Oletko koskaan kateellinen jollekin, jolla on hyvä kroppa?
Minä olen. Tiedän, että saisin hyvän kropan tekemällä työtä sen eteen, mutta laiskuus voittaa.
Kommentit (31)
Et olisi kateellinen, jos tietäisit miten hämmentäviin tilanteisiin hyväkroppaisena joudut. Yrität esimerkiksi pitää naamasi peruslukemilla, kun ystäviesi puolisot ylistävät sinua näiden kuullen, tulevat halaamaan ja sitten katselet yhteisessä illanvietossa niitä mustasukkaisia ilmeitä ja kuuntelet myrkyllisiä huomautuksia. Tietysti, jos osaa sivuuttaa nuo tuon asian haittapuolet, voi vaikka kadehtiakin, mutta jos on jo nähnyt tuon elämän, ei enää jaksa kadehtia, vaan pikemminkin huoahtaa helpotuksesta; onneksi ei enää...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Tiedän, että saisin hyvän kropan tekemällä työtä sen eteen, mutta laiskuus voittaa.
Miten tiedät sen?
En. Mulla oli aiemmin hyvä kroppa eikä se tuonut mulle lisäarvoa missään asiassa. Ei mitään motivaatiota ylläpitää sellaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Tiedän, että saisin hyvän kropan tekemällä työtä sen eteen, mutta laiskuus voittaa.
Miten tiedät sen?
Kyllähän jokainen saa hyvän kropan treenaamalla. Kaikille toki tulee omanlaisensa hyvä kroppa, mutta kyllä se urheilullinen ja terve kroppa on hyvä, olipa se millainen tahansa :)
ap
Aina. Varsinkin jos nainen on hoikka ja sillä on isot tissit. Itse olen läski ja tissit ovat aa-kuppia. Ihan hirveän näköistä :(
Kadehdin naisia, joilla on nätin mallinen lantio.
Omani on neliö, eikä siihen paino tai treenaaminen vaikuta mitenkään. Toki hoikkana se on vähiten ruma, jos lihoaisin, saisin lisä massaa sen yläreunoihin (jenkkakahvat), mikä vielä korostaisi neliskanttisuutta entisestään. Mulla on kapea vyötärö, ja selkeä ero vyötärön ja lantion välillä, mikä on ihan jees. Pakarat mulla on treenimäärään nähden ihan hyvät, varsinkin sivusta katsottuna, mutta takaa päin kokonaisvaikutelma ei vain koskaan voi olla muuta kuin "aakea laakea", juurikin lantion mallista johtuen :/
Rankasti treenaamalla saattaisin saada muotoa vähän muutettua, jos onnistuisin kerryttämään lihasta lantion sivuille sen ala osiin, mutta sitten se levenisi lisää ja alkaisi todennäköisesti olla suhteettoman leveä siroon yläkroppaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Et olisi kateellinen, jos tietäisit miten hämmentäviin tilanteisiin hyväkroppaisena joudut. Yrität esimerkiksi pitää naamasi peruslukemilla, kun ystäviesi puolisot ylistävät sinua näiden kuullen, tulevat halaamaan ja sitten katselet yhteisessä illanvietossa niitä mustasukkaisia ilmeitä ja kuuntelet myrkyllisiä huomautuksia. Tietysti, jos osaa sivuuttaa nuo tuon asian haittapuolet, voi vaikka kadehtiakin, mutta jos on jo nähnyt tuon elämän, ei enää jaksa kadehtia, vaan pikemminkin huoahtaa helpotuksesta; onneksi ei enää...
Ikävä tuttavapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Et olisi kateellinen, jos tietäisit miten hämmentäviin tilanteisiin hyväkroppaisena joudut. Yrität esimerkiksi pitää naamasi peruslukemilla, kun ystäviesi puolisot ylistävät sinua näiden kuullen, tulevat halaamaan ja sitten katselet yhteisessä illanvietossa niitä mustasukkaisia ilmeitä ja kuuntelet myrkyllisiä huomautuksia. Tietysti, jos osaa sivuuttaa nuo tuon asian haittapuolet, voi vaikka kadehtiakin, mutta jos on jo nähnyt tuon elämän, ei enää jaksa kadehtia, vaan pikemminkin huoahtaa helpotuksesta; onneksi ei enää...
Tuskinpa kukaan huomaisi mun hyvää kroppaa vaatteideni alta. Ja sitä paitsi ei kyllä tule yhtäkään kaverin puolisoa mieleen joka voisi käyttäytyä noin typerästi ja juntisti.
Joo, mutta tiedän etten saisi noita kadevartaloitani millään treenillä joten kadehdin kaukaa :D
Toinen on Karadashian- mallinen nainen töissä jolla on kapea vyötärö ja mieletön peppu, suhdeluku on lähellä sitä miesten hypoteettista 0:60 :D Pukeutuu vielä täsmälleen imarteleviin trikoomekkoihin jotka nuolevat tuota mutkaa jota minä en pitkänä hoikkana Omppuna koskaan saa.
