Miksi niin monet naiset vain valittavat elämästään?
Kaikki on huonosti, valitetaan, ei edes yritetä tehdä asioille mitään. Aina syytetään muita. En ymmärrä edes mitä täällä maailmassa pitäisi olla että ainainen valitus lakkaisi. Monet suhteet takana ja joka kerta se valittaminen alkaa. Osallistun kotitöihin, ja muutenkin koitan olla hyvä puoliso, mutta se ei pidemmän päälle riitä. Eron jälkeen muuttuu taas ääni kellossa, kun huomaavat paljon olen suhteen ja kodin eteen tehnyt. En voi ymmärtää miksi aina tarvitsee saada jotain lisää ja lisää. Sitten kun saadaan kaikkea mitä halutaan alkaa ahdistamaan kun tavarat kaatuu niskaan ja minä en ymmärrä naisia. Taitavat olla oikeassa.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mulla on tosi hyvä elämä :)
N26
Niin minullakin, mutta ei vain mene jakeluun tällainen käytös. Onko minulle vain osunut sitten väärät naiset, tiedä häntä.. Ystävieni elämät menevät samoilla linjoilla. Harva viihtyy kotonaan kun jokin on aina vialla. Miksi edes aletaan suhteeseen miesten kanssa jos ne eivät lähtökohtaisesti miellytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mulla on tosi hyvä elämä :)
N26
Niin minullakin, mutta ei vain mene jakeluun tällainen käytös. Onko minulle vain osunut sitten väärät naiset, tiedä häntä.. Ystävieni elämät menevät samoilla linjoilla. Harva viihtyy kotonaan kun jokin on aina vialla. Miksi edes aletaan suhteeseen miesten kanssa jos ne eivät lähtökohtaisesti miellytä?
Yksilöitä tässä ollaan niin vaikea sanoa muiden naisten puolesta. Itse en ulkoista vastuuta onnellisuudesta miehelle - itse vastaan omasta onnesta, hän omastaan, toisia kannustetaan ja tuetaan, tietty myös halutaan ilahduttaa toisiamme. Mutta onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään lähtee itsestä, siitä että tietää mitä haluaa, ja on valmis tekemään töitä sen eteen :)
Vaikea sanoa mistä tuo itsestäänselvyydeksi tuleminen kumpuaa. Ehkä asioille vain ajan kanssa sokeutuu. Keskusteluyhteyden ylläpito, toisen arvostus ja kunnioitus on tärkeitä.. jos ei niitä ole niin noista ongelmakohdista on vaikeaa keskustella.
Mulle itselle ainakin oman ajan pitäminen on ollut tärkeää. Se että ottaa viikoittain selkeästi omaa aikaa, harrastaa kodin ulkopuolella. Mies saa tietty omansa. Välillä vietetään lomiakin erillään - kun on liian lähellä koko ajan, sokeutuu helpommin. Kun on hetken erossa, osaa taas eri tavalla arvostaa toista. Ehkä tämä unohtuu pidemmän päälle helposti?
N26
Mullakin on ihana elämä, ilman miestä tosin...
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mulla on tosi hyvä elämä :)
N26
Niin minullakin, mutta ei vain mene jakeluun tällainen käytös. Onko minulle vain osunut sitten väärät naiset, tiedä häntä.. Ystävieni elämät menevät samoilla linjoilla. Harva viihtyy kotonaan kun jokin on aina vialla. Miksi edes aletaan suhteeseen miesten kanssa jos ne eivät lähtökohtaisesti miellytä?
Totta, yksin on hyvä elää.
N
En tiedä. Mulla on tosi hyvä elämä :)
N26