En ymmärrä ihmisiä jotka esimerkiksi vuoden seurustelun jälkeen tekevät näin

Aikataulun suhteen en sano mitään.

Mutta ne, jotka ovat täällä nyökytelleet että juuri noin meilläkin meni, niin ihan oikeasti ryhdyitte kumppaninne kanssa symbioottiseksi yksiköksi, joka ei kykene ilman toista edes kaverin luo kahville?

Näin vanhana tätinä sanoisin, että pitäkää niistä kavereistanne kiinni vaikka rakkaus veisikin jalat alta ja järjen päästä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa että olet hieman mustasukkainen.

No olen luultavasti, sillä tavalla että sukulaiseni ei arvosta seuraani sen vertaa että puhuttaisiin muustakin kun säästä niin kuin ennen. Tai siis että puoliso menee meidän välisessä suhteessa minun edelleni. Ja koska tämä sukulainen on aina ollut läheisin ihminen minulle koko elämäni aikana, niin harmittaa että se kariutuu.

Ja ikien kysyjälle, olemme noin 30

Ap

Hyi helvetti, mitä meininkiä :D

En ymmärrä minäkään.

Tuossa vaiheessa kaikki on niin ihanaa, kun ei tunne toista kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Puhun tässä nyt lähisukulaisestani. 3kk seurustelua niin muutetaan yhteen, vietetään joulu yhdessä kummankin sukulaisten luona vieraillessa (tämä siis vuosi sitten). No nyt he ovat olleet noin 1v 3kk yhdessä, miettivät asunnonostoa ja ties mitä naimisiinmenoa. Puhuvat toisistaan "me", kaiken vapaa-aikansa ovat yhdessä, tekstailevat koko ajan. Sukulaiseni ei voi tulla jonnekin (esimerkiksi minun luo kahville) jos miesystävänsä ei pääse. Olen jopa suoraan monesti sanonut, että oletko seonnut, et voi hylätä omaa elämääsi ja alkaa elää vain miesystävän kanssa. Hän ei tajua.

Muu sukuni on täysin tämän lähisukulaiseni puolella: suorastaan kannustavat asunnonostoon ja muuhun. En ymmärrä, en todellakaan! He ilmeisesti pitävät tästä miesystävästä niin paljon. Minäkin pidän, vaikka hän mielestäni hieman ilkeä onkin.

Tämä sukulaiseni ei muusta puhukaan kuin miesystävästään. En edes tiedä, ovatko molemmat yhtä rakastuneita.

Hän väittää tietävänsä, että tulevat lopunelämäänsä olemaan yhdessä. Minua lähinnä ärsyttää. Sukulaiseni kuulostaa naiivilta. Ei vuoden seurustelun jälkeen voi edes sanoa noin.

Mitä mieltä olette? Tunnetteko tällaisia pareja myös? Vai olenko vain itse ilkeä?

Riippuu varmaan siitä että kuinka tasapainoisia ihmisiä ovat. Jos on taipumusta esimerkiksi värjätä hiukset ja muuttaa tyyliään joka kuukausi niin aika nopeaa etenemistä tuo on. 

Tampereelta?

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä ;-), mutta samanlaisella kuviolla olen useamman ystävän vuosien varrella menettänyt. :-(

Suurin osa on edelleen yhdessä, joten kyllä näitä riittää...

Ei auta muu kuin etsiä uusia ystäviä...

Yhdellä ystävälläni ei ollut ketään muita ystäviä jäljellä, kun piti polttareita viettää... no lähtikin sitten klo 8 aamulla silittämääm miehelleen paitoja... :-)

Me oltiin tunnettu 10kk kun mentiin naimisiin, mutta ei me silloin alussakaan oltu kuin siamilaiset kaksoset.