Lue keskustelun säännöt.
Miten te toimisitte tälläisen "ystävän" kanssa? Teinkö julmasti?
28.12.2017 |
Tavattiin kauan sitten ja meillä todella synkkasi ja oli hauskaa. Jossain kohtaa hän muuttui omistushaluiseksi ja mustasukkaiseksi, ja riideltiin paljon. Ystävyys jatkui, kunnes väsyin. Lukemattomat kerrat olen sanonut, että parempi ettei nähdä koska riidat väsytti ja jatkui. Loppujen lopuksi lakkasin näkemästä. Yhä, reilun neljän vuoden jälkeen, saan haukkumisia hänen hylkäämisestä. Tuin viesteillä ja puheluilla kun sairastui, mutta en vaan halunnut nähdä... Hän vaikuttaa jotenkin narsistiselta, haukkuu vaikka miten, sitten kehuu ja kerää sääliä sairaudellaan. Olenko julma jos pistän välit lopullisesti poikki? Tämän ihmisen pakkomielle minuun on rasite, haluaisin jatkaa elämää, voisin olla ihan ok silloin tällöin kuulumisissa, mutta se ei ikinä tule hänelle riittämään, vaan loppujen lopuksi saan vaan pahan mielen. Jaksaisitteko te muut?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Hänen kannaltaan vaan olet julma, kun katkaiset välit, mutta itsesi kannalta niin kannattaa tehdä.
olen selittänyt lukemattomia kertoja hänelle, miksi lakkasin näkemästä. Kuinka paha olo minulle tuli hänen käytöksestä (vain) minua kohtaan. Mutta aina, ja ikuisesti, hän näkee itsensä minun hylkäämänä uhrina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen kannaltaan vaan olet julma, kun katkaiset välit, mutta itsesi kannalta niin kannattaa tehdä.
olen selittänyt lukemattomia kertoja hänelle, miksi lakkasin näkemästä. Kuinka paha olo minulle tuli hänen käytöksestä (vain) minua kohtaan. Mutta aina, ja ikuisesti, hän näkee itsensä minun hylkäämänä uhrina.
ap
Siinäpä nähköön. Ei tuollaiset ihmiset tajua asioista kuin oman versionsa, jos sitäkään.
Kaikkein parasta on, että kaikille muille hän on ulospäin iloinen, empaattinen, ystävällinen, ihana, ja uhri.
Kukaan ei siis ymmärrä minun ratkaisuani yhteisistä tutuistamme. Muut kyllä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen kannaltaan vaan olet julma, kun katkaiset välit, mutta itsesi kannalta niin kannattaa tehdä.
olen selittänyt lukemattomia kertoja hänelle, miksi lakkasin näkemästä. Kuinka paha olo minulle tuli hänen käytöksestä (vain) minua kohtaan. Mutta aina, ja ikuisesti, hän näkee itsensä minun hylkäämänä uhrina.
ap
Siinäpä nähköön. Ei tuollaiset ihmiset tajua asioista kuin oman versionsa, jos sitäkään.
Juuri näin, vaikka kuinka selittäisi, tuntuisi kuin seinälle puhuisi. En ymmärrä kun kyseessä aikuinen viisikymppinen ihminen.
ap
Ystävyys joka vain vie muttei anna enää mitään, on parempikin poikkaista. Ja jos kaupanpäällisiksi saat pahanmielen niin suosittelen vain pysymään omassa kannassasi.
Miten ystävät eivät ymmärrä? Loppujen lopuksi muille ei edes kuulu teidän välit, ja syyt. Ei ulkopuoliset aina välttämättä näe kaikkea. Eikä heidän tarvitsekaan. Mutta ei saa myöskään ottaa puolta tai syyllistää. Näin ei myöskään oikeat ystävät tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys joka vain vie muttei anna enää mitään, on parempikin poikkaista. Ja jos kaupanpäällisiksi saat pahanmielen niin suosittelen vain pysymään omassa kannassasi.
Miten ystävät eivät ymmärrä? Loppujen lopuksi muille ei edes kuulu teidän välit, ja syyt. Ei ulkopuoliset aina välttämättä näe kaikkea. Eikä heidän tarvitsekaan. Mutta ei saa myöskään ottaa puolta tai syyllistää. Näin ei myöskään oikeat ystävät tee.
Yhteiset tutut näkevät vaan hänen herttaisen puolensa, eivät sitä pimeää hullua, jollainen on minua kohtaan. Mutta kai se on sitten sen hinta. Olen paljon onnellisempi kun en saa koko ajan miettiä mistä kiukustuu...
ap
Hänen kannaltaan vaan olet julma, kun katkaiset välit, mutta itsesi kannalta niin kannattaa tehdä.