Miksi matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on nykyään täynnä opiskelijoita joita ei kiinnosta

up

Nukahdin 160 merkin kohdalla

Oon opiskellut useammassa paikassa ja missään ei ole ollut niin kiinnostunutta porukkaa kuin matlussa. Käy vertaamassa HY:n matikan laskareita Aallon vastaaviin ja havaitse ero. En myöskään ole havainnut, että jengi, varsinkaan "kaikki", kirjottaisi jotain kaavoja vihkoon, koska luentomateriaalit saa netistä. Lisäksi toivon, että kyseenalaistajat käyttävät puheenvuoronsa luentotauolla eivätkä näin tuhlaa kaikkien aikaa

Ymmärsin että liuoksessa on valoa absorvoivaa ainetta, niin kai mitä enemmön sitä ainetta on, tulee valoakin läpi?

Luin eilen jonkun uutisen, jossa kerrottiin että teinit valitsevat nykyään opiskelupaikan mm. sellaisilla äärimmäisen tärkeillä perusteilla kuin mihin kaverit menevät opiskelemaan tai mitä aloja on mahdollista opiskella omalla paikkakunnalla.

Kaikilla ei ole intohimoa johonkin tiettyyn aiheeseen. Silti he tarvitsevat koulutuksen ja ammatin. Ihmisillä on eri syitä olla tietyillä luennoilla, eivät kaikki todellakaan ole suuntautumassa tieteeseen. Kaikkia ei ehkä teoria kiinnosta erityisesti tai he eivät yksinkertaisesti halua keskeyttää luennoitsijaa. Moni myös käy asioita läpi enemmän itsekseen kirjoista tai netistä.

Intuitiivinen ymmärrys on sama asia kuin mielikuvitus, joten fiksut opiskelijat eivät käytä aikaansa keksimällä omasta kokemusmaailmastaan tiedettä epätodeksi väittäviä yksittäistapauksia. Vähän sama asia kuin lääketiedettä opiskeleva inttäisi, että hopeavesi tehoaa syöpäkasvaimeen, koska minusta siltä tuntuu.

Olet ymmärtänyt koulutuksen väärin. Suurimman osan on tarkoitus vain totutella istumaan perseellään ja tekemään mitä käsketään työelämässä. Kriittinen ajattelu on vain haitaksi.

Minusta laki on intuitiivinen, vaikken tiedä fysiikasta mitään. Fotoni yrittää päästä aineen läpi. Jos matkalla on yksi mahdollinen este, fotoni pysähtyy siihen hyvin pienellä todennäköisyydellä p ja pääsee ohi todennäköisyydellä q=1-p. Jos on k mahdollista estettä, pääsee fotoni läpi todennäköisyydellä q^k. Mitä suurempi esteiden konsentraatio nesteessä, sitä suurempi määrä mahdollisia esteitä fotonille on eli sitä suurempi exponentti, jolloin q^k lähestyy esponentiaalisesti nollaa. Siispä läpipääsevien fotonien määrä vaimenee exponentiaalisesti konsentraation kasvaessa. 

Oma kokemukseni aikanaan Otaniemessä teknillisen fysiikan opiskelijana oli että porukka oli kyllä todella motivoitunutta ja kiinnostunutta, ja keskusteluja käytiin milloin mistäkin. HY:stä ei ole kokemusta mutta on mahdollista että motivaatiotasoon voi siellä vaikuttaa se tosiasia että sinne pääsee opiskelemaan miltei kuka tahansa joka selviää pitkän matikan kirjoituksista edes jotenkin, joten voin kuvitella että porukkaa tippuu matkasta paljonkin ja näkyy varmaan luennoillakin kiinnostuksen tasossa.

