Kuinka pitkään pidätte pintanne uhmaikäisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman tehtävä on tuottaa lapsellensa pettymyksiä ja murtaa hänen tahtonsa. Eikös se Sinkkonenkin niin opettanut.

Murtaa tahto. Joo. Lukekaapa uudelleen.

Päiväkodissakin huudatetaan lapsia koko päivä elleivät laita kenkiä, nukahda päiväunille tai syö läskinpalasia. Sillä tavalla kasvatetaan onnellisia ja tasapainoisia kansalaisia! No, perästä kuuluu ja ette sitten valita kun lapset ovat parikymppisiä! Ja eivät anna teidän kiusata lapsenlapsianne. Muistakaa että teitä on yritetty neuvoa kasvattamaan lapset kauniimmin kuin teidät on kasvatettu. Tiedän että oppi ei mene perille vaan vaĺuu kuin vesi uppiniskaisen hanhen selästä. Onneksi kasvatin lapseni toisin.

Mulla on kolme lujatahtoista lasta, ja olen jo ajat sitten päässyt yli siitä ajatuksesta, että mun pitäisi osoittaa "auktoriteettia" pysäyttämällä kaikki muut asiat vääntääkseni tunnin tai kaksi kaksivuotiaan kanssa jostain kengistä.

Auktoriteetti on oikeasti sitä, että karavaani kulkee. Se tuo lapselle turvallisuutta, ei se että vanhempi viettää koko illan nokitusten uhmiksen kanssa. Tähän auttaa suuresti se, että on useampia lapsia. Kun pitää kuskata yhtä eskariin ja toista muskariin, se kolmas tulee mukana, kenkien kanssa tai ilman.

Jos voisin jotain muuttaa omassa kasvattajuudessani, minulla olisi pitänyt olla esikoisen aikaan muutakin tekemistä kuin hänen kasvattamisensa. Vaikka koira ulkoilutettavana.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin samaa mieltä 9:n ja 11:n kanssa. Ei ole mitään järkeä tuollaisessa, että jyrää väkisellä läpi jotain järjettömiä määräyksiä. Jos lapselta jotain vaatii, niin pitää pystyä myös perustelemaan ne vaatimuksensa. Ja usein on eduksi, että auttaa lasta siinä tottelemisessa, tekee sen lapselle helpoksi, tai edes tarjoaa apuaan. Siis esim. "saatko itse laitettua ne lapaset vai haluatko että autan?" vs. "nyt ne lapaset käteen ja vähän äkkiä tai mä suutun ja kunnolla!"

Juuri näin. Itse puutuin siihen kun tavaroita alkoi lennellä ja palosammuttimen kokoinen oli täynnä raivoa. Itseäni alkoi aina naurattaa ja vaikka yritin pidätellä, niin kääpiö huusi että -ja sä vaan naurat! Komensin omaan huoneeseen kunnes raivo talttui ja sen jälkeen tehtiin jotain kivaa. En huudattanut jostain kenkien laittamisesta, enkä huudata lapsenlapsiakaan. Laitellaan yhdessä, kun on huono päivä, niin mummi laittaa. Ei aikuinenkaan jaksa joka päivä olla täydellinen ja joku inhimillisyys tulee olla niin lasten kuin eläintenkin koulimisessa.

Jos puuttuu vasta sitten, kun alkaa tavarat lennellä, niin voi voi millainen koulukiusaaja lapsesta tulee..

Vierailija kirjoitti:

Jos puuttuu vasta sitten, kun alkaa tavarat lennellä, niin voi voi millainen koulukiusaaja lapsesta tulee..

Juuri näin. Minun lapseni heitti kerran lumipallon, ja toimitin hänet koulukotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin samaa mieltä 9:n ja 11:n kanssa. Ei ole mitään järkeä tuollaisessa, että jyrää väkisellä läpi jotain järjettömiä määräyksiä. Jos lapselta jotain vaatii, niin pitää pystyä myös perustelemaan ne vaatimuksensa. Ja usein on eduksi, että auttaa lasta siinä tottelemisessa, tekee sen lapselle helpoksi, tai edes tarjoaa apuaan. Siis esim. "saatko itse laitettua ne lapaset vai haluatko että autan?" vs. "nyt ne lapaset käteen ja vähän äkkiä tai mä suutun ja kunnolla!"

Juuri näin. Itse puutuin siihen kun tavaroita alkoi lennellä ja palosammuttimen kokoinen oli täynnä raivoa. Itseäni alkoi aina naurattaa ja vaikka yritin pidätellä, niin kääpiö huusi että -ja sä vaan naurat! Komensin omaan huoneeseen kunnes raivo talttui ja sen jälkeen tehtiin jotain kivaa. En huudattanut jostain kenkien laittamisesta, enkä huudata lapsenlapsiakaan. Laitellaan yhdessä, kun on huono päivä, niin mummi laittaa. Ei aikuinenkaan jaksa joka päivä olla täydellinen ja joku inhimillisyys tulee olla niin lasten kuin eläintenkin koulimisessa.

Tuo reaktio että alkaa naurattamaan lapsen vaikeat tunteet liittyy usein omiin lapsuudenkokemuksiin siitä että on jäänyt myötätuntoa vaille, tai vanhemmalla on ollut esim. persoonallisuushäiriö tai muista syistä vaikeus normaaleihin reaktioihin voimakkaammissa emotionaalisissa tilanteissa.

On totta että kukaan ei ole täydellinen, se ei ole jaksamisesta kiinni, mutta lapsen kasvatus on mielestäni se numero yksi asia jossa pyrkiä ns. täydellisyyteen. Se ei tarkoita itsesyytöstä vaan itsekritiikkiä ja oman toiminnan arviointia, sekä halua ja pyrkimystä jatkuvaan kehitykseen.