Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joiden parisuhteissa riidellään?
26.12.2017 |
Olen joskus kirjoittanut tänne itsekin aiheesta, ja lukenut muiden aloittamia ketjuja, ja yleinen mielipide tuntuu olevan tämä: jos parisuhteessa hermostutaan / riidellään / huudetaan, on suhde huono, se sisältää vähintään henkistä väkivaltaa ja suhteen osapuolista toisella tai molemmilla on psyykkisiä ongelmia.
Meillä on ollut miehen kanssa melko riitaisa ja kinaamisen täyteinen joulu, johtuen molempien korkeasta stressitasosta. Kummallakin on tällä hetkellä rankkaa töissä. Olen hiukan pettynyt näihin viime päiviin, joten siksi haluan aloittaa tämän keskustelun riitelystä parisuhteessa. Onko muita, joilla stressi ja muut paineet purkautuvat riitojen kautta? Mutta suhde ei ole silti siihen kaatunut?
Minulla on ollut näin muissakin suhteissa, eikä yksikään ero ole johtunut riitelystä. Siispä toivon, että tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellisen paha. Silti kadehdin suuresti niitä, jotka kertovat ettei heillä vaan riidellä koskaan. Meillä riita voi syttyä älyttömistäkin asioista, ja sitten jonkin aikaa sanaillaan, jopa huudetaan, ja sitten pikkuhiljaa sovitaan ja kaikki on taas hyvin. Väkivaltaa ei ole, ja molemmat ainakin yrittävät välttää loukkaavien asioiden sanomista. Riidat ovat 100% selvästi sidoksissa esim. siihen työstressiin. Silloin kun stressiä ei ole, ei ole yleensä edes mitään pieniä kinoja.
Mitenkäs muilla? Jos teillä riidellään, niin saako se teidät tuntemaan alemmuutta niitä kohtaan jotka osaavat olla riitelemättä, vai pidättekö asioiden tilaa luonnollisena? Itse olen ainakin varma, että en pystyisi elämään riidatonta elämää, niin mukavaa kuin se olisikin.
Kommentit (38)
Ei ole totta! En olekaan ainoa jonka mies tekee tuota. Aivan kammottava tapa 😢.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia te, jotka riitelette huutamalla. Minun mieheni ei koskaan huuda, mutta riidassa hän on verbaalisesti niin niskan päällä, että lopulta olen ihan epätoivoinen. Mies "pelaa" sellaista peliä, jossa omien sanojensa mukaan yrittää saada minut näkemään typerän käytökseni "heijastamalla" sen takaisin. En koskaan voi tietää milloin peli alkaa ja sen aikana mies puhuu ihan hirveitä asioita, loukkaa niin pahasti kuin voi. Kun peli loppuu, mies sanoo ettei tarkoittanutkaan asioita mitä sanoi, vaan halusi antaa minulle opetuksen.
Niin että terveisiä teille normaaleille ihmisille. Tällaisessa parisuhteessa minä elän.
Kuulostaapa raskaalta :( Olen pahoillani, että joudut kärsimään tuollaisesta! Parisuhteissa ei kuulu pelata pelejä. Rehellinen pinnan palaminen voi olla ihan ymmärrettävää, mutta ei pelaaminen. Kuulostaa pelottavalta tuollainen "opetuksen antaminen"...
ap
Tulen vihaiseksi jos en saa omaa rauhaa ja yksin oloa säännöllisesti. Ei edes usein, yksi viikonloppu per vuosineljännes riittäisi. Viime kerrasta on jo puoli vuotta. Viime aikoina olen suuttunut miehelle herkästi kun olen kokenut epäreiluna sen ettei hän olekaan järjestänyt minulle omaa aikaa lähtemällä lapsemme kanssa vanhemmilleen tai mökilleen, vaikka sanoi aiemmin että minun tarvitsee vain pyytää. Ja olen pyytänyt jo monesti hyvällä ja pahalla. Varsinkin kun hän saa olla tuon tuostakin yksin kun voi viedä lapsen vanhempiensa luokse (ja minulla on töitä) tai kun minä lähden kauas omien vanhempieni luokse lapsen kanssa pari kertaa kuussa. Mutta hän ei ole jaksanut..! Ei siinä kylliksi vaan vielä valittaa minulle tekemisen puutettaan kun on yksin. Ja minulla olisi niin paljon juttuja mitä suunnittelen tekeväni.. Oma rauha on harvinaista, lapsen päiväunetkin riittää ensiavuksi mutta mies on tehnyt vähemmän töitä niin hänkin on jatkuvasti pyörimässä nurkissa. Kun en välillä jaksaisi edes puhua!
