Häpeän lapsia, jotka eivät liiku tarpeeksi - hankala pysyä vaiti, kun näen turhaa läskiä

pösilö

huono

Hyi. Meidän poika ei liiku juuri yhtään, ei ole läskiä yhtään. Oletpa typerä, kun kuvittelet läskin syntyvän siitä ettei liiku!

Sairaalloinen ylipaino on asia erikseen mutta ei muuten lapsen tarvitsisi huolehtia painostaan, varsinkin kun kasvukin on kesken...

Miten reagoit mun lapseen; pituutta 165cm ja painoa joku 42kg (=lähinnä raajoja) Ei ole läskiä missään mutta ei myöskään liiku. 12-vuotiaaksi asti onnistui pakottaminen ja lahjonta urheiluharrastukseen, sen jälkeen ei. Yritettiin vauvasta asti kaikkea mahdollista (yksi kausi/harrastus); mikään ei herättänyt mitään kipinää. Minä liikun säännöllisesti; lapsen isä ei. Millä/miten pakotat 13-vuotiaan haluttoman liikkumaan? Omat lajit jooga&ratsastus+koiran kanssa lenkkeily ei lasta kiinnosta nekään ja en halua omia harrastuksia lopettaa siksi että etsittäisiin vielä joku kiinnostava yhteislaji. (aika on kortilla työpäivän päälle joka tapauksessa) Perheen toinen lapsi liikkuu pakottamatta 6krt viikossa oman harrastuksensa parissa.

No olet osin oikeassa, kyllähän lapselle tekee liikkuminen hyvää.Vanhemmille iso miinus jos että liikuta lapsianne.Teette karhunpalveluksen lapsillenne.Neuvolan pitäisi kyllä puuttua moiseen.

Vaikutat nälkiintyneeltä.

Syö ne lihavat lapset.

Kyllä kannattaa hankkia terapiaa jos ventovieraiden ihmisten tekemiset tai olemus aiheuttaa _sinulle_ häpeän tunteita.

Jillyparka, ota jellyä.

Olen itse ylipainoinen päivittäin liikkuva ja lapseni alipainon rajalla keikkuvia (isänsä geeneillä varustettuja gasellimallisia) laiskiaisia. Kyllä minä ne ulos roijaan, mutta vaikea on toisen puolesta työntää suksea toisen eteen, ja ihan kolmen tunnin ulkoilua ei jaksa niin että koko ajan joku makaa x-asennossa hangessa ja vinkuu kun on kylmä ja tylsää.

Ei kannata tehdä lapsista niin hanakoita vyötärönympärys-arvioita, mutta se on kyllä totta, että terveelliset elämäntavat edes yrittää lapsilleen opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siro kolmen lapsen äiti ja olen aina pitänyt huolen siitä, että lapset urheilevat joka päivän 3-4 tuntia. Sitten kun näkee näitä pylleröisiä, jotka lyllertävät puuskuttaen, niin kyllä se tekee pahaa ja häpeän heidän puolestaan. Käännän katseeni, sillä muuten joutuisin sanomaan asiat suoraan.

Jilly, 31

Minä taasen nään kaupassa läskiperheitä, jotka kiikuttavat ala-asteikäiset lapset ensimmäisenä kärryineen limsa- ja sipsihyllyjen luo. Lapset ovat jäätävän lihavia ja puuskuttavat jo kaupassa. Miksiköhän heitä kiusataan koulussa? Siksi, että heidän vanhempansa ovat idiootteja ja heistä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Voiko tällaisessa tapauksessa tehdä kun lapsia käy tosissaan sääliksi - eihän se heidän vika ole, että pienestä asti opetetaan väärille ruokatavoille.

http://www.terve.fi/koululainen/lasten-ja-nuorten-kunnon-nykytila

Lasten ja nuorten kunto on dramaattisesti heikentynyt viimevuosina. Tottakait se on vanhemmista kiinni liikkuuko lapsi vai ei. Yleisin selitys on " että kun hän ei halua harrastaa mitään" tai "on tietokonepelien pelaaminenkin harrastus". 

