Lue keskustelun säännöt.
Kun vihdoin olisin valmis äidiksi, ei lasta kuulu
28.12.2017 |
Olen aina ajatellut, että lapsen saaminen on lahja, ei milloinkaan itsestäänselvyys. Jo hedelmöittyminen on aina tuntunut ihan täysin tuuripeliltä teoriatasolla. Minä ja mieheni olemme harkinneet, miettineet ja pohtineet jälkikasvua yli vuosikymmenen ajan ja vuosi sitten jätettiin ehkäisy pois. En ole vieläkään raskaana. Tavallaan se on yllättänyt, toisaalta taas epäusko raskautumiseen on edelleen suuri. Kierto on aina ollu säännöllinen ja ovulaation ajankohta selvä. Silti. Joka kuukausi tunteet ovat ristiriitaiset. Onko minussa jotain vikaa? Olenko liian vanha? Onko meidän kuitenkin parempi olla vain kahdestaan? Ajattelen, että jos lasta ei luonnollisesti tule, niin ei tule. En edes harkitsisi hoitoihin ryhtymistä.
Kaipaisin vertaistukea jos sellaista löytyy. Millaisia ajatuksia vastaavassa tilanteessa olevilla on ollut?
Kommentit (17)
Niin ja itse kärsin lapsettomuudesta 2,5v. ennen elämäni ekaa positiivista raskaustestiä (jonka seurauksena sain lapseni).
Kyllä ne fiilikset ehtii sinä aikana vaihdella. En ollut itsekään halukas hoitoihin, mutta niin vaan mieli muuttui ja haettiin lähetteet lapsettomuustutkimuksiin. Siinä odotellessa tulikin isoksi yllätykseksi luomuplussa (noin pitkän yritysajan jälkeen luomuplussat ovat harvinaisia).
Mutta hoitoihin olisin ollut siinä vaiheessa valmis. Onneksi tosin kävi näin onnekkaasti, ettei niitä kuitenkaan tarvittu.
T. 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tiennyt että hedelmällisyys laskee iän myötä?
Meillä meni 1,5v. ennen plussaa. Olin jo varannut ajan tutkimuksiin lapsettomuuden selvittämistä varten, mutta plussasin samana aamuna. Käynnillä sitten vain todettiin, että olenkin 1kk pidemmällä, kuin luulin. Minulla vain oli tullut niukkaa vuotoa kk aikaan, enkä sen vuoksi testannut.
Miehessäkin voi olla vikaa. Kannattaa käydä tutkimuksissa selvittämässä asiat, ei hoitoihin tarvitse silti lähteä, jos ei halua.
Teidän on parempi olla vain kahdestaan. Lasta ei ole tarkoitettu. Lakatkaa yrittämästä ja nauttikaa elämästä, joka teille on annettu. Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia kuin perheelliset. Monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän on parempi olla vain kahdestaan. Lasta ei ole tarkoitettu. Lakatkaa yrittämästä ja nauttikaa elämästä, joka teille on annettu. Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia kuin perheelliset. Monella tavalla.
Joo. Vähän sama kuin jalkansa murtaneen nyt on vain tarkoitettu kinkkaavan kipeästi loppuelämänsä, sen sijaan että vaiva parannettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Teidän on parempi olla vain kahdestaan. Lasta ei ole tarkoitettu. Lakatkaa yrittämästä ja nauttikaa elämästä, joka teille on annettu. Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia kuin perheelliset. Monella tavalla.
Monesti, kun ajattelee noin, tuleekin raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat alle 35-vuotiaat naiset tulevat raskaaksi vuoden sisään, mutta 40-vuotiaista ilman apua vain 1/3. Jos kokeet ei kiinnosta, niin suunnittelen hommaamaan esim. "Natural Cycles", joka kertoo hyvin informatiivisesti milloin on paras mahdollisuus tulla raskaaksi.