Olen nykyisen mieheni kanssa muuttunut rumemmaksi käytöstavoiltani riidellessä, koska hän sen aloitti ja sama käytös pesiytyi sitten minuun. Melkein erosimme ja uhkailinkin sillä ja uhkaillen vastakin jos niikseen tulee, se on varoitus koska niin rankkaa riitelyä en aio sietää nyt enkä koskaan (silloin oli siis hänen puoleltaan nimittelyä, tönimistä, käsiksi käymistä ja arvokkaimpien tavaroideni rikkomista).
Entisen mieheni kanssa ei ollut koskaan huutoriitaa vaan mykkäkoulua ja keskustelua. Toisaalta hän teki myös katoamistemppuja ettei se nyt parempaa ollut.
Vtun miehet. Miksen mä saanu pysyä sinkkuna! Ei, puoliväkisin noita punkee aina elämään enemmän kuin tarpeeksi. Jotenkin mä aina joudun satimeen.
Meillä kinastellaan aina välillä ja oikeita riitoja on tosi harvoin, mutta mitä enemmän stressaa sen enemmän väännetään. Ei nyt kuitenkaan mikään maailmanlopun meininki, kun nopeasti sovitaankin ja lähtökohtaisesti ollaan asioista jo samaa mieltä. :)
Meillä ei oikeastaan riidellä. Eikä missään mun aiemmissakaan suhteissa ole juuri tapeltu.
Nykynen mies on sellanen viilipytty, ettei se hermostu millään, vaikka oikein tahallaan yrittäisi ärsyttää. Toki ollaan eri mieltä asioista, valitetaan toiselle jostain, väitellään, mökötettykkin ollaan yms, mutta koskaan ikinä ei olla huudettu toisillemme.
Tuo on paljon kiinni ihmisen luonteesta. Mä en ole riitelijätyyppiä, en ole koskaan ollut riidoissa esim. ystävän tai sukulaisen kanssa. Mies taas on rauhallinen ja kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitely on kyllä niin WT menoa. Vituttaa katsoa sellaista "stereotyyppistä" WT parisuhdetta, missä riidellään, pihtaillaan ja kytätään toisten menoja mustasukkaisesti. Tämä kaikki hyväksytään kun se "kuuluu asiaan". Ihmiset ovat varmaan omilta vanhemmiltaan saaneet kuvan, että parisuhteessa "voi" käyttäytyä näin, ja sitten opettavat saman käyttäytymismallin myös omille lapsilleen. Sitten ns. normaalissa täysipäisessä parisuhteessa (jossa ei huudeta, heitellä tavaroita, pihtailla saati kytätä toisen menoja) joudut itsekin näiden stereotypioiden uhriksi. "Kjeh kjeh miten uskallat päästää tuon puolisosi yksin baariin, itse ainakin laittaisin ihan ranttaliksi ja kutsuisin kostoksi naapurin Reiskan meille."
Vierailija kirjoitti:
Riitely on kyllä niin WT menoa. Vituttaa katsoa sellaista "stereotyyppistä" WT parisuhdetta, missä riidellään, pihtaillaan ja kytätään toisten menoja mustasukkaisesti. Tämä kaikki hyväksytään kun se "kuuluu asiaan". Ihmiset ovat varmaan omilta vanhemmiltaan saaneet kuvan, että parisuhteessa "voi" käyttäytyä näin, ja sitten opettavat saman käyttäytymismallin myös omille lapsilleen. Sitten ns. normaalissa täysipäisessä parisuhteessa (jossa ei huudeta, heitellä tavaroita, pihtailla saati kytätä toisen menoja) joudut itsekin näiden stereotypioiden uhriksi. "Kjeh kjeh miten uskallat päästää tuon puolisosi yksin baariin, itse ainakin laittaisin ihan ranttaliksi ja kutsuisin kostoksi naapurin Reiskan meille."
