Elämän sisältö 2018

En pääse ajatuksissani eteenpäin. Mitä tehdä elämällä ja miten. Tilanne sinäänsä elämässä on erinomainen. Toki riippuu kenen silmin asiaa tarkastelee. En ole onneton, sìitä ei ole kyse. Mennään eteenpäin. Olen alle 40v perheellinen mies. Menestyvä älykäs kaunis vaimo. Kaksi ihanaa tervettä lasta. Yhteiskunnallisesti tärkeä työ jossa viihdyn. Vapaa-aikaa suhteellisen paljon. Harrastuksia on, joskaan niistä en saa enää sisältöä samalla tavalla kuin aiemmin. Kilpaurheilu tausta, joten nykyään liikun kun siltä tuntuu. Lasten kanssa olen paljon. On ystäviä, hyviä sellaisia. Taloudellinen tilanne on hyvä. Silti tuntuu ettei elämä ole oman näköistä. Tiedostan että olen ulkoilma ja kesäihminen. Syksy ja talvi on selviytymistä päivästä toiseen. Jaksan mutta en saa energiaa ja iloa niin kuin kesällä pelkästä auringon paisteesta. Päivät vain menee ja jokseenkin tuntuu että elämä valuu hukkaan. Liikaa sisällä oloa. Ulkona on nättiä mutta ei elämää. Matkustelen pari kertaa vuodessa. Silloin nautin. Haluaisin viettää talvet ulkomailla mutta se ei ole nyt mahdollista. Parisuhde on tasapainoinen ja hyvä. Silti se on muuttunut lasten myötä. Ennen harrastimme yhdessä, seksiä oli paljon jne. Nyt olemme työpari. Lapset vie suurimman huomion ja panoksen. Illalla ei enää jaksa. Kotitöitäkin riittää. Voisin matkustella yksin, mutta ne olisi raskaita viikkoja lapsille ja puolisolle. Pitkät tarhapäivät, aikaset aamut jne. Olen siis heittänyt omat henkilökohtaiset halut nurkkaan. En vaihtais lapsia enää mihinkään. Mutta jos ajattelen elämää ennen lapsia, oli elämä paljon energisempää ja mukavampaa. Mutta se ei tarkoita että lapset olisi ollut virhe. Ei ole ollut. Tämä on vain vaihe elämässä. Ja aika menee ennen ku huomaakaan. Siinä piilee pelko? Entä jos menee terveys ennen kuin pääsee toteuttamaan taas itseään. Mun elämänmotto oli aikanaan, elämä on seikkailu tai ei mitään. Tällä hetkellä seikkailu puuttuu. Voisin tehdä enemmän töitä, mutta sitten kysyn itseltäni miksi tekisin? Rahat riittää enkä halua täyttää tyhjää aukkoa elämässä tekemällä lisää töitä. En valita, etsin suuntaa ja vaihtoehtoja. En osaa vain olla ja katsoa ympärillä olevaa. Haluan kokea uusia asioita, tuntea vapautta, elää ulkoilma elämää. Ehkä se om tämä ympäristö joka ei anna mahdollisuutta muuhun. Tai sitten olen väärässä sen suhteen mitä elämän pitäis olla.