Ja muista, että jos olit vaikka pitkään pillereillä, niin siinäkin menee jo vuosi ennen kuin hormonitoiminta palautuu normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ajatellut, että lapsen saaminen on lahja, ei milloinkaan itsestäänselvyys. Jo hedelmöittyminen on aina tuntunut ihan täysin tuuripeliltä teoriatasolla. Minä ja mieheni olemme harkinneet, miettineet ja pohtineet jälkikasvua yli vuosikymmenen ajan ja vuosi sitten jätettiin ehkäisy pois. En ole vieläkään raskaana. Tavallaan se on yllättänyt, toisaalta taas epäusko raskautumiseen on edelleen suuri. Kierto on aina ollu säännöllinen ja ovulaation ajankohta selvä. Silti. Joka kuukausi tunteet ovat ristiriitaiset. Onko minussa jotain vikaa? Olenko liian vanha? Onko meidän kuitenkin parempi olla vain kahdestaan? Ajattelen, että jos lasta ei luonnollisesti tule, niin ei tule. En edes harkitsisi hoitoihin ryhtymistä.
Kaipaisin vertaistukea jos sellaista löytyy. Millaisia ajatuksia vastaavassa tilanteessa olevilla on ollut?
Olen pahoillani. Jos tiedätte jo etukäteen, että hoitoihin ette mene, minkäänlaisiin, edes tutkimuksiin, niin muistakaa kuitenkin että vaikka et olisi vuoden aikana tullut raskaaksi, ei se vielä osoita etteikö voisi ollenkaan tulla raskaaksi.
Osaatko sanoa miksi harkitsitte yli kymmenen vuotta? Oliko raskautuminen ajatuksena niin kaukainen muutenkin, että iän vaikutus ei tuntunut siinä epävarmuuden kasvattajana? Vaikka eihän se välttämättä iästä ole kiinni, voi olla muitakin syitä. Kukaan ei varmasti voi sanoa, olisiko teidän parempi olla kahdestaan. Varmasti teillä olisi ihan hyvä kahdestaankin koska olette tähänkin asti viihtyneet keskenänne, mutta jos toivotte lasta elämäänne, niin toivotaan parasta!
Jos et ole vielä 40 ja harrastatte seksiä säännöllisesti, niin on todennäköisempää, että tulet ennen pitkää kuin, että et tule raskaaksi. Myös 40-45 vuotiaana todennäköisyys on vähintään 50%, jos seksiä harrastetaan. Todella harva on vielä 45-vuotiaanakaan kokonaan hedelmätön. Todennäköisyys on vain pienempi, mutta kasvaa mitä enemmän ja säännöllisemmin yhdyntä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 32-vuotias. Olen myös hyvin tyypillinen tilastonainen eli lukion jälkeen hankin akateemisen tutkinnon ja halusin ns. luoda uraa muutamia vuosia ennen kuin edes miettisin jälkikasvua ja mies on ollut samoilla linjoilla kanssani. Tietenkin olen tiennyt, että hedelmällisyys laskee iän myötä, olipa höpsö kommentti. Siitä ei olekaan kyse. Olen ihan sinut asian kanssa, kävi miten kävi. Ristiriitaiset ajatukset vain hämmentävät.
En ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä kuin pari vuotta joskus toistakymmentä vuotta sitten. Toisaalta olen ollut puolet tästä vuodesta todella stressaantunut ja laihtunut muutaman kilon sen vuoksi, vaikka jo valmiiksi olen hyvin hoikka. Sekin varmasti vaikuttaa. Silti en voi olla miettimättä, että viimeksi ovulaation aikaan (viikon sisällä) yhdyntöjä oli peräti 6 eikä mitään tapahtunut ja samaan aikaan tapahtuu vahinkoraskauksia ehkäisystä huolimatta.