Kyse ei ole vain liikunnasta ja painonhallinnasta, vaan lapsen koko loppuelämän terveydestä ja liikunnallisesta kyvykkyydestä. 

Valitettavasti yhä enemmän näkee punkeroituneita pikkutyttöjä ja -poikia. Hurjan surullista kerätä läskiä jo alle 10-vuotiaana, koko olemus pehmyt ja taikinamainen. Pullaa, karkkia, limua yhdistettynä rajuihin "ruokarajoitteisiin", joita vanhemmat orjallisesti peesaavat. "Ei meidän Lumi-Orvokki syö kasviksia, hedelmiä vaan ranskanleipää ja pastaa, kun ne ovat hänen lemppareita." 

Pätkääkään ei ole otettu huomioon, että ihmisen, lapsenkin, makutottumukset muokkautuvat syömisen myötä. 

Ei se ulkonäkö kaikkea kerro, mutta jonkinlainen peruskunto vaikuttaa koulussa jaksamiseen ja oppimiseen. Eli ruokavalioon voi vaikuttaa, geeneihin ei. Lapselta ei voi odottaa enempää kuin vanhemmiltaan. Lähtekää yhdessä kävelyille, retkille ym. Sillä ON väliä, jaksaako sitoutua viemään lapsia harrastuksiin.

Hävytön kirjoitus!

Olen toiminut koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana eläkeiällä jo monta vuotta. 

Kyllä lasten hoikkuuden ja liikunnallisuuden välillä on vahva korrelaatio. 

Toki on laihoja lapsia, jotka ovat rauhallisempia ja toisaalta hieman tukevampia lapsia, jotka ovat aktiivisia fyysisesti. 

Kuitenkin varsinaisesti lihavat lapset ovat kömpelöitä ja välttävät riehakkaita liikuntaleikkejä. Mikä sitten on muna ja mikä kana? 

Liikkuvatko jo synnynnäisesti mukavuudenhaluiset hedonistilapset vähemmän ja herkkuihin on kova veto? 

Oli miten oli, vanhempien vastuulla on lapsen ruokavalio ja sopusuhtainen paino. 

Minä olen ihmetellyt kun lapsen 10v jalkapallojoukkueen moni pelaaja vaikuttaa tosi hitaalta ja kömpelöltä. Pallotekniikka kyllä sujuu, mutta nopeat suunnanmuutokset ja nopeat spurtit ovat monelle haastavia. Jos vastaan tulee vähän parempi joukkue niin ero just tossa liikkuvudessa on valtava.

Treenit on 3 kertaa viikossa ja yleensä vielä 1 peli päälle. Tulee vaan mieleen että tuo määrä ei sekään riitä jos loppuaika vaan istutaan sisällä pleikkaa pelaten ja autolla pääse joka paikkaan. Jotenkin vaan näiltä lapsilta puuttuu ketteryyttä.

Ja tuolla ei ole suoraa korrelaatiota painoon/rotevuuteen, no ehkä jonkun verran.

Aloittaja on tyypillinen kontrollifriikki. Tässä ote Anna-lehdessä julkaistusta artikkelista.

Perheterapeutti, kirjailija Pekka Hämäläisen mukaan meissä asuu kaksi minää. Toinen on kontrolloiva, arvioiva ja mitätöivä. Toinen puolestaan kannustava, hyväksyvä ja luottavainen. Se, kumpi on hallitsevampi, riippuu kasvatuksesta, kokemuksista ja omista valinnoista.

Kukaan ei synny kontrollifriikiksi. Tapa toimia saattaa olla opittua: äiti tai isä on voinut olla hyvin kontrolloiva. Lapsuudenkodissa on saattanut olla alkoholin väärinkäyttöä tai väkivaltaa. Kasvuympäristö on voinut aiheuttaa sisäistä turvattomuutta, jota pyritään aikuisena paikkaamaan ylenpalttisella kontrollilla. Kaikki suunnitellaan etukäteen: työt, kotihommat, kyläilyt, lomamatkat.