Miksi jopa keski-ikäisten ihmisten on vaikea hyväksyä oman vanhemman uutta kumppania leskeytymisen jälkeen?

Miehen suvussa nyt tämä tilanne. Mieheni nyt jotenkin asian hyväksyy, siis että isänsä on 2 vuotta leskeksi jäämisen jälkeen tavannut " Marjatan". Ei kuitenkaan mitenkään riemusta hihku, eli selvästi kokee asian haikeaksi.
Miehen äiti kuoli syöpään noin 2 vuotta sitten. Miehen isä on reilu 7-kymppinen, fyysisesti erittäin hyväkuntoinen ihminen, joka on aktiivinen monella saralla. Eli saattaa olla vielä 20 vuotta hyvää elämää, jos Luoja suo. Tavannut nyt viime kesän aikana eräässä harrastepiirissä myös liikunnallisen, omanikäisen ikäihmisen, " Marjatta" on myös leski, jolla on aikuisen lapset ja lapsenlapset. Miehen sisko on nyt sitten happamana kun kaikki tulee " liian nopeasti" eikä hän nyt kuulemma ole sopeutunut ajatukseen, että näin pian äidin kuoleman jälkeen isänsä alkaa tapailla uutta naista. Pahimpia tuntuvat olevan tilanteet, jossa " Marjatta" on appiukon luona. Kun "Marjatta" halusi tehdä esim. jouluun liittyvät asiat hiukan eri tavoin kuin tehtiin silloin kun Miehen ja miehen siskon äiti "Liisa " eli. En voi käsittää sitä, koska Marjatallakin on sanansa sanottavana ja oma historiansa , hänelläkin on oikeus omiin traditioihinsa. Eivät ole vielä muuttaneet yhteen, mutta Marjatta vietti joulun appiukon talossa. Toinen kriisin paikka on nyt se, että ilmeisesti Marjatta ja appiukko menevät naimisiin ( ovat kuulemma sen ikäisiä, että kokevat sen luontevammaksi) ja mikä nyt hirveintä miehen siskon mielestä on, niin ostavat yhteisen asunnon kerrostalosta. Eli miehen ja miehen siskon vanha lapsuudenkoti myydään. Mikä ihan järkevää onkin. Kumpikaan ei halua hoitaa enää isoa pihaa, kun on mökkikin. On lumityötä yms . Ja tuossa talossa on niin vahvasti " entinen elämä", että ymmärrän Marjattaakin paremmin kuin hyvin. Tämä on nyt miehellenikin sitten jostain syystä kova pala. Uusi onni kun ei äidin muistoa hälvennä ja jopa appiukko näin sanoi miehelleni ja miehen siskolle, kun halusi kertoa " Marjatasta" meille virallisesti. Hyvin pian suhteesta kertomisen jälkeen seurasi siis ilmoitus mahdollisesta yhteenmuutosta ja talon myymiseen liittyvistä aikeista. Onhan se tavallaan uuden alku myös miehelleni ja hänen siskolleen, mutta kun kyse on 40+-ihmisistä, ei 14-vuotiaista.....Miehen siskolle asia on todella vaikea, se että Marjatta hääräsi keittiössä ( oli avulias ja teki ruokia jouluna) oli sekin jo kova paikka ( äiti kyllä tarjosi laatikot tuosta ja tuosta). Marjatta on kuitenkin erittäin hienotunteinen, sivistynyt ihminen, joka ei millään tavoin " päällepäsmäröinut" tai ollut " suuna päänä" koko aikaa. En tiedä, anoppi oli eläissään paljon vaikeampi ihminen, jolle oli vaikeuksia hyväksyä lastensa kumppaneita, myös miehen siskon kumppania.