Mielestäni on aika wt niputtaa yhteen niin arjen normaalit pienet, sinänsä turhat kinat, tavaroiden heittelyt, sairaalloiset mustasukkaisuuskohtaukset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me riidellään hyvin pienistä ja arkisista asioista. Esim. Mies on luvannut viedä roskat aamulla ja illlalla väsyneenä saatan aloittaa siitä pienen väännön, mutta IKINÄ ei olla riidelty isoista asioista - lapsista, koirasta, rahasta (paitsi jos joku lasku unohtunut maksaa), muutoista tms. Ne keskustelemme ja etsimme hyvän ratkaisun joka tyydyttää molempia.
Riidellään joskus, pääosin osataan ratkoa asiat puhumalla.
Mököttäminen on myös keino hallita tilanne itse ja on osa parisuhteen alistamiskeinoja se on eri asia kuin pienen hetken yksin olo, lenkki yms.
Oma mies välillä mököttää, silloin hän ei puhu. Se tuntuu todella pahalta, mielummin otan huudonkin vastaan koska silloin hän ainakin kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme oikeastaan koskaan riitele. Joskus väsyneenä minä tiuskaisen, mutta se jää yhteen lauseeseen. Enpä sitten kyllä tiedä onko tämäkään hyvä. Olemme kyllä keskustelleet siitä, että tunnetasolla voi johtaa etääntymiseen, jos kaikki mielipaha aina padotaan sisälle, mutta mies inhoaa riitelyä niin kovin, ettemme ehkä opi siihen koskaan. 12 v. nyt yhdessä, n. kolme riitaa ollut tänä aikana.
Ei meillä riidellä, ei ole koskaan riidelty. Meillä vaan on niin mukavaa yhdessä ja nautitaan toisistamme ja tykkäämme samanlaisista asioista. Keskustellaan ja voidaan olla eri mieltä asioista, mutta ei se ole riitelyä. Ääntä en muista meillä koskaan korotetun, mitä nyt joskus lapille olen tiuskahtanut, kun ei ole hyvällä uskottu.
Miksi pitäisi tuhlata aikaa turhanpäiväiseen riitelyyn. Jos joku työjuttu snua stressaa ja hermostuttaa, painu ulos ja lenkille ja päästä höyryt sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, että nuorempana tuli riideltyä meidänkin perheessä. Yleensä syynä oli joko siivous / kodinhoito tai raha-asiat. Jossain vaiheessa talousasiat korjaantu niin, että palkattiin siivooja ja kaikki muut raha-asiat hoidan mä, paitsi vaimo pitää oman palkkansa ja tuo joskus ruokakassin tullessaan.
t: silti en ole onnellinen /M50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse huolestuisin, jos koskaan ei mistään riideltäisi. Toki tolkuton huutaminen ja tavaroiden paiskominen ei taas normaalia ole. Meillä riidat koskee yleensä melko pieniä ja mitättömiä asioita, kuten sitä, että olen viikannut vaimon vaatteet väärin/huonosti tai en ole tyhjentänyt astianpesukonetta vaikka 2päivää sitten lupasin sen tehdä. Ei siis mistään oikeasti isosta asiasta riidellä.
Meillä on juuri näin. Meillä ei ole mitään isoja ongelmia joista tapella, vaan stressi purkautuu puolin ja toisin nalkuttamisena esim. tyhjentämättä jääneestä tiskikoneesta. Jos molemmilla on samanaikaisesti pinna kireällä, voi siitä saada aikaan kunnon huudon, mutta edelleenkään isoja, syvällisiä erimielisyyksiä ei ole.
ap
Ollaan usein mieheni kanssa ihmetelty miten jotkut saavat riidan aikaiseksi tuollaisista mitättömistä asioista jos suhde on muka kunnossa. Sain minäkin aikoinaan ex-avokin kanssa mistä vaan, mutta suhde olikin läpimätä muutenkin. Nykyisen aviomieheni kanssa ei riidellä koskaan, edes stressin aikana ei ole tarvetta purkaa sitä toiseen riitelemällä. Sehän vain pahentaisi molempien stressiä entisestään. Erimielisyydet selvitetään puhumalla samantien, ja erityisen stressin aikana tuetaan toisiamme vielä tavallista enemmän. Näin minun käsittääkseni suhteen kuuluisikin toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse huolestuisin, jos koskaan ei mistään riideltäisi. Toki tolkuton huutaminen ja tavaroiden paiskominen ei taas normaalia ole. Meillä riidat koskee yleensä melko pieniä ja mitättömiä asioita, kuten sitä, että olen viikannut vaimon vaatteet väärin/huonosti tai en ole tyhjentänyt astianpesukonetta vaikka 2päivää sitten lupasin sen tehdä. Ei siis mistään oikeasti isosta asiasta riidellä.
