En ymmärrä ihmisiä jotka esimerkiksi vuoden seurustelun jälkeen tekevät näin

minä ja mieheni oltiin seurusteltu 10kk, kun mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen. Oltiin silloin 23v ja 24vuotiaita. Nyt ollaan oltu yhdessä 25v ja lapsia kaksi, joista vanhin jo 19v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille todellakin ok, että kahdenkeskisiin tapaamisiin tulee miesystävä mukaan ja jos ei pääse, peruutetaan? Niinkö tekin teette? Mulla taitaa sitten olla omituinen ajatusmaailma.

Ap

Taidat olla melko omistushaluinen tätä sukulaistasi kohtaan. Mikset hanki omaa elämää, omia kavereita niin ei muiden asiat vaivaisi niin paljon?

Minulla on oma elämä. Mutta sitä en ymmärrä, miksi raahaa tätä miestä joka paikkaan vaikka hän ei selkeästi edes viihdy kahvittelemassa luonani tai kahvilassa. Lisäksi enhän minä tietenkään voi puhua kaikesta mistä puhuisin jos hän ei olisi paikalla.

Mutta jos sukulaiseni näin toimii, niin hänelle varmaan on ok että välit erkanee, hkä pidän häntä läheisempänä mitä hän minua.

ap

onko sinulla ap itselläsi edes miestä? Olisitko vaan kateellinen ja katkera vanhapiika, joka ei ole löytänyt itselleen miestä?

Vierailija kirjoitti:

minä ja mieheni oltiin seurusteltu 10kk, kun mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen. Oltiin silloin 23v ja 24vuotiaita. Nyt ollaan oltu yhdessä 25v ja lapsia kaksi, joista vanhin jo 19v.

mitä alapeukuttamista tässäkin oli?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille todellakin ok, että kahdenkeskisiin tapaamisiin tulee miesystävä mukaan ja jos ei pääse, peruutetaan? Niinkö tekin teette? Mulla taitaa sitten olla omituinen ajatusmaailma.

Ap

Ei olisi ok, jos ystäväni alkaisi tuoda miehensä mukanaan tapaamisiimme. Välimme väistämättä etääntyisivät. En liioin itse voisi kuvitella tuollaista parisuhdetta itselleni, mutta silti purkautumisesi ystäväsi suhteesta on oudon voimakas.

Meilläkin meni miehen kanssa noin, paitsi että yhteenmuutto taisi olla 2kk tapaamisesta. Naimisiin tosin vasta 5v päästä ja häistä 3v päästä ensimmäinen lapsi ja yhteinen omistusasunto.

Tavallaan ero olisi kyllä ollut helppo toteuttaa ensimmäisten 5v aikana, mitään yhteistä ei vuokrakämpän lisäksi ollut.

Vierailija kirjoitti:

onko sinulla ap itselläsi edes miestä? Olisitko vaan kateellinen ja katkera vanhapiika, joka ei ole löytänyt itselleen miestä?

Olen kyllä tavallaan melkoinen vanhapiika. En edes asu miesystäväni kanssa yhdessä enkä haluaisikaan. Ehkä sen takia en ymmärrä miksi joku raahaa joka paikkaan, kun itselleni riittää pari kertaa viikossa näkeminen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippu tietty vähän iästäkin, mutta kyllä vuoden jälkeen jo kutakuinkin tietää.

Tietää mitä? Että ovat loppuelämän yhdessä?

Tietää sen, että ei se tästä vetkuttamalla muuksi muutu. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jos hyvältä tuntuu vuoden päästä, niin siitä sitten vaan ratkaisuja tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Ei sukulaisesi sun elämää elä vaan omaansa.

Joo, mutta minulle ei sitten tulla valittamaan kun ongelmia ilmaantuu, niin kuin teki exänsä kanssa. Tai siis, haluaisin että ongelmia ei tulisi, sillä auttaisin joka tapauksessa, mutta en halua niitä tulevan jos toinen on noin "riippuvainen" miesystävästään. Niin sittenhän maailmansa murtuu kun on vain hänen kanssaan elänyt vuodet ja varmasti ystävätkin vähän etääntynyt kun ei ikinä kaksin voi nähdä.

Että ei tämä minulle mitenkään kuulu, mutta en haluaisi sukulaiselleni mitään huonoa loppua tälle (josta monet sitten joutuu kärsimään)

Miten ajattelet, että odottaminen asiaa muuttaisi?

