Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minkä ikäisenä olette löytäneet rakkauden?

Vierailija
28.12.2017 |

Olen "jo" 26-vuotias, enkä ole ikinä seurustellu kenenkään kanssa, en ole rakastunut enkä ole edes tapaillut ketään kuukautta paria pidempään.

Miesten mielenkiinto lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkaakin. En vain ymmärrä mitä teen väärin ja mikä mussa on vikana. En ruikuta yksinoloa jatkuvasti tai keskity pelkästään suhteen löytämiseen, mutta joka vuosi huomaan taas ajan kuluneen ja edelleen olen yksin. Ystäväpiiriini ei kuulu enää yhtäkään sinkkua ja olen asiasta hetkittäin katkera. Rakastan vapauttani ja tulen toimeen yksin, mutta samalla ihmettelen mikä tekee minusta niin epämiellyttävän.

Ulkonäköni ei ole ongelma, mutta melkein toivoisin sen olevan. Koska ongelma on selkeästi luonteeni. Tiedän olevani varautunut ja hankala ihminen, mutta minussa on se fiksu tasainenkin puoli. Miten täydet sekopäätkin ovat pitkissä suhteissa ja itse en saa edes toisia treffejä?

Valitsisin sinkkuuden aina huonon suhteen yli, mutta ajatukset juoksevat. Olen jo missannut kaikki typerät teinisuhteet ja ensirakkaudet, inhottaa ajatuskin siitä ettei kenenkään ensisuhteet ole loppuelämän kestäviä. Joudun opettelemaan suhteessa olemisen aikuisena kun muut ovat jo harjoitelleet sitä, niin tyhmältä kun se kuulostaakin. Lisäksi olen puhunut läheisilleni pelkääväni, että miehet uskovat minussa olevan jotain vikaa koska kukaan ei ole kelpuuttanut minua aiemmin ja heidän neuvonsa oli vältellä aihetta/kaunistella/valehdella kokemattomuudestani. Sekin tuntui jo naulalta arkkuun, että olen oikeasti viallinen.

Olen myös huolestunut siitä, että tämä asia selkeästi vaikuttaa itsetuntooni. Haluaisin kuulla kokemuksia muilta, millainen ihminen löytää suhteita suhteiden perään ja millainen jää yksin?

Myönnän, etten uskalla edes yrittää enää lukuisten pettymysten takia ja varmaan kävelen onneni ohi tämän takia. On vain hankalaa yrittää antaa mahdollisuuksia ihmisille, kun jokainen on pettänyt luottamuksen menneisyydessä ja olen väsynyt tuntemaan itseni tyhmäksi.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hae ensitreffeille alttarille. 

Vierailija
2/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kohta myös 26 ja rakkautta odottelen minäkin. Jään seuraamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

31 vuotiaana tapasin nykyisen kumppanini, hän oli silloin 23v. Nyt 5 vuotta yhdessä ja ihana lapsikin löytyy. Tsemppiä! Monet nuoret miehet on tosi kypsiä ikäisekseen (vink vink). 

Vierailija
4/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

32 vuotiaana. Onneksi herran jumala etsin ja odotin!

Vierailija
5/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Turha sun on ruikuttaa kun et mitään asian eteen kuitenkaan tee.

Ja joo, oot kyllä viallinen jos tohon ikään mennessä kukaan ei ole jaksanut sua katsella.

Vierailija
6/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sinussa on jotain liikaa... mutta muuten tuttu tunne ikäisenäsi ja nyt toisella kierroksella :/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

19-vuotiaana. Ehdin seurustella 15-vuotiaasta lähtien kymmenien poikien kanssa, kunnes löysin rakkaani. Nyt yhdessä 42 vuotta oltu jo.

Vierailija
8/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei taida ensitreffit alttarilla olla ihan mun juttu, laitan b-suunnitelmaksi parin vuoden päähän!

Ja joku sanoi, että ehkä mussa on jotain liikaa. Ehkä, mutta mitä ja miten? Jos pariutuneita katsoo, mahtuu heihin ties millaista hiihtäjää. Jotkut ovat niitä itsevarmoja "täydellisiä" ihmisiä, toiset epävarmoja, masentuneita jne.