Olen joka tapauksessa ollut niin valtavan onnellinen mieheni kanssa, joten uskon, että meillä on hyvä olla jatkossakin kaksin. Kuitenkin toivon sydämessäni, että jonain päivänä saan olla äiti. Toivottavasti niin on tarkoitettu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole vielä 40 ja harrastatte seksiä säännöllisesti, niin on todennäköisempää, että tulet ennen pitkää kuin, että et tule raskaaksi. Myös 40-45 vuotiaana todennäköisyys on vähintään 50%, jos seksiä harrastetaan. Todella harva on vielä 45-vuotiaanakaan kokonaan hedelmätön. Todennäköisyys on vain pienempi, mutta kasvaa mitä enemmän ja säännöllisemmin yhdyntä tapahtuu.
Ja ihan potaskaa.
Lue lääketieteellisiä artikkeleita asiasta. Ai 45-vuotiaalla keskimäärin 50 prossan mahdollisuus tulla luomusti raskaaksi:D
Se on jo nelikymppisenä pudonnut kolmasosaan hedelmällisyyden huippuhetkestä, nelivitosilla on n. viiden prosentin mahdollisuus raskautua vuoden sisään. kotikonstein. Ja korostan sanaa KESKIMÄÄRIN. Totta kai on uskomattomiakin poikkeuksia, jotka edustavat alle prosenttia ikäluokasta.
Siitä vain googlaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 32-vuotias. Olen myös hyvin tyypillinen tilastonainen eli lukion jälkeen hankin akateemisen tutkinnon ja halusin ns. luoda uraa muutamia vuosia ennen kuin edes miettisin jälkikasvua ja mies on ollut samoilla linjoilla kanssani. Tietenkin olen tiennyt, että hedelmällisyys laskee iän myötä, olipa höpsö kommentti. Siitä ei olekaan kyse. Olen ihan sinut asian kanssa, kävi miten kävi. Ristiriitaiset ajatukset vain hämmentävät.
En ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä kuin pari vuotta joskus toistakymmentä vuotta sitten. Toisaalta olen ollut puolet tästä vuodesta todella stressaantunut ja laihtunut muutaman kilon sen vuoksi, vaikka jo valmiiksi olen hyvin hoikka. Sekin varmasti vaikuttaa. Silti en voi olla miettimättä, että viimeksi ovulaation aikaan (viikon sisällä) yhdyntöjä oli peräti 6 eikä mitään tapahtunut ja samaan aikaan tapahtuu vahinkoraskauksia ehkäisystä huolimatta.
Olen joka tapauksessa ollut niin valtavan onnellinen mieheni kanssa, joten uskon, että meillä on hyvä olla jatkossakin kaksin. Kuitenkin toivon sydämessäni, että jonain päivänä saan olla äiti. Toivottavasti niin on tarkoitettu. Ap
Kolmekakkosena ei kenelläkään ole hedelmällisyys laskenut olennaisesti, jos se on normaali alun perin.
Mutta onko teillä kykyä ollenkaan, sitä ei voi tietää ilman tutkimuksia.
Kannattaa kuitenkin jatkaa vielä rennosti seksiä ja hakeutua hoitoon parin vuoden sisään. Hedelmöityshoidotkin onnistuvat nuorille äideille paljon paremmin kuin vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän on parempi olla vain kahdestaan. Lasta ei ole tarkoitettu. Lakatkaa yrittämästä ja nauttikaa elämästä, joka teille on annettu. Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia kuin perheelliset. Monella tavalla.
Monesti, kun ajattelee noin, tuleekin raskaaksi.
Mihin perustat tämän väittämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän on parempi olla vain kahdestaan. Lasta ei ole tarkoitettu. Lakatkaa yrittämästä ja nauttikaa elämästä, joka teille on annettu. Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia kuin perheelliset. Monella tavalla.
Monesti, kun ajattelee noin, tuleekin raskaaksi.
Jos muuten lakkaa yrittämästä, niin silloinhan joko ehkäistään tai ei harrasteta seksiä lainkaan.
Tosiaanko moni on tullut sillä tavoin raskaaksi?
Kannattaisi verikokeissa käydä, koska tietyt sairaudet aiheuttavat hoitamattomana lapsettomuutta, kuten esim. keliakia ja kilpirauhasongelmat.