Lue keskustelun säännöt.
Kumpi tässä nyt sit on väärässä? Ihmettelen, miksi me riidellään jatkuvasti ja parisuhteessa on huono fiilis
27.12.2017 |
Usein riidat ja ikävät tunnelmat lähtee siitä, kun mies sanoo muka leikin varjolla jotain, mikä loukkaa minua. Nämä ovat hänen oikeita lauseitaan:
- *Jonna* se ei sitten ikinä hymyile.
- Sä valitat aina kaikesta.
- Näytät isolta naiselta, joka on tunkeutunut pikkutyttöjen vaatteisiin.
- Se on ihan sama siivoatko sä vai et, ei sitä täällä kämpässä huomaa kuitenkaan.
- Mä saan aina tehdä täällä kaiken (tämä volina silloin jos olen tehnyt jotain kotityötä, jonka jälki ei hänelle kelpaa).
- Sä oot aina pahalla tuulella.
- Sä oot ihme itkupilli.
- Sulle täytyis määrätä pieni karkkipäivän nami niinku lapsille.
Jne. Miehen mielestä hänen omissa jutuissaan ei ole mitään törkeyttä, koska hän sanoo ne muka hymy huulillaan ja vitsaillen. Minä taas suutun tai itken noista hänen jutuistaan. Se, etten hymyile tai olen huonolla tuulella, johtuu vain siitä, kun mies onnistuu aina pilaamaan iloisimmankin mieleni. Niin hyvää päivää ei olekaan, etteikö heti miehen nähdessä sieltä suusta tulisi häneltä taas tuollaisia loukkauksia ja sitten olen taas surullinen ja ärsyyntynyt.
Monesti mietin, olisiko meidän suhde tyyni ja hyvä jos vaan oppisin olemaan loukkaantumatta noista miehen jutuista?
Kommentit (3)
Olet ilmeisesti Kivikissaäiti, joten mitkään neuvot ei sulle auta yhtään mitään. Siitä huolimatta vastaan tähän aloitukseesi. Mä olin aikoinaan avoliitossa miehen kanssa, joka sai mut aina huonolle tuulelle. Kun kerran töistä tulessani mieleni teki kääntyä kotiovelta takaisin, tajusin, että en voi elää tämän miehen kanssa. Kun kodista tulee paikka, jossa on aina paska fiilis, vaikka kotiin tullessa olisikin ollut iloinen ja hyvällä tuulella, silloin siellä kotona on väärä ihminen asuinkumppanina. Kun erosin, elämäni muuttui paljon paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvä parisuhde perustu oikeassa tai väärässä olemiseen, vaan siihen, että kumpikin ajattelee (myös) toisen parasta. Jos toinen loukkaa jatkuvasti, eikä halua ymmärtää toisen loukkaantumista, ei voi rakkaudesta puhua.
Toinen asia on, että jotkut loukkaantuvat sellaisestakin, missä muut eivät näe loukkaantumiselle mitään syytä. Lisäksi jokainen loukkaa rakkaitaan joskus ymmärtämättömyyttään. Silloin tarvitaan anteeksiantamusta, ei marttyyriksi heittäytymistä.
Itse tiedät parhaiten, mistä teidän suhteessa on kyse. Puhu, puhu ja puhu kumppanisi kanssa. Miksi toinen haluaa loukata? Lopuksi vedä johtopäätökset ja toimi niiden mukaan. Luota vaistoosi.
Eroa. Mulla oli samanlainen muija, joka sen lisäksi joi itsensä väkivaltaiseen koomakänniin kerran pari kuussa. Nyt se on jonkun toisen ongelma, ja itse olen onnellisesti naimisissa naisen kanssa, joka rakastaa ja arvostaa minua ja sanoo sen ääneen.