Tuo Lambert-Beerin laki on oletettavasti johdettu teille sillä samalla luennolla, jolloin tässä ei pitäisi olla hirveästi ihmettelyn aihetta. Intuitiosi käänteisestä riippuvuudesta tosiaan pätee absorption määrän ja konsentraation välillä, ja kun tästä johdetaan ja ratkaistaan yksinkertainen differentiaaliyhtälö intensiteetin ja konsentraation välille saadaan tuo eksponentiaalimuotoinen yhtälö. Jos asia tuntuu vielä epäselvältä niin yksinkertainen johto löytyy vaikka wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Beerin_ja_Lambertin_laki 

Matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan on helppo päästä opiskelemaan. Sen vuoksi opiskelijoissa on paljon niitä, joiden perustiedot ovat hatarat ja jotka sen vuoksi yrittävät vain jotenkin selviytyä miettimättä asioita sen kummemmin. Lisäksi monet opiskelijoista olisivat halunneet ensisijaisesti jonnekin muualle (esim. lääkikseen).

Matematiikan opiskelijoissa on varmasti myös paljon niitä, jotka ovat lukiossa pitäneet kovasti laskemisesta, mutta joista yliopistomatematiikan todistelu ei olekaan kovin mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Olet ymmärtänyt koulutuksen väärin. Suurimman osan on tarkoitus vain totutella istumaan perseellään ja tekemään mitä käsketään työelämässä. Kriittinen ajattelu on vain haitaksi.

Taitaa olla ketjun paras kommentti tähän asti. Vaikka itsenäistä kriittistä ajattelua ja ylhäältä annettujen totuuksien kyseenalaistamista kuinka arvostettaisiin juhlapuheissa ja idealistien kuvitelmissa, niin todellisessa elämässä asiat menvät ihan toisin.

Reaalimaailmassa nimittäin asiat yleensä tehdään niinkuin jossain ylempänä on päätetty, ja nämä päätökset hyvin harvoin lopulta ovat mitenkään järkeviä tai kestäviin argumentteihin perustuvia. Ehkä olisi siis viisainta vain yrittää olla miettimättä, mikä järki missäkin asiassa on, unohtaa kyseenalaistaminen, ja ottaa nöyränä vastaan se mitä ylhäältä annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on nykyään täynnä opiskelijoita joita ei kiinnosta oman alansa tieteellisten kysymysten pohtiminen?

Onko kellään muulla matemaattis-luonnontieteellistä alaa opiskelleella ollut sama kokemus, että opiskelijoiden joukosta ei erityisemmin tunnu löytyvän niitä, joilla olisi aitoa mielenkiintoa tai suorastaan intohimoa opiskelemaansa alaa kohtaan? Itse olen saanut vahvasti tällaisen vaikutelman. Monia ei tunnu lainkaan kiinnostavan oman alan teoreettisen perustan syvällinen ymmärtäminen, saati sitten monimutkaisempien kysymysten pohdinta. Myös loogis-analyyttinen ajattelukyky sekä terve kriittisyys tuntuu olevan huolestuttavan monelta hukassa.

Tuntuu että useimmat opiskelijat käyvät kuuntelemassa luennot vain muistiinpanoja kirjoittaakseen ja niiden avulla tentissä pärjätäkseen, eivätkä siksi että luennoilla käsiteltävät asiat oikeasti kiinnostaisivat. Mitään kriittisiä kysymyksiä tai keskustelua aiheen tiimoilta ei luennoilla juuri koskaan kuule. Kaikki vain pänttäävät opetettavan tietoaineksen kuuliaisesti, ja toistavat sitten asiat tenttipaperiin juuri niin kuin ne luennoilla tai kirjassa on esitetty. Tämäkö todella edustaa sitä, mitä yliopisto-opetuksen kuuluisi olla?

Annan esimerkin. Luennolla käsitellään Lambert-Beerin lakia, A=abc=-lg(T), jonka mukaan liuoksen läpi menevän valon voimakkuus riippuu eksponentiaalisesti valoa absorboivan aineen pitoisuudesta liuoksessa. Kaikki näyttävät kirjoittavan kaavan ylös vihkoonsa, mutta kukaan ei pysähdy ajattelemaan tai kyseenalaistamaan tuota eksponentiaalista riippuvuutta pitoisuudesta. Kukaan ei kommentoi tai esitä kysymyksiä, vaikka väite eksponentiaalisesta riippuvuudesta tuntuisi olevan ristiriidassa intuitiivisen ymmärryksen kanssa. (Ainakin oman intuitioni mukaan pitoisuuden ja läpi menevän valon osuuden välillä pitäisi vallita normaali käänteinen verrannollisuus, eikä eksponentiaalinen riippuvuus.)