Meillä on juuri näin. Meillä ei ole mitään isoja ongelmia joista tapella, vaan stressi purkautuu puolin ja toisin nalkuttamisena esim. tyhjentämättä jääneestä tiskikoneesta. Jos molemmilla on samanaikaisesti pinna kireällä, voi siitä saada aikaan kunnon huudon, mutta edelleenkään isoja, syvällisiä erimielisyyksiä ei ole.
ap
Ollaan usein mieheni kanssa ihmetelty miten jotkut saavat riidan aikaiseksi tuollaisista mitättömistä asioista jos suhde on muka kunnossa. Sain minäkin aikoinaan ex-avokin kanssa mistä vaan, mutta suhde olikin läpimätä muutenkin. Nykyisen aviomieheni kanssa ei riidellä koskaan, edes stressin aikana ei ole tarvetta purkaa sitä toiseen riitelemällä. Sehän vain pahentaisi molempien stressiä entisestään. Erimielisyydet selvitetään puhumalla samantien, ja erityisen stressin aikana tuetaan toisiamme vielä tavallista enemmän. Näin minun käsittääkseni suhteen kuuluisikin toimia.
Kuten aiemminkin ketjussa on todettu, niin hyvä teille jos olette sellaisia luonteita että stressit sun muut eivät purkaudu kinaamalla. Minä olen ihan tyytyväinen siihen, että meidän suhteessa "isot asiat" ovat aina olleet kunnossa, ja riitojen aiheet ovat itsessään turhia. Toki olisin tyytyväinen jos emme koskaan riitelisi, mutta asiat ovat meillä näin ja suhde on kuin onkin hyvä ja toimiva. Täydellistä ei kai ole kellään, haasteensa kullakin.
Kiinnostaisi kuulla teiltä, jotka pitävät riitelyä huonon suhteen merkkinä, että miten tulkitsette samanlaista riitelyä / kinaamista esim. sisarusten tai vanhempien ja lasten välillä, tai vaikka kämppisten kesken? Itse olen tottunut siihen, että asuinkumppanien kanssa menee ajoittain sukset ns. pikkuasioissa ristiin, olivat ne asuinkumppanit ketä tahansa.
ap
Ex-liitossa jossa yhteistä elämää oli 16 vuotta riideltiin kyllä. Eron jälkeen uusissa parisuhteissa ymmärsin että ei tarvitse riidellä. Asioista voi jutella tai sopia miten toimitaan.
Ei näin helppoo oo ollu ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä riidellään. Tavarat lentelee ja seinissä reikiä. Muiden mielestä ei varmaan normaalia, mutta mun mielestä kunnon battle vaan piristää. Kunhan ei ole jokapäiväistä :)
Jösses. En ikipäivinä suostuisi elämään suhteessa, jossa heitellään tavaroita ja aiheutetaan seiniin reikiä. Toivottavasti asutte edes omakotitalossa.
Minulle riitely silloin tällöin on ihan normaalia, siihen ei tosin sisälly toisen nimittely tai mikään fyysinen. Puretaan vain vitutusta ääntä korttamalla, kaipa senkin voisi tosin paremmin hoitaa. Valitettavasti nainen koki riidat jotenkin ylitsepääsemättöminä ja lähti. Siinä missä minä olin purkauksen jälkeen jo unohtanut ja menossa eteenpäin, häntä jäi aina vaivaamaan. Ehkä tämä on joku kotoa opittu tapa ja kaikilla ei ole samaa kokemusta. Olen yrittänyt oppia tästä.
Alue: Aihe vapaa
Mekään emme koskaan mökötä. Joskus olen yrittänyt sitäkin (tarkoituksena välttää huutamista), mutta se vasta pahalta tuntuu.
Se mitä itse häpeän eniten, on erolla uhkailu. Tai ei niinkään edes uhkailu, mutta hurjimpien sanasotien aikana olen sortunut epäilemään, onko tällaisessa menossa mitään järkeä. En ole oikeasti tuota mieltä, mutta niin on tullut sanottua. Toivon, että voisin olla ottamatta tuollaisia asioita puheeksi enää ikinä...
ap