Sekin välillä ärsyttää ja katkeroittaa enemmän, että jotkut ihmiset ovat todella itsekkäitä ja kusipäisiä toisia kohtaan. Ja silti he pääsevät kotiin kullan kainaloon, kun minä palaan tyhjään asuntooni. Tunnen häviäväni aina kun saan turpaan joltakulta jolla on joku joka rakastaa ja itselläni ei ole ketään.

Toivon, että mullekin on joku. Koen elämän loppupeleissä aika tyhjäksi ilman rakkautta, sitä kun en saa mistään suunnasta.

Mukavaa, että jotkut ovat minua vanhempinakin löytäneet jonkun! En tiedä jaksanko itse odottaa enää pitkään, tuntuu jo nyt että jään paljosta paitsi. Tosin jos sitä rakkautta on minulle ikinä luvassa, on se varmasti odotuksen arvoista. Kiitos vastauksista!

-Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teininä löysin ja parikymmentä vuotta nyt yhdessä. Kokemuksistani huolimatta sanoisin, että oot niin nuori vielä, että tilanne voi olla ihan toinen jo ensi viikolla. Elä heitä kirvestä kaivoon, ja siinä odotellessa ota ilo irti nuoruudestasi ja hupsuttele menemään.

Vierailija
10/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

23-vuotiaana

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

16-vuotiaasta oon seurustellut nykyisen mieheni kanssa, kohta 20v. yhteiseloa. Sanoisin kuitenkin kanssa että oot kovin nuori vielä, ei kiirettä, nauti! Itse en todellakaan toivonut löytäväni sitä oikeaa jo teininä.

Vierailija
12/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

20- vuotiaana opiskelijabileistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

20-vuotiaana. Seuraavan kerran rakastuin 32-vuotiaana.

Vierailija
14/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

15-vuotiaana löysin ensimmäisen suuren rakkauteni. Jonka kanssa menin naimisiin, sain lapset, otin asuntolainat jne jne.

Se liitto kaikista hyvistä ajoistaan huolimatta päättyi eroon 21 vuotta myöhemmin.  

Rakastuin toisen kerran, syvästi ja intohimoisesti, 42-vuotiaana. Tässä rakkaussuhteessa elän edelleen 55-vuotiaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osaatko tarkentaa, millä tavalla itse koet olevasi hankala ihminen ja miten se tulee jo ensitreffeillä ilmi? 

Kyllä minä uskon, että löydät vielä sen rakkauden. 

Vierailija
16/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Osaatko tarkentaa, millä tavalla itse koet olevasi hankala ihminen ja miten se tulee jo ensitreffeillä ilmi? 

Kyllä minä uskon, että löydät vielä sen rakkauden. 

Tiedän siis olevani hankala, mutta en tiedä tuonko sitä samantien esille vai en. Nämä on sellaisia piirteitä, joita ei tarkoituksella tuo esille, mutta toinen voi nopeasti aistia niitä. Mulle on pariin kertaan sanottu, että olen hyvin varautunut ja mun lähelle on vaikea päästä (kun ollaan tunnettu jo pidempään). Näille miehille olen sitten pikkuhiljaa uskaltanut avautua kun olen kokenut heidän aidosti olleen kiinnostuneita ja näiltä olen ikävä kyllä saanut pahiten takkiinkin.

En kuitenkaan tarkkaan tiedä miten tuon esille epävarmuuteni. En puhu hirveästi itsestäni tai jaa henkilökohtaisia asioita, mutta eihän niitä tutustuessa pidäkään jakaa. Todennäköisesti musta saa kuitenkin kuvan, etten luota helposti (mikä on totta) ja voihan se vaikuttaa toiseen niin, ettei nää mua vaivan arvoiseksi tai olen luotaantyötävä.

Tosin jollain tasolla tuomitsen jokaisen orastavan jutun kuolemaan ennenkuin se edes kunnolla alkaa ja voin olla "ylpeä" kun olin taas oikeassa. Ehkä valmiiksi negatiivinen "ei tästä kuitenkaan mitään tule"-asenteeni paistaa läpi. Vaikeaa päästä eroon tavoista joita ei tiedosta saati ajatustavasta joka suojelee minua loukkaantumisilta.

-Ap

Vierailija
17/17 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

30 -vuotiaana löysin ja olen edelleen yhdessä hänen kanssaan<3. Ennen sitä en ollut edes harrastanut seksiä kenenkään kanssa saati sitten seurustellutkaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kaksi