Onko kaikissa tiedekunnissa nykyään samanlaista? Eikö luennoilla tosiaan ole mitään sijaa keskustelulle tai esitettyjen väitteiden kyseenalaistamiselle? Vai johtuuko tämä tosiaan vain siitä, ettei opiskelijoita kiinnosta?

Hyvin erilainen kokemus HY:n ML-tiedekunnasta. Opetus pakottaa miettimään itse ja puhumaan ajatuksiaan ääneen. Haetaan ymmärrystä, ei ulkolukua. Hyvin motivoituneita opiskelijoita.

Noin yleensä kannattaa vähän varoa arkijärjen mukaisi itsestäänselvyyksiä. Niissä on usein jotain perustavalla tavalla pielessä. Täällä ja wikipediassa jo sekitettiinkin, missä ajattelusi menee pieleen.

Ainakin lukiolaiseni harmitteli yksi päivä, ettei matikan maikkaa kiinnostanut tippaakaan hänen kysymyksensä ja valitteli, että pakko mennä eteenpäin, ettei koko ryhmä jää jälkeen. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Millä tasolla opiskelet? vasta kandia?

Eikö teillä ole mitään muuta opetusta kuin jotain massaluentoja? Seminaareja tai workshoppeja, joissa pitäisi keskustella? Kyllä teillekin kuuluu opinnäytetyöt, ja tietääkseni teidän laitoksella on paljon projekteja, joissa opiskelijat tekevät töitään.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lukiolaiseni harmitteli yksi päivä, ettei matikan maikkaa kiinnostanut tippaakaan hänen kysymyksensä ja valitteli, että pakko mennä eteenpäin, ettei koko ryhmä jää jälkeen. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Itse ajattelisin tuon perusteella, että opetus on väärin järjestetty, jos kysymyksiin vastaamiselle ei ole kunnolla aikaa. Tuossa nimittäin vaikuttaisi siltä, että tunti on varattu siihen että opettaja vetää pitkän monologin ja selittää olennaisesti samat asiat mitkä on käsitelty oppikirjassa. Tätä monologia ei sitten saisi keskeyttää.

Paljon parempi olisi tehdä vaikka niinpäin, että ensin kaikki olisivat lukeneet kotiläksynä sen kirjan kappaleen, ja tunnista pääosa käytettäisiin sitten siihen, että opettaja vastailisi oppilaiden kysymyksiin jotka ovat heränneet sen kirjasta luetun tietosisällön pohjalta.

Eikö ko. tiedekunta ole monelle se kakkosvaihtoehto, kun ei päässyt lukemaan esim. tekniikkaa tai lääketiedettä. Itse hain aikoinaan ensijaisesti teknilliselle puolelle ja varavaihtoehtona kemiaa.

Matematiikka on tehty. Keskitytään nyt johonkin hyödyllisiin sovellutuksiin.

Voi rakas lapsi. Sellaista se on aina ollut, matlussa ja muualla. Sanotaan myös että ihmisen aivot ovat "valmiit" vasta n 25-vuotiaana ja senkin jälkeen tapahtuu paljon persoonallisuuden ja mielenkiinnonkohteiden kehitystä... Sitä paitsi aika harvassa ovat muutenkin ne ihmiset joita jaksaisi kauheasti kiinnostaa mikään, ainakaan jatkuvasti. Etköhän sinäkin löydä paikkasi ja oikeat ihmiset ympärillesi lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ko. tiedekunta ole monelle se kakkosvaihtoehto, kun ei päässyt lukemaan esim. tekniikkaa tai lääketiedettä. Itse hain aikoinaan ensijaisesti teknilliselle puolelle ja varavaihtoehtona kemiaa.

Ja miten tämä selittää sen ettei sua kiinnosta matemaattisluonnontieeteelliset aineet, joita sulle opetetaan?