannusta. Molemmilla on myös omat ystävänsä.

Mutta ap, miten voit olla onnellinen tuossa suhteessa, jos asenteenne ovat noin päinvastaiset??

Vähiin on käynyt kosk pitkäaikaisista kaveripariskunnista valtaosa on eronnut, eikä ole sitten tutustua uusiin puolisoihin.

Ei. Minulla on vain kourallinen ystäviä ja he ovat yhtä ujoja ja hitaasti lämpeäviä kuin minäkin. Mies on heitä nähnyt mutta ei olla pariskuntina ikinä tavattu. Miehen ystäväporukka on ok, mutta heidän puolisoidensa kuppikuntaan ei ole kai menemistä. Kyseessä naisporukka joka on tuntenut toisensa yläasteelta lähtien ja minä ainoana muualta tulleena en sovi mukaan. Välillä harmittaa olla tällainen outolintu.

Ei ole. Minulla on vain kaksi ystävää jotka asuvat 200 ja 300km päässä. Miehellä samoin vain muutama, jotka asuvat vielä kauempana. Ei siis nähdä edes omia ystäviä kuin max pari kertaa vuodessa... Itse haluaisin ystäviä, vuosikymmeniä niitä yrittänyt hankkia, mutta ei vain onnistu ja olen jo luovuttanut. Tyhjän saa pyytämättäkin.