Lue keskustelun säännöt.
Minua liikuttaa vastasyntyneen ja kuolevan samankaltaisuus
27.12.2017 |
Isäni kuoli hetki sitten ja kuukausi sitten meille syntyi vauva. Jotenkin sydämestä ottaa seurata noita sanoja liikkeitä ja eleitä vauvalta kuin seurasin isältäni joka teki kuolemaa.
Vastasyntynyttä seuranneet tietävät kuinka pieni ojentelee kaulaansa ja laittaa nyrkkejään leuan alle ja hamuilee ja imee kaikkea mikä tulee suun lähelle. Isäni teki samaa ennen kuolemaansa.
Jotenkin liikuttavaa ja samalla surullista.
Muita?
Kommentit (16)
Eikö myös usein vanhus (tai sairas tai synnyttävä) hakeudu sikiöasentoon? Siinä tuntuu varmasti turvalliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee riipaiseva olo kun mietin, kuinka melkein jokainen vastasyntynyt tulee lämpimään ja rakastavaan syliin, mutta niin harva saa lähteä maailmasta rakastavassa sylissä.
Isäni teki kuoleman kielissä matkaa takaisin lapsuuteen ja tosiaan lopussa oli kuin pieni vauva, sikiöasennossa, nyrkkiä hapuillen. Kun koitettiin syöttää, imi lusikkaa ja koitti imeä vaikkapa naamanpesulappuakin.
Nyt kun on tuo ihan pieni ihminen tuossa ja katsoo häntä niin kyllä olo on vähän outo.
Totta. Itsellä aikomus aloittaa saattohoidossa vapaaehtoistyö. Syntymän ja kuoleman hetkessä on jotakin samankaltaisuutta ja sekä kuoleva että vastasyntynyt kaipaa lämpöä ja turvaa. Heissä on samaa, siksi joskus mietinkin että "kiertääkö " se elämä jotenkin :) Useissa suvuissa myös kun joku lähtee niin joku tulee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta. Itsellä aikomus aloittaa saattohoidossa vapaaehtoistyö. Syntymän ja kuoleman hetkessä on jotakin samankaltaisuutta ja sekä kuoleva että vastasyntynyt kaipaa lämpöä ja turvaa. Heissä on samaa, siksi joskus mietinkin että "kiertääkö " se elämä jotenkin :) Useissa suvuissa myös kun joku lähtee niin joku tulee :)
Kyllä, sama on tullut mieleen ihan juuri siksi, että syntynyt ja kuoleva on niin todella paljon saman kaltaisia.
Menee ihan taikausko hölynpölyksi mutta meidän pienokainen on paljon vaarinsa näköinen ja hänellä oli syntyessään kaksi syntymähammasta kuten vaarillaan.
Ja ihmisellä on toisaalta sama hoitovietti Vastasyntynyttä kuin kuolevaakin kohtaan, tunnen minä ainakin samaa empatiaa ja hellyyttä molempien kohdalla.
Vauva on suurin lahja mutta kuoleva suuri menetys..