Toinen kadekohteeni on muuten samanmallinen kuin minä i.e. pitkä ja hoikka, mutta hänellä on mahtavat tissit ja juuri sopivasti lantiota tasapainottamaan vartalon mittasuhteet. Pukeutuu myös erittäin hyvin, tiukkoihin yläosiin ja pikku hamosiin, aina hyvin peittävästi mutta vartalon muodot esiintuoden.
Olemme kaikki nelikymppisiä.
Oman kroppansa eteen voi toki hajoittaa riittävästi liikuntaa ja syödä terveellisyysnäkökohdat ravinnossa aina mielessä pitäen, hoitaan hiuksiaan ja ihoaan niinkuin parhaiten taitaa, mutta mitä sitä ketään kadehtimaan.
Jokainen on kuitenkin saanut vain sen ulkomuodon kuin on saanut ja syntynyt niihin nahkoihin kuin on syntynyt.
Pitää vain elää omaa elämäänsä ja tyytyä siihen.
Ulkonäöllään liikaa seurassa aina mahtailevat ja sille huomiota ja ylistystä vaativat rasitteet voi huoletta tiputtaa kaveripiiristään tai käskeä harventamaan vierailujaan.
En. En ole kateellinen mistään.
Kaunista kroppaa, loputonta onnea ja pelkkää riemua olen kyllä toivonut varsinkin nuorempana, mutta kateutta en tunne. Olen katsonut toisten mielestäni täydellisiä (?) kroppia ja ulkonäköjä ja haaveillut miten itsekin sen saavuttaisin. Mutta jotenkin se menee sitten vain ohi ja jatkan omana itsenäni. Samoin saatan haaveilla kaupassa ihanasta laukusta tai vaatteesta ja ajattelen että ensi viikolla kun on tilipäivä tulen sen ostamaan. Saatan herkutella ajatuksella koko viikon. Sitten kun se päivä koittaa ja menen kauppaan, jäänkin miettimään haluanko tätä nyt sitten? Ja useimmiten jää ostamatta.
Kauniita asioita on maailma täysi. On hyvä oppia nauttimaan niistä haluamatta kahmia kaikkia itselleen!
Jos maailmasta kaikki kateus saataisiin jollain ihmeen konstilla häviämään ,niin sitten voisi sanoa, että elettäisiin melkein paratiisissa jo täällä maailmassa.
Sille, joka kadehtii, se aiheuttaa lähinnä pahaa mieltä ja sille jota kadehtitaan se tarjoaa houkuttelevaksi tehdyn kutsukortin ylimielisyyteen muita kohtaan.
Kadehtijat taas puolestaan vain ruokkivat kadehtimansa henkilön narsismia.
Kaikin puolin vain negatiivinen tunne siis yleensäkin .
Olen aina kateellinen kaikille, joilla on hyvä kroppa. Minulla sattuu olemaan sellainen riuumiinrakenne, että tästä ei saa hyvää vaikka miten treenaisi. Tietenkin aina paremman, mutta ei sellaista, että kova treeni maksaisi vaivan, pysyttelen siis vain normaalipainossa. Mittasuhteet on vain täysin keturallaan, minulla on lyhyet paksut jalat ja kapeahko lantio ja pienet rinnat. Kroppa näyttää siltä kuin kahden ihmisen vartalo olisi yhdistetty, ylävartalo on normaalimittaisen ja hoikan ja ala-vartalo on lyhyen ja paksun. Olen vartaloltani todellakin helvetin ruma. Oikeanlaisella pukeutumisellä tätä voi onneksi hiukan häivyttää, ettei asia pistä heti rivosti silmään.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kateellinen kaikille, joilla on hyvä kroppa. Minulla sattuu olemaan sellainen riuumiinrakenne, että tästä ei saa hyvää vaikka miten treenaisi. Tietenkin aina paremman, mutta ei sellaista, että kova treeni maksaisi vaivan, pysyttelen siis vain normaalipainossa. Mittasuhteet on vain täysin keturallaan, minulla on lyhyet paksut jalat ja kapeahko lantio ja pienet rinnat. Kroppa näyttää siltä kuin kahden ihmisen vartalo olisi yhdistetty, ylävartalo on normaalimittaisen ja hoikan ja ala-vartalo on lyhyen ja paksun. Olen vartaloltani todellakin helvetin ruma. Oikeanlaisella pukeutumisellä tätä voi onneksi hiukan häivyttää, ettei asia pistä heti rivosti silmään.
Liioitteleekohan oma katseesi nyt vain peilin ääressä noita mainitsemiasi piirteitä....
