Naapuritalo myynnissä - kateus iski!
Googletin naapuritalon asuntoilmoituksen. Karmea kateus iski! Talomme on rakennettu suurin piirtein samoihin aikoihin. Naapuriperhe rakensi itselleen, me ostimme tämän. Nyt huomaan, että naapurin duunariperheellä on ollut varaa rakentaa tyylikäs asunto kalliilla pintamateriaaleilla. Meidän talomme oli jo valmistuessaan - no, ysäri ja vanhanaikainen. Erittäin halvoilla materiaaleilla rakennettu. Säästetty "itse tehden".
Me ollaan korkeastikoulutettu perhe, miehellä hyvä työpaikka. Minä työtön maisterisnainen - ei työtä. Eikä näin ollen varaa remonteerata kämppää....
Ja nyt iski typerä kateus! Vanha juttu: duunarit tekevät töitä 18v. lähtien. Noin 25v. heillä varaa rakennuttaa omakotitalo, myytyään edellisen kodin.
Kommentit (9)
Teillä kuitenkin on oma talo, jonka lainasta ilmeisesti selviätte hyvin. Aina löytyy joku, jolla on enemmän rahaa ja hienompi talo. Korkeakoulutetuilla on kuitenkin luultavasti fyysisesti helpompi työ ja erityisesti työuran loppupuolella paremmin mahdollisuus etenemiseen ja korkeampaan palkkaan.
Olisit opiskellut ammatin. Maistereita ja tohtoreita on että päät yhteen kolkkaa. Kaiken he tietävät, mitään eivät osaa.
Uikuti uikuti, teiltä löytyy myös hometta.
Miten voit olla kateellinen? Hehän ovat duunareita. On noloa olla duunari ja pinnallinen. Hehän ovat aivan tyypillisiä pinnallisia duunareita.
Esteettinen silmä ei tule maisteripapereideb kyljessä...
Sehän tässä onkin kiinnostavaa: kuvittelin heidän kotiaan tyypilliseksi duunarikämpäksi ("lähiöbarokkia"), mutta koti olikin sisustettu hyvällä - ja kalliilla -maulla. Voisi olla sisustuslehdestä. Minä olen kiukkuinen itselleni, kateuden keskellä, että olen stereotyyppisesti luokitellut heidät jotenkin tyyppillisiksi.
Itse edustan mitä tavanomaisinta humanistimaisterinaista, joka on kiinnostunut "kulttuurista". Hyi oksennus.
Haluaisin minäkin olla vakituisessa työssä ja reilusti materiaa omistava pinnallinen duunari. Sivumennen, kyseisellä perheellä on kivan omakotitalon lisäksi kesämökki, pari autoa, harrastuksia...
Älä huoli, kateus materiasta menee viimeistään iän mukana ohi. Tai jos jotain sellaista katoaa, mitä ei oikein rahalla voi paikata. Terveys, läheisen menetys tms. Yhtäkkiä huomaat, että ainoa toiveesi on, että lapsellasi on vaikkapa ystäviä tai jotain muuta vastaavaa (en tietenkään toivo mitään ikävää sinulle).
Älä valita, osta se.