Kyllä minullakin omaa isääni hänen loppuaikoinaan katsoessaan tuli mieleen pieni lapsi, ei sentään kuitenkaan vauva, koska minun nähdessäni hänet viimeisen kerran hän vielä osasi jotenkin kävellä, osasi jotenkuten syödä itse ja pystyi puhumaankin, vaikka oli jo melko avuton ja lähes kaikissa asioissa autettava. Hän myös kyseli samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, käsittääkseni pieni lapsikin saattaa kysellä samoja asioita useamman kerran. Isälläni vain ei pysynyt oikein mikään asia mielessä ja hän siksi joutui kyselemään sanoja asioita niin usein. Sitten hän joutui sairaalaan ja sinne minä en päässyt häntä katsomaan, en tiedä vielä että oliko se hyvä vai huono asia sillä siellä hän oli todella huonossa kunnossa, makasi enimmäkseen sängyssä ja joutui lopulta syömään soseutettua ruokaa. Koska hän ei ihan lopussa pystynyt viemään ruokaa itse suuhun, niin häntä jouduttiin syöttämään eli niin hänestäkin, itsenäisestä ja aikuisesta miehestä tuli kuin pieni lapsi, jota syötettiin soseilla ja jolla tietääkseni oli vaipatkin. Tavallaan on onni, että hän pääsi pois täältä kuollessaan, nyt hän melko varmasti olisi jo petipotilas jossain laitoksessa, jossa hän makaisi avuottomana sängyssä, pystyisi ehkä istumaan pyörätuolissa, mutta olisi melko varmasti jollain lailla sidottuna kiinni kumpaankin, että ei pääsisi yrittämään päästä niistä pois ja satuttamaan itseään. Hänen ei tarvinnut alentua olemaan kovin pitkään siellä sängyn pohjalla ruokittava vaipoissa tai kärsimään sitä, että tuntemattomat naiset tulisivat ja pesisivät häntä. Siinä mielessä kuolema voi minusta olla armollinenkin, että elämä loppuu jos se ei ole enää elämisen arvoista, sillä sitä se ei varmasti olisi, jos makaisit sängyssä mahdollisesti sidottuna siihen kiinni, et muistaisi enää mitään, et pystyisi tekemään itse mitään ja toiset tulisivat hoitamaan sinua, syöttämään sinua, pukemaan, riisumaan, vaihtamaan vaippoja ja pesemään ja et pystyisi enää mahdollisesti kommunikoimaan tai tuntisi ketään tuttuja kun he tulisivat käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinnehhän sitä samaan paikkaan päädytäänkin kuoleman jälkeen, kuin mistä tultiinkin. Loogista että ennen kuolemaa kun aivot näivettyy ja alkaa jo hajoamaan, niin tulee alkukantaisimmat refleksit pintaan.
Sitä en tiedä, että onko se nyt erityisen suloista, mutta voihan sen niinkin nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Sinnehhän sitä samaan paikkaan päädytäänkin kuoleman jälkeen, kuin mistä tultiinkin. Loogista että ennen kuolemaa kun aivot näivettyy ja alkaa jo hajoamaan, niin tulee alkukantaisimmat refleksit pintaan.
Sitä en tiedä, että onko se nyt erityisen suloista, mutta voihan sen niinkin nähdä.
No näinhän se on, mutta ne alkukantaisimmat refleksit myös ajaa ihmisen hoivaamaan ja rakastamaan Vastasyntynyttä.. Siksi oli pysäyttävää nähdä ihan samat liikkeet ja eleet kuolevalla kuin pienellä vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:-(((( kirjoitti:
Kyllä minullakin omaa isääni hänen loppuaikoinaan katsoessaan tuli mieleen pieni lapsi, ei sentään kuitenkaan vauva, koska minun nähdessäni hänet viimeisen kerran hän vielä osasi jotenkin kävellä, osasi jotenkuten syödä itse ja pystyi puhumaankin, vaikka oli jo melko avuton ja lähes kaikissa asioissa autettava. Hän myös kyseli samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, käsittääkseni pieni lapsikin saattaa kysellä samoja asioita useamman kerran. Isälläni vain ei pysynyt oikein mikään asia mielessä ja hän siksi joutui kyselemään sanoja asioita niin usein. Sitten hän joutui sairaalaan ja sinne minä en päässyt häntä katsomaan, en tiedä vielä että oliko se hyvä vai huono asia sillä siellä hän oli todella huonossa kunnossa, makasi enimmäkseen sängyssä ja joutui lopulta syömään soseutettua ruokaa. Koska hän ei ihan lopussa pystynyt viemään ruokaa itse suuhun, niin häntä jouduttiin syöttämään eli niin hänestäkin, itsenäisestä ja aikuisesta miehestä tuli kuin pieni lapsi, jota syötettiin soseilla ja jolla tietääkseni oli vaipatkin. Tavallaan on onni, että hän pääsi pois täältä kuollessaan, nyt hän melko varmasti olisi jo petipotilas jossain laitoksessa, jossa hän makaisi avuottomana sängyssä, pystyisi ehkä istumaan pyörätuolissa, mutta olisi melko varmasti jollain lailla sidottuna kiinni kumpaankin, että ei pääsisi yrittämään päästä niistä pois ja satuttamaan itseään. Hänen ei tarvinnut alentua olemaan kovin pitkään siellä sängyn pohjalla ruokittava vaipoissa tai kärsimään sitä, että tuntemattomat naiset tulisivat ja pesisivät häntä. Siinä mielessä kuolema voi minusta olla armollinenkin, että elämä loppuu jos se ei ole enää elämisen arvoista, sillä sitä se ei varmasti olisi, jos makaisit sängyssä mahdollisesti sidottuna siihen kiinni, et muistaisi enää mitään, et pystyisi tekemään itse mitään ja toiset tulisivat hoitamaan sinua, syöttämään sinua, pukemaan, riisumaan, vaihtamaan vaippoja ja pesemään ja et pystyisi enää mahdollisesti kommunikoimaan tai tuntisi ketään tuttuja kun he tulisivat käymään.
