Mistä tietää, että on normaalia älykkäämpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella ihmisellä on harha, että olisi hieman älykkäämpi kuin oikeasti on. Mistä tietää, että on oikeasti älykäs?

1. Siitä, että ymmärtää, mitä eroa on älykkyydellä ja viisaudella.

2. Siitä, että ymmärtää oman älykkyytensä rajat.

3. Siitä, että ymmärtää, että älykkys voi ilmetä eri tavoin (eri älykkyyden lajit).

4. Siitä, että ymmärtää, ettei älykkyys ole itseisarvo.

5. Siitä, että osaa soveltaa omaa älykkyyttään rakentavasti myös käytäntöön.

Lopuksi: Harha siitä, että olisi älykkäämpi kuin muut murenee ajan saatossa, edellyttäen, että oma viisaus samalla kasvaa. Vanhemmiten sitä alkaa huomata yhä enenevässä määrin, kuinka vähän loppujen lopuksi mistään mitään ymmärtää tai älyää. =)

Kuvailet viisasta tai muita kunnioittavaa ihmistä. Älykkyys on kuitenkin aivojen "prosessoritehoa", eikä älykäs ihminen ole välttämättä viisas, vaan voi yhtä hyvin olla ilkeä ja ylimielinenkin.

Juuri sitä tarkoitinkin. Siksi älykkyys ja viisaus eivät aina löydy samasta ihmisestä.

Eihän tässä muuta tarvita kuin huomata asioita.

Ja tietää kaikki muu.

Älykkyyttä on monenlaista. Looginen päättelykyky, sosiaaliset taidot, tunneäly, taiteellisuus, musikaalisuus, kielipää, matikkapää... Pitkälti kaikki ovat jossain suhteessa älykkäitä. Looginen päättelykyky kuitenkin mielletään ehkä suurimmaksi älykkyyden mitaksi. Siihen yleensä älykkyystestit perustuu. Testaamalla asia siis selviää varmuudella. Mutta ne testit tosiaan kertovat vain tietynlaisesta älykkyydestä. Tärkein älykkyys kaikista on sydämen sivistys.

Siitä sen tietää että on älykäs kun vaan yksin oleminen on helpointa. Ei tarvitse rautalangasta vääntää kaikkia asioita. Toisekseen olen itseni kanssa sinut. Olen selvinnyt asioista taistelemalla itsekseni. En pura ongelmia muihin, osaan ratkoa ne itse. Nään ihmisissä positiiviset ja negatiiviset asiat. Oikeastaan osaan katsoa asioita monesta näkökulmasta ja kaiken huipuksi osaan olla hiljaa kun tarve vaatii. Älykkyyttä on montaa lajia. Itsellä on aina ollut sosiaalisessa älykkyydessä harjoiteltavaa joka on ihan ihmisestä riippuvainen tilanne ja jokaisesta ihmisestä tulisi löytää se mitä hän tarvitsee. En aina vain halua edes käyttää aikaani semmoiseen joten olen oma itseni ja saan silloin energiani suunnattua itselle tärkeämpiin asioihin. Elämä on valintoja täynnä. Minulle riittää kaksi hyvää ystävää joiden kanssa voin olla oma itseni. Työssä minun on mietittävä enemmän sitten yhteistyön säilymiseksi.

Sen tietää siitä, että kukaan ei ymmärrä sinua.

Epänormaalin korkeaa älyä ei olekaan. Jos oikeasti on harvinaisen älykäs, se on varsin todennäköisesti käynyt ilmi koulussa.

Jos tarkoitat ihan vaan sellaista vaikka fiksuimpaan kolmannekseen kuulumista, niin sillä tiedolla ei ihminen mitään teekään. Parempi kun et perusta itsetuntoasi tuollaiseen vertailuun. Ihmisen mielen arvoa ei voi yhteen numeroon pelkistää. Vaikka hetken hivelisikin että yli puolet ihmisistä on sinua "tyhmempiä", se kostautuu heti kun jätät tuon takia asiat kunnolla miettimättä ja toisten pointit kuuntelematta koska luotat liikaa omaan mutuusi, ja heti kun joku niistä sinua keinotekoisella asteikolla "fiksummasta" tulee pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siitä, että muut tuntuvat tyhmiltä. Se, minkälaisessä ajattelussa ja minkälaisissa tilanteissa, ja missä määrin ja missä suhteessa muut tuntuvat tyhmiltä, kertoo minkälaisessa ajattelussa sitä on älykäs. ÄO:ni on normaali, enkä koekaan että olisin muiden yläpuolella siinä suhteessa. Sen sijaan tunneläly ja itseymmärrys tuntuu olevan suurimmalla osalla ihmellisen huonolla tasolla. Toisin sanoen ihmiset eivät tunnu olevan hirveän tietoisia itsestään.

Oletko koskaan jutellut luonnontiede- tai insinöörialaa opiskelevalle parikymppiselle miehelle? Jos tosiaan se kuinka usein pitää muita itseään tyhmempinä ihan tunnepohjalta on merkki älystä, niin meillähän on keskikastiyliopistot täynnä harvinaisia neroja. Vaikka se ei heistä ulospäin millään muulla tavalla näykään. Kun taas naiset keskimäärin ovat paljon nöyrempää ja siten selvästi keskinkertaisempaa porukkaa.

Ehkä en ymmärrä mitä koitat sanoa, kun kuitenkin puhut myös siitä miten myös tunneäly ja itseymmärrys ovat älykkyyden muotoja, mutta niissä loistaminen kuitenkin tekee ihmisestä nöyrän ja toisia kunnioittavan?