Mihin pakko saada/hypetysilmiöön hurahtamista kadut?
Kun uusi vuosi ja uudet kotkotukset jälleen koittavat, niin mihin muoti-ilmiöihin ja hypetyksiin hurahtamista kadut eniten? Mikä nolottaa vieläkin?
Siis vaikkapa sisustustrendit, kodinlaitteet, terveysilmiöt (ihmedieetit, huuhaahengellisyys, ruokavaliot), muotivillitykset (trendit, jotka eivät pue sinua ollenkaan) jne.
Kommentit (62)
iphone, koska en enää voisi kuvitellakaan vaihtavani halvempaan androidiin. Menee aina mukava tukko rahaa, kun tarvitsen uuden puhelimen.
Shoppaaminen elämäntapana. Ei helvatta. Kasaantui vaatteita, sisutustavaraa, meikkejä, pesuaineita jne. Siis ihan oli kiva nähdä kavereita kahviloissa, mutta se shoppaamisosuus siitä näkemisestä olisi saanut jäädä vähemmälle. Jostain tv-sarjoista olin apinoinut tällaisen jutun että pitää ostella kaikkea, ja kaikkea pitää olla paljon.
Parikymppisenä päätin käyttää kaiken ostamani loppuun, ennen kuin sallin itselleni mitään uutta. Kahteen vuoteen ei tarvinnut ostaa suihkugeelejä, niitä meinaan oli kaapissa hyllyllinen. Mieskin käytti (onneksi eivät olleet mitenkään voimakkaan kukkaistuoksuisia tms).
Kyllä nyt vaan rahaa säästyy, kun en shoppaile mitään meikkejä tms. Kun en tarvi. Ne shoppauskaverit tosin jouduin jättämään, harmi sinänsä koska olivat hauskoa tytskiä. Mutta tuntui vähän tyhmältä hengailla kaupoissa ostamatta mitään kun muut shoppailevat.
Mä olen tosi huono hurahtamaan. Piikkimattoon hurahdin vuosia sitten, ja se on edelleen käytössä. Sopii mun jumittavalle yläselälle.
En kadu mitään. Mietin tarkkaan aina mitä ostan. Mies hurahtelee mun puolesta. Sillä menee usein "överiksi". Nyt aloitti kuntosalilla treenaamisen ja osti ison kasan vitamiineja ja jauheita. Näihin upposi monta sataa euroa!
Viime pääsiäisenä toi metrin mittaisen pääsiäisnoidan, jonka silmiin syttyy valo.
Huoh, joo kiva olohuoneessa. Nyt kellarissa homehtumassa.
Cambridge laihdutus. 30 kg lähti 9 kuukaudessa, mutta puhkesi ahmimishäiriö jota hoidetaan terapialla tänäkin päivänä. Ja painoa on jo 15 kg enemmän kuin ennen Cambridgen aloittamista. Syömishäiriökeskuksen ravitsemusterapeutti ja psykologi ovat molemmat sitä mieltä että näitä kuureja ei pitäisi kenenkään käyttää, kun on niin suuri riski ajautua hallitsemattomaan ahmimiseen tai anoreksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tosi huono hurahtamaan. Piikkimattoon hurahdin vuosia sitten, ja se on edelleen käytössä. Sopii mun jumittavalle yläselälle.
Eikun oonhan mä kerran sortunu detox-kuuriin. Hirveetä kallista litkua, huijausta.
Ei niin kovin suuri asia, mutta muistui mieleen kun näin aloituksen.
MBT-kengät. Älyttömän rumatkin oli ja sikakalliit. Käytin kahdesti ja möin halvalla pois.
Kadun että joskus tilasin Ebaysta kaikkea roinaa, että ostin laihdutuspatukoita/jauheita ja rasvanpolttoa mukamas tehostavia pillereitä, vaikka olin ihan normaalin painoinen ja että kokeilin karppausta.
Että ostin karseat feikki fiorellat ja -uggit! Molemmat ostin vaikka tiesin niiden olevan jotenkin väärin ja mauttomat, puoliksi vitsillä tulin hankkineeksi ja kadun, koska eiväthän muut voineet sitä tietää!
Elämäntapakulutukseen. Kun mainokset pyörivät ja esim. blogeissa näkyy jatkuvasti uutta tavaraa, hämärtyy helposti käsitys siitä, mikä on normaalia kulutusta ja mihin keskituloisella ihmisellä on varaa.
Yritän parhaani mukaan hillitä tätä nykyään valtavaa haluani täyttää vaatekaappia, vaihtaa sisustusta ja tuhlata kosmetiikkaan.
Paikoitellen se on todella haastavaa olla ostamatta niitä maasta taivaaseen kehuttuja timberlandeja, ja ostaa vastaavat merkittömät kengät puolta halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
karppaus. syömishäiriö paheni
Sama, tuli kyllä lopulta painoa hyväkarppauksen myötä ja sen seurauksena sitten tarve laihduttaa lisää. Mutta oli kyllä todella ällöä kaikki ne ketoosi yms. hommat ja rasvaa piti laittaa kaikkialle, kasviksien ja hedelmien syöntiä piti rajoittaa...ihan sairasta!
Tämän jälkeen olikin vuoro kuunnella fitness tyttöjen vinkkejä. Aloin syömään hulluna proteiinia, rahkaa, kanaa, jauheita, proteiinipatukoita jne. sekä jälleen kaikkia light-tuotteita.
Kaikkiin näihin typeriin dietteihin hurahtamiset kaduttavat nyt jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Cambridge laihdutus. 30 kg lähti 9 kuukaudessa, mutta puhkesi ahmimishäiriö jota hoidetaan terapialla tänäkin päivänä. Ja painoa on jo 15 kg enemmän kuin ennen Cambridgen aloittamista. Syömishäiriökeskuksen ravitsemusterapeutti ja psykologi ovat molemmat sitä mieltä että näitä kuureja ei pitäisi kenenkään käyttää, kun on niin suuri riski ajautua hallitsemattomaan ahmimiseen tai anoreksiaan.