Ei isälle ainakaan tuntunut olevan enää väliäkään millään.. Aivot oli samalla tavalla "pois päältä" kuten vastasyntynytkin on siellä vauvamaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinnehhän sitä samaan paikkaan päädytäänkin kuoleman jälkeen, kuin mistä tultiinkin. Loogista että ennen kuolemaa kun aivot näivettyy ja alkaa jo hajoamaan, niin tulee alkukantaisimmat refleksit pintaan.
Sitä en tiedä, että onko se nyt erityisen suloista, mutta voihan sen niinkin nähdä.
No näinhän se on, mutta ne alkukantaisimmat refleksit myös ajaa ihmisen hoivaamaan ja rakastamaan Vastasyntynyttä.. Siksi oli pysäyttävää nähdä ihan samat liikkeet ja eleet kuolevalla kuin pienellä vaivalla.
Ryhdyitkö siis imettämään isääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinnehhän sitä samaan paikkaan päädytäänkin kuoleman jälkeen, kuin mistä tultiinkin. Loogista että ennen kuolemaa kun aivot näivettyy ja alkaa jo hajoamaan, niin tulee alkukantaisimmat refleksit pintaan.
Sitä en tiedä, että onko se nyt erityisen suloista, mutta voihan sen niinkin nähdä.
No näinhän se on, mutta ne alkukantaisimmat refleksit myös ajaa ihmisen hoivaamaan ja rakastamaan Vastasyntynyttä.. Siksi oli pysäyttävää nähdä ihan samat liikkeet ja eleet kuolevalla kuin pienellä vaivalla.
Ryhdyitkö siis imettämään isääsi?
En. Sinä olet tainnut imeä isääsi.
Vierailija kirjoitti:
Sinnehhän sitä samaan paikkaan päädytäänkin kuoleman jälkeen, kuin mistä tultiinkin. Loogista että ennen kuolemaa kun aivot näivettyy ja alkaa jo hajoamaan, niin tulee alkukantaisimmat refleksit pintaan.
Sitä en tiedä, että onko se nyt erityisen suloista, mutta voihan sen niinkin nähdä.
?? Äitisi kohtuun? Munasarjoihin? Siittiöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinnehhän sitä samaan paikkaan päädytäänkin kuoleman jälkeen, kuin mistä tultiinkin. Loogista että ennen kuolemaa kun aivot näivettyy ja alkaa jo hajoamaan, niin tulee alkukantaisimmat refleksit pintaan.
Sitä en tiedä, että onko se nyt erityisen suloista, mutta voihan sen niinkin nähdä.
?? Äitisi kohtuun? Munasarjoihin? Siittiöksi?
Maaksi kai hän ajatteli..
Joillakin luonnehäiriöisillä pakonomainen imu ym oraalivietti on läpi elämän.
Niin sitä sanotaan että etenkin vanhaa ihmistä riisutaan ennen kuolemaansa. Riisutaan kaikesta siitä mikä teki hänestä aikanaan toimeliaan aikuisen ihmisen. Lopuksi on ohikiitävä sekunnin sellainen kuin tänne tullessaan ja sitten lähtee täältä.