Lue keskustelun säännöt.
Mun paras ystävä kuoli alkoholismiin 40-vuotiaana, mun rakas serkku kuoli alkoholismiin saman ikäisenä.
27.12.2017 |
Mä olen alkoholisoitunut ja musta tuntuu että kuolen tähän kohta. Ihan sama.
Olen perheenäiti, käyn töissä, mutta kun olen siis helvetin väsynyt ja kaikki on yhtä pa*kaa. Mies on yksi pa*ka ja kukaan ei mua ymmärrä. Ihan sama. On niitä pahempiakin kuolintapoja.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin sekakäytön neljä vuotta sitten eikä tämä elämä yhtään paremmaksi ole muuttunut.
Läheisimmät ystävät on kuolleet ja omat vanhemmat jo niin vanhoja etteivät monia vuosia enää elä.
Ajattelen niin että lähtisin henkimaailman puolelle vanhempien kuoleman jälkeen. Tämä maapallo ei ole koskaan tuntunut oikealta paikalta elää.
Mä en lopeta käyttöä lainkaan, molemmat vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia, ei puolisoa, ei lapsia. Ei mitään syytä olla ja elää. Antaa mennä vaan. Vielä kun saisi kunnon lääkkeet sellaiseen hetkeen ettei mikään tuntuisi miltään ja se olisi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites hankeen sammuminen? Voisi mennä vahingon piikkiin. Tarpeeksi syrjäinen paikka, että kukaan ei heti huomaa, mutta ei niin syrjäinen että jää kokonaan löytymättä. Vähemmän tuskallista omaisille kun ei tarvitsisi vierestä katsoa kun toinen juo itsensä hengiltä.
Hyin harvoin alkoholisoituneella naisella on raitis/kohtuukäyttäjämies. Juoko miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki ja erityisesti 19.
Luulen että tämä masentava olotila johtuu alkoholista. Mutta kun ei jaksa välittää. Ja kuten joku sanoi, ei tämän lopettaminen olotilaa paranna.
Päivä kerrallaan. Yritän tammikuussa olla ilman, koska sosiaalinen paine ja tuki on silloin parhaimmillaan.
Alkoholin kulutus todellakin lisää masentuneisuutta, joten erittäin fiksua olisi sulkea korkki jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin sekakäytön neljä vuotta sitten eikä tämä elämä yhtään paremmaksi ole muuttunut.
Läheisimmät ystävät on kuolleet ja omat vanhemmat jo niin vanhoja etteivät monia vuosia enää elä.
Ajattelen niin että lähtisin henkimaailman puolelle vanhempien kuoleman jälkeen. Tämä maapallo ei ole koskaan tuntunut oikealta paikalta elää.
Haluaisin kysyä sulta, oletko miettinyt koskaan paikkakunnan, asunnon TAI asuinalueen vaihtamista parempaan (voi tutkia tarkasti paikan), jos uusia ystäviä ei löydy tai viihdy? Ellei nykyinen ole todella ihana paikka, tuttu turvallinen tai jos haluat huolehtia vanhemmistasi läheltä. Asuinpaikoissa on huimia eroja, vaikuttaa myös mielialaan, onko synkkää vai viihtyvyyttä lisääviä asioita. Tai työpaikan vaihtoa tai uutta harrastusjuttua? Matkailua tai toista maata tutkien jos on rahaa. Tai vanhojen hyvien asioiden tuomista nykypäivään. -Jos uskot kerran henkimaailmaan, oletko tavannut koskaan henkisempiä ihmisiä tai käynyt messuilla, jos siellä on uusia ideoita? Oletko koskaan muuttanut omia ajatuskuvioitasi, positiivisten uusien ideoiden kirjoittaminen paperille voisi tuoda mieleen jotain(?). Mikä ainesosa /ravinto auttaa elimistöä, jos sekakäyttö vaikutti jollain tavalla? Saatko luonnosta voimaa, entä muusta? Milloin kokisit olosi turvalliseksi, hyväksi ja minkälaisista ihmisistä pidät. Mitä jos yksinasumisessa on hyviäkin puolia, ei kukaan häiritse koko ajan. Et ole epäonnistunut, vaan onnistunut. Ketään ei voi väkisin pitää hengissä ja asioissa on monia puolia, mutta toivon hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi "tyhmät kysymykseni".
Vaihdoin asuinpaikkaa päihteiden käytön lopettamisen jälkeen. Pidän yksinolosta ja -asumisesta. Fyysiset sairauteni hankaloittavat elämääni ja siksi olen erakoitunut.
En jaksa tavata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin sekakäytön neljä vuotta sitten eikä tämä elämä yhtään paremmaksi ole muuttunut.
Läheisimmät ystävät on kuolleet ja omat vanhemmat jo niin vanhoja etteivät monia vuosia enää elä.
Ajattelen niin että lähtisin henkimaailman puolelle vanhempien kuoleman jälkeen. Tämä maapallo ei ole koskaan tuntunut oikealta paikalta elää.Mä en lopeta käyttöä lainkaan, molemmat vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia, ei puolisoa, ei lapsia. Ei mitään syytä olla ja elää. Antaa mennä vaan. Vielä kun saisi kunnon lääkkeet sellaiseen hetkeen ettei mikään tuntuisi miltään ja se olisi siinä.
Tää sun kirjoitus vihlaisi sydäntäni, ymmärrän sua täysin. Vaikka olen myös itsetuhoinen ajatuksiltani, toivoisin voivani auttaa sua.
*halaus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki ja erityisesti 19.
Luulen että tämä masentava olotila johtuu alkoholista. Mutta kun ei jaksa välittää. Ja kuten joku sanoi, ei tämän lopettaminen olotilaa paranna.
Päivä kerrallaan. Yritän tammikuussa olla ilman, koska sosiaalinen paine ja tuki on silloin parhaimmillaan.
Juu, se ei heti sekunnissa oloa paranna, myöhemmin mahdollisesti. Vähentäminen loiventaa, ei tule äkkinäisiä muutoksia. Toki asiat jotka vaivaavat kannattaa ajatella, etteivät ne kummittele ja aja alkoholiin. Ja tehdä tarvittavat positiiviset muutokset siihen, ettei mikään aja loppuun, vaan elämästä tulee rennompaa. Suruunkin tarvitsee aikaa, kunhan muistaisi ajatella välillä muuta, ehkä tehdäkin jotain mukavaa. Aivokemian tasaantuminen vaatii myös aikaa ja joskus ravintoaineita, lepoa, kävelylenkin jne. On vielä hyviä ihmisiä sinua varten, jos vanhat menneet toiseen suuntaan
Ei ole tässä suvussa ollut. Sairaalassa käydään nopsaan kuolemassa.