Tuskin nyt kuitenkaan ulkonäöltäsi mikään ihan sirkusfriikki olet (...tai esim. palovammainen)
Olet ehkä vain joku ihan tavallisen näköinen ,etkä nyt vain kestä sitä ettei sinun ulkonäköäsi ole mitenkään erikseen, eikä sen kummemmin huomattu, eikä ylistetty. Siinä tuo ongelmasi (...josta ilmeisesti et voi etkä halua luopua).
Mitä jos sensijaan miettisitkin keinoja siihen, miten voisit luopua tuosta negatiivisesta tunteesta?
Kyllä. Olen läski rumilus. 20 vuotta sitten olin vielä timmi mimmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kateellinen kaikille, joilla on hyvä kroppa. Minulla sattuu olemaan sellainen riuumiinrakenne, että tästä ei saa hyvää vaikka miten treenaisi. Tietenkin aina paremman, mutta ei sellaista, että kova treeni maksaisi vaivan, pysyttelen siis vain normaalipainossa. Mittasuhteet on vain täysin keturallaan, minulla on lyhyet paksut jalat ja kapeahko lantio ja pienet rinnat. Kroppa näyttää siltä kuin kahden ihmisen vartalo olisi yhdistetty, ylävartalo on normaalimittaisen ja hoikan ja ala-vartalo on lyhyen ja paksun. Olen vartaloltani todellakin helvetin ruma. Oikeanlaisella pukeutumisellä tätä voi onneksi hiukan häivyttää, ettei asia pistä heti rivosti silmään.
Liioitteleekohan oma katseesi nyt vain peilin ääressä noita mainitsemiasi piirteitä....
Tuskin nyt kuitenkaan ulkonäöltäsi mikään ihan sirkusfriikki olet (...tai esim. palovammainen)
Olet ehkä vain joku ihan tavallisen näköinen ,etkä nyt vain kestä sitä ettei sinun ulkonäköäsi ole mitenkään erikseen, eikä sen kummemmin huomattu, eikä ylistetty. Siinä tuo ongelmasi (...josta ilmeisesti et voi etkä halua luopua).
Mitä jos sensijaan miettisitkin keinoja siihen, miten voisit luopua tuosta negatiivisesta tunteesta?
Ei ole valitettavasti kyse liioittelusta, vaan minun vartaloni on mittasuhteiltaan niin pielessä, että se todellakin hipoo mainitsemiasi sirkusfriikkiyhden rajoja. En edes toivoisi mitään huippukroppaa itselleni, kunhan vain näyttäisin normaalille, solakalle naiselle, enkä paksujaökaiselle friikille, jonka ratapölkkymäisiin norsujalkoihin on kiinnitetty keikkumaan ylipitkä hoikka torso. Lähtökohdat vain ovat mahdollisimman huonot , eli sen kovempi treeni ei maksa vaivaa. Onneksi olen tosiaan pukeutumisella häivyttämään tätä, mutta olisi joskus kiva laittaa päälle sitä mitä haluaa, eikä jotain sellaista millä mittasuhteita huijataan normaaliksi. Mulle on jotkut " mukavat" ihmiset huomauttaneetkin tästä lyhytjalkaisuudesta eli ei ole pelkästään minun omaa keksintöäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et olisi kateellinen, jos tietäisit miten hämmentäviin tilanteisiin hyväkroppaisena joudut. Yrität esimerkiksi pitää naamasi peruslukemilla, kun ystäviesi puolisot ylistävät sinua näiden kuullen, tulevat halaamaan ja sitten katselet yhteisessä illanvietossa niitä mustasukkaisia ilmeitä ja kuuntelet myrkyllisiä huomautuksia. Tietysti, jos osaa sivuuttaa nuo tuon asian haittapuolet, voi vaikka kadehtiakin, mutta jos on jo nähnyt tuon elämän, ei enää jaksa kadehtia, vaan pikemminkin huoahtaa helpotuksesta; onneksi ei enää...
Tuskinpa kukaan huomaisi mun hyvää kroppaa vaatteideni alta. Ja sitä paitsi ei kyllä tule yhtäkään kaverin puolisoa mieleen joka voisi käyttäytyä noin typerästi ja juntisti.
Huomaahan sen onko hyvä vai ei.
Tavallaan olen, koska siskoni kropassa näen, mihin näillä geeneillä pääsisi, jos jaksaisi käydä salilla kolme kertaa viikossa, mutta koska kadehdin vain sitä kroppaa, en sitä salilla käyntiä, niin kovin pistävästä kateudesta ei ole kyse. Vieraiden kroppia en niinkään kadehdi, koska monella on jo sellainen ruumiinrakenne, geenit, aineenvaihdunta tai julkkisten kohdalla ammattikuvaajat ja stailistit, etten ikinä tulisi pääsemään samaan vaikka asuisin siellä kuntosalilla.
Kuntosalilla käy nainen, jonka käsivarret on NAM! En kehtaa kuitenkaan kommentoida, ettei luule, että olen lesbo (en ole)...
toudellakin