Aadeehoodeena hurahtelen jatkuvasti kaikkeen, aikuisena sitä hallitsen vähän paremmin onneksi. Mut tämä osui, Cambridgeen hurahdin minäkin tänä vuonna ja kadun sitä paljon. Luojan kiitos jokin sisäinen varoittaja toimi ja lopetin kahteen viikkoon. Rupesi tuntumaan se epäluonnollisuus aivan oksettavalta ja olo oli kammottava vaikka paino nopeasti putosikin. Tuollainen kuuri sekoittaa kropan todella, todella pahasti ja pitkäksi aikaa, mahdollisesti loppuiäksi vaikka mediassa näkeekin vain onnellisia onnistujia. Ei ikinä enää tuollaista kuuria! Mielummin olen vaikka loppuikäni lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan hurahtanut mitään, pidän sellaista tyhmien ihmisten juttuna.
Entäs vauvapalstailu? Tervetuloa meidän voittajien joukkoon.
Tämä on kommunikaatiokanava, ei mikään uskonto.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapakulutukseen. Kun mainokset pyörivät ja esim. blogeissa näkyy jatkuvasti uutta tavaraa, hämärtyy helposti käsitys siitä, mikä on normaalia kulutusta ja mihin keskituloisella ihmisellä on varaa.
Yritän parhaani mukaan hillitä tätä nykyään valtavaa haluani täyttää vaatekaappia, vaihtaa sisustusta ja tuhlata kosmetiikkaan.
Paikoitellen se on todella haastavaa olla ostamatta niitä maasta taivaaseen kehuttuja timberlandeja, ja ostaa vastaavat merkittömät kengät puolta halvemmalla.
Juurikin näin! Sisustusblogit ovat aivan ihanaa luettavaa, mutta joutuu todella tekemään töitä, ettei ala pitämään niiden edustamaa kulutus- ja osteluideologiaa jotenkin normaalin, asuntovelkaisen duunarin (ei edes hieman yli keskituloisen!) elämään kuuluvana. Sama pätee toki myös muotiblogeihin ja jossain määrin myös kauneusblogeihin, joissa esitetään lähes 100 euron luonnonkosmetiikkakasvovettä tai yhtä kallista silmänympärysvoidetta normaaliin elämään kuuluvana. Tosi on, että joillain ihmisillä on niihin varaa. Tosi on myös, että monella niitä käyttävällä ei oikeasti olisi, mutta blogien avulla yritetään saada aikaan mielikuvia, joissa kyseiset tuotteet kuuluvat itsestäänselvästi "jokaisen modernin ja ympäristötietoisen naisen" repertuaariin.
Kadun siis sitä, että aikani itsekin uskoin ja hurahtelin blogien hyvin hienovaraisesti piilotettuun mainontaan. Luojalle kiitos havahduin ja tajusin alkaa pistää rahani törsäämisen sijaan säästöön.
Teenjuonnin väkisinopettelu, koska pitää saada antioksidantteja, koska naistenlehdessä niin sanottiin ja kuuluisuudet vannovat kahvittomuuden puolesta. Nykyään hurraan kun tulee kahvi on terveellistä -uutisia!
Merkkivaatteet, koska muotilehdessä niitä hehkutettiin mm. Adidaksen Stella McCartney (ihan perus urheiluvaatetta ovat).
Ja Tracy Andersonin jumpat.
Mulla oli vihreä tee kausi, koska sen piti piristää ja laihduttaa ja vaikka mitä. Ihan hirveetä litkua ja paremman vaikutuksen saa kahvilla.
Proteiinijauhekookoskermasmoothiet. Ihan hyvän makuisia mutta maha koko ajan sekaisin.
Mitään vaatesekoiluja en kadu koska ne olivat silloin muotia ja kaikki muutkin näyttivät typeriltä näin jälkeenpäin ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Teenjuonnin väkisinopettelu, koska pitää saada antioksidantteja, koska naistenlehdessä niin sanottiin ja kuuluisuudet vannovat kahvittomuuden puolesta. Nykyään hurraan kun tulee kahvi on terveellistä -uutisia!
Merkkivaatteet, koska muotilehdessä niitä hehkutettiin mm. Adidaksen Stella McCartney (ihan perus urheiluvaatetta ovat).
Ja Tracy Andersonin jumpat.
Muistan himoinneeni Stockmannilla joitain Stella-urheiluvaatteita ja melkein tuhlanneeni muutaman satasen yhteen toppiin, shortseihin ja trikoisiin. Tulin järkiini enkä ostanut, mutta kaduin sitten järkiintymistäni ja melkein ostin saman setin netistä. Onneksi, tuohon aikaan ostelin muutenkin niin paljon urheiluvaatteita, ettei ole vielä muutamaan vuoteen tarpeen ostaa uusia.
Ja nuo Tracy Andersonin jumpat, voi luoja. Olin ihan kickseissä siitä hienosta filosofiasta (...) sen jumpan takana, mutta en edes yhtä ainutta jumppaa päässyt tekemään, kun tajusin että se on vähän outoa. Milloinkohan tulisivat uudelleen muotiin? Minua naurattaa edelleen Tracyn teesi, että naisten ei tule treenatessa koskaan käyttää yli 1,5 kilon painoja.
Tangle teezer ei toimi mun tukkaan ollenkaan. Paksu ja pörrööntyvä hiuslaatuni ei harjaannu sen helpommin sillä kuin parin euron markettiharjallakaan. Eikä edes sovi mun käteen malliltaan.