Lue keskustelun säännöt.
Oma reagointi ikäviin ihmisiin
Ihmistieteilijä
27.12.2017 |
Kuinka mukava sinun mielestäsi pitää yrittää olla sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät käyttäydy sinua kohtaan mukavasti? Tämä on toki tapauskohtaista, mutta yritätkö yleensä itse olla mieluummin harkitun sovinnollinen muita kohtaan vai maksatko potut pottuina, jos joku on käyttäytynyt syystä tai toisesta jollain tavalla ikävästi sinua kohtaan?
Kommentit (4)
Riippuu niin paljon luonteesta, että mitä pidetään ei mukavana käytöksenä. Minä en tarkoita pahaa. En ole pitkävihainen. En ota itseeni, enkä oleta, että minussa olisi vika, jos toinen ilmaisee itseään epäselvästi. En syyllistä enkä syyllisty helposti. Mielestäni minua kohtaan ei pidä yrittää olla mukava, vaan oma itsensä ja saa sanoa suoraan, jos ärsytän. Korjaan aina käytöstäni, mutta hetken kuluttua taas olen oma ärsyttävänäkin pidettävä itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan aika paljon anteeksi. Mutta jos huomaan, ettei ihmisen käytös johdu esim. elämän tilanteesta, vaan hän vaan haluaa minulle pahan mielen, rupean hiljaiseen vastarintaan. En lähde mihinkään huutokisoihin, annan toisen mäyhytä keskenään. Mutta saatan toisen heikkona hetkenä huomauttaa, esim. että tekemällä parempia valintoja välttyy monelta itkulta.
Annan anteeksi jos pyydetään reilusti anteeksi. Jos inhottava käytös jatkuu, yritän kysyä syytä, siedän ja olen pitkämielinen. Tietty raja kun ylittyy sanon pahasti takaisin, sitten palaan linjalle jossa siedän, itse kuitenkin pyrin toimimaan neutraalisti. Jos ei lopu ja jos mahdollista (eli ei esim. ole kollega) jätän omaan arvoonsa enkä enää aio olla tekemisissä.
Eli pitkämielinen, mutta loputtomiin en hyväksy.
Pyrin olemaan kohtelias mutta jatkuva ikävä asenne toisen puolelta johtaa siihen etten anna itsestänikään enää mitään. Ihminen muuttuu minulle pitkällä tähtäimellä neutraaliksi. Mutta pyrin aina ymmärtämään ensin.