Lue keskustelun säännöt.
Mikä tämä henkinen ilmiö on? Jo neljäs kerta perheen luona joulua viettäessä
26.12.2017 |
minulle on tullut joulupäivänä, tapaninpäivänä tai sitä seuraavana päivänä äkillinen pari minuuttia kestävä voimakas masennuskohtaus. Se siis kestää vain pari minuuttia.
Ekalla kerralla se tuli vuoden 2011 jouluna, toisen kerran muistaakseni 2014, sitten 2015 ja nyt eilen taas.
Vietän joulua vanhempieni ja aikuisten sisarusteni kanssa vanhempieni luona. On kivaa muuten, ei riitoja, ei kännäämistä, jouluperinteet on kivat jne.
Ekalla kerralla säikähdin niin, että pakenin ulos yksin kävelemään ja itkemään. Nyt saan sen hillittyä vaikka on muita läsnä.
Kohtauksen oireita on hengenahdistus, puristava tunne kehossa, kokemus että mieltä painetaan alas, toivottomuus, kaiken loppumisen ja tuhoutumisen ajatus joka valtaa mielen, kokemus että ei saa henkeä ja täytyy purskahtaa itkuun ja itkeä kunnes keho rentoutuu uupumisen kautta. Hurjan synkkä kohtaus.
Paniikkikohtaus se ei ole. Luin netistä kuvauksia siitä ja tämä kohtaus ei vastaa niitä (ei kuolemanpelkoa, sydämentykytystä eikä pakokauhua tms.). Ahdistuskohtauskaan tämä ei ole. Minulla on ollut ahdistusta ja tämä ei ole samanlaista.
Tätä ei ole koskaan tapahtunut muualla eikä muussa tilanteessa.
Onko olemassa "masennuskohtauksia"?
Kommentit (25)
Minulla on tuollaista samaa tänäkin jouluna, että välillä oikein ahdistaa ja tulee sellainen haikea ja jännä olo. Olen ajatellut tämän olevan sitä, että samalla kun ikävöin lapsuuden jouluja, olen myös iloinen siitä että olemme taas molemmat aikuiset lapset isän luona ja vaikka se on ihanaa, niin silti siinä on se haikeus että me nähdään veljen kanssa sen pari kertaa vuodessa joista toinen just joulun päivät ja jotenkin sen kivan olon ohella tulee välillä niitä pakahduttavia hetkiä. Just oon taas ihan hirmu haikeilla mielin täällä, kun veli lähti juuri ja minäkin iltajunalla ja tähän loppui taas tämä perheen yhdessäolo.
Minusta on muutenkin tullut parin viime vuoden aikana tällainen tunteilija lapsuudenkodissa ollessa. Näin jouluna muistelen ja ikävöin lapsuuden jouluja, joululomia ylipäätään kun niissä oli jotenkin ihan eri tunnelma kuin vaikkapa hiihtolomilla. Kesällä taas muistelen ja ikävöin kesälomia, sitä miten veljen kanssa mummolassa riekuttiin, miten kavereiden kanssa käytiin ratsastamassa paljon ja ratsastusleireillä, touhuttiin koirien kanssa välillä aamusta iltaan...
Miks tää on nykyään tällaista hemmetin haikeilua, joku 25-vuotiskriisikö?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuota melkein joka päivä.
Ja muistin tänään yhden pahan asian lapsuudestani kun vilkaisin joulukuusta ja muistelin kuinka äiti istui ennen yhdellä tuolilla.
Olen lapsuudenkodissa yksin.
23
"Itse tulkitsisin asiaa mytologisesta näkökulmasta ja uskoisin että kun olet viettänyt joulua (reinkarnaation pakanajuhlaa), niin mielesi yrittää matkia oikeaa syntymää, jossa vauva syntyy äidistä suurten stressihormonipitoisuuksien vallitsessa veressä. Siksi vauvat itkee ja huutaa syntymän jälkeen. Koska kehosi kokee jonkinlaisia reinkarnaation tapaista uudelleensyntymistä, sinäkin itket kuten vauvat syntyessään."
Glögit lensi suusta kun alkoi niin naurattaa tämä.
Jotain tällaista olisin itsekin ehdottanut. Mutä ap luulet? Millainen lapsuutesi oli, voisiko sinne liittyä jotain, mikä nyt yrittää pinnalle?