Menimme kihloihin tasan kk tuttavuuden jälkeen. Tosin ehdimme seurustella tuosta kuukaudesta vain ehkä 10 pv koska jouduimme opiskelujen vuoksi olemaan toisella puolella Suomea. 6kk kihlauksen jälkeen naimisiin (taas ehdittiin 6kk:sta seurustella vain 4kk eri paikkakunnilla olon vuoksi). 3kk naimisissa olon jälkeen muutimme yhteen. Lapsia kolme: 21v, 19v ja 17v. Viime viikon keskiviikkona tuli 34v ensitapaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille todellakin ok, että kahdenkeskisiin tapaamisiin tulee miesystävä mukaan ja jos ei pääse, peruutetaan? Niinkö tekin teette? Mulla taitaa sitten olla omituinen ajatusmaailma.

Ap

Tämä on se outo juttu. Kyllä mekin sukuloidaan yhdessä ja suurin osa ajasta muutenkin vietetään yhdessä, muutettiin nopeasti saman katon alle ja kavereitakin nähdään välillä yhdessä. Mutta ei tulis kyllä mieleenkään mihinkään kahdenkeskisiin tapaamisiin tai vaikka ns tyttöjeniltoihin ehdottaakaan, että mies tulisi mukaan. Että sinänsä tuo tuttavasi etenemistahti ei kuulosta mitenkään poikkeukselliselta, mutta se on aina vähän surullista, jos melkeinpä hylkää kaverit suhteen myötä.

Ei toi vielä niin paha mutta se, että hommataan lapsia vuoden tuntemisen jälkeen.. Siksi moni eroaa pikkulapsivaiheen jälkeen koska ei tunnettu toista kunnolla ja sitten se. että lapsi muuttaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Puhun tässä nyt lähisukulaisestani. 3kk seurustelua niin muutetaan yhteen, vietetään joulu yhdessä kummankin sukulaisten luona vieraillessa (tämä siis vuosi sitten). No nyt he ovat olleet noin 1v 3kk yhdessä, miettivät asunnonostoa ja ties mitä naimisiinmenoa. Puhuvat toisistaan "me", kaiken vapaa-aikansa ovat yhdessä, tekstailevat koko ajan. Sukulaiseni ei voi tulla jonnekin (esimerkiksi minun luo kahville) jos miesystävänsä ei pääse. Olen jopa suoraan monesti sanonut, että oletko seonnut, et voi hylätä omaa elämääsi ja alkaa elää vain miesystävän kanssa. Hän ei tajua.

Muu sukuni on täysin tämän lähisukulaiseni puolella: suorastaan kannustavat asunnonostoon ja muuhun. En ymmärrä, en todellakaan! He ilmeisesti pitävät tästä miesystävästä niin paljon. Minäkin pidän, vaikka hän mielestäni hieman ilkeä onkin.

Tämä sukulaiseni ei muusta puhukaan kuin miesystävästään. En edes tiedä, ovatko molemmat yhtä rakastuneita.

Hän väittää tietävänsä, että tulevat lopunelämäänsä olemaan yhdessä. Minua lähinnä ärsyttää.

Sukulaiseni kuulostaa naiivilta. Ei vuoden seurustelun jälkeen voi edes sanoa noin.

Mitä mieltä olette? Tunnetteko tällaisia pareja myös? Vai olenko vain itse ilkeä?

Olet kateellinen ja ilkeä.Häpeä.

Tiedän vastaavia pariskuntia paljon. Suurinosa on edelleen yhdessä, minä ja mieheni mukaan lukien. Kyllä sen tietää. Voisin nimetä heti 6 tälläistä paria ja kaikilla on lapsiakin ja vähintään 8 vuotta suhdetta takanapäin.

Me muutettiin mieheni kanssa yhteen 3kk ensi tapaamisen jälkeen. Tuosta on nyt aikaa reilu 15v. Ja hyvin menee.

Ihmiset eivät aina muista että ihastumisentunteenjälkeen ei aina tule rakastumista ja monesti silloin erotaan. Muistaakseni kahdenvuodenjälkeen on etappi milloin moni eroaa kun ei tapahtunut rakastumista. 

Todella moni ystäväni/tuttuni on eronnut kahdenvuoden jälkeen.

Minusta kuulostaa että olet hieman mustasukkainen.

Ap, minkä ikäisiä sukulaisesi ja miesystävänsä ovat?

Miesystävän rehaaminen kaveritapaamiselle on teinitouhua. Miten KUKAAN voi olla noin riippuvainen?? Ymmärrän yhdessäasumisen jne mutta kaveritapaamiset?

Vierailija kirjoitti:

Symbioosivaihe meneillään... tuossa vaiheessa ei kyllä kannata tehdä kovin sitovia hankintoja.

  Eräs tuttu nainen ja hänen miesystävänsä ostivat talon noin puolen vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja tuo nainen ei ole edes töissä, mutta ei kai sillä pitäisi olla merkitystä.