Olen niin kateellinen muiden sukujouluista :(

Mä myös kaipaisin näin pyhinä aikuisseuraa todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei sukujouluja vietetä ja suku muutenkin tosi pieni ja vähän erikoinen. Haluaisin viettää joulua isolla porukalla, että olisi seuraa. Itse teinien kanssa yksin vietän ilman aikuisseuraa. Vihaan näitä pyhiä!

Miksi ihmeessä et kutsu kotiisi jotain mukavia sukulaisia tai ystäviä? Varmasti tuttavapiirissäsi on muitakin jouluyksinäisiä.

Jaa. Minulle joulu ei ole merkinnyt aikuisiällä (en ole itse aikuinen, vain iältäni) enää mitään. Lapsuuden joulut olivat jännittäviä, pöytä notkui ruokaa, saimme paljon lahjoja siskon kanssa ja oli sukulaisia kanssamme aikaa viettämässä.

Meillä käy väkeä. Tänään yli 60db meteliä tauotta kuuden tunnin ajan. Verenpainetta en uskalla mitata.

Joulurauhasta ei tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei sukujouluja vietetä ja suku muutenkin tosi pieni ja vähän erikoinen. Haluaisin viettää joulua isolla porukalla, että olisi seuraa. Itse teinien kanssa yksin vietän ilman aikuisseuraa. Vihaan näitä pyhiä!

Miksi ihmeessä et kutsu kotiisi jotain mukavia sukulaisia tai ystäviä? Varmasti tuttavapiirissäsi on muitakin jouluyksinäisiä.

Koska ei niitä sukulaisia oikein ole. Enkä halua kutsua kotiini sellaisia ihmisiä, joiden kanssa en oikeasti halua viettää aikaa. Kaikilla kavereilla omat perheet tai sukujoulut.

Ap

Jos olisin parisuhteessa niin asia olisi varmaan eri ja olisi mukava rentoitua kumppanin seurassa. Mutta yksin teinien kanssa vietetty joulu on ahdistava, koska tappelevat keskenään ja koko ajan valittavat teinimäisesti jostain ja mikään ei niitä huvita.

Ap

Ymmärrän sinua hyvin. Olen aina salaa haaveillut tunnelmallisesta sukujoulusta jouluperinteineen, mutta se nyt ei tule kuuloonkaan oman sukuni/tuttavapiirin suhteen - kaikilla omat perhejoulut, eivät ole kovin yhteisöllisiä eikä heillä tunnu olevan intressiä hengailla sukulaisten kanssa muulloin kuin kylässä käydessä. Ovat aika jäykkää porukkaa muutenkin joten ei kyllä minunkaan puolelta ole intressiä viettää heidän kanssaan joulua. Toisaalta joulut pienen piirin kesken tarkoittaa vähemmän stressiä sun muuta joulun vieton järjestelyä joten kai sitä täytyy olla tyytyväinen tähänkin.

Ei oo ei, sukujoulua. Nyt n. 50v sillä ole enää väliä. Elämä ei vaan mennyt kuin Strlmssöössä. Sisko ja veli viettää puolisoitten kanssa ja vanhenmat.... huh-huh niin vaikeita, hauskan pito aivan tuntematon käsite. Haluavat vain murjottaa ja tuottaa pahaa mieltä.

Erottiin ukon kanssa 10v sitten ja appivanhemmat kuolivat n.5v sitten.

Teinien kanssa täälläkin. Yhdessä kokattiin, meni hyvin. Nukkuivat myöhään ja nyt kavereillaan. Olivat tyytyväisiä vaikka lahjoja yks per nuppi. Isällä on kiire niin ei tapaa 👍

Rentoa, välitöntä.

"Suvun" ei tarvitse tarkoittaa verisukulaisuutta. Se voi tarkoittaa myös hyviä rakkaita ystäviä jotka tuntee läheisikseen.

Miksei esim kaksi tällaista (ilmeisesti yh) perhettä voisi viettää joulua yhdessä? Näin me teimme silloin kauan sitten kun olin vielä yh. 2 äitiä, 5 lasta ja mielettömän hieno joulu. Tuossa vaiheessa oma äitini oli kuollut ja isäni muuttanut maaseudulle asumaan joten muuten olisimme olleet keskenämme.

Nyt meillä on taas iso perhe ja paljon uutta sukua puolison ja jo aikuistuneiden lasten kumppanien ja lastenlasten kautta. On miniän siskon perhettä ja vanhempia, heidän tätejään ja setiään joita myös välillä tavataan. Kuuluupa perheeseen isäni viimeisten elinvuosien "tyttöystäväkin" joka on jo 93v.

Tämä tapa "keräillä" perhettä tulee varmaan karjalaiselta äidiltäni, hänellä oli aina tapana huolehtia muista ihmisistä. Mutta vaatiihan tämä tietty aktiivisuutta ja jaksamista itseltä, ei niitä ihmisiä kotoa löydä eikä ruuat tule valmiina pöytään!

Vierailija kirjoitti:

"Suvun" ei tarvitse tarkoittaa verisukulaisuutta. Se voi tarkoittaa myös hyviä rakkaita ystäviä jotka tuntee läheisikseen.

Miksei esim kaksi tällaista (ilmeisesti yh) perhettä voisi viettää joulua yhdessä? Näin me teimme silloin kauan sitten kun olin vielä yh. 2 äitiä, 5 lasta ja mielettömän hieno joulu. Tuossa vaiheessa oma äitini oli kuollut ja isäni muuttanut maaseudulle asumaan joten muuten olisimme olleet keskenämme.

Nyt meillä on taas iso perhe ja paljon uutta sukua puolison ja jo aikuistuneiden lasten kumppanien ja lastenlasten kautta. On miniän siskon perhettä ja vanhempia, heidän tätejään ja setiään joita myös välillä tavataan. Kuuluupa perheeseen isäni viimeisten elinvuosien "tyttöystäväkin" joka on jo 93v.

Tämä tapa "keräillä" perhettä tulee varmaan karjalaiselta äidiltäni, hänellä oli aina tapana huolehtia muista ihmisistä. Mutta vaatiihan tämä tietty aktiivisuutta ja jaksamista itseltä, ei niitä ihmisiä kotoa löydä eikä ruuat tule valmiina pöytään!

Nimenomaan! Juuri jotain tällaista tarkoitin. Itsellänikään ei ole kovin suuri kaveripiiri, mutta tiedän heti pari tyyppiä, jotka voisin kutsua jouluksi. Yhden olen jo kutsunutkin, kun ulkomaalainen puoliso lähti yhteisen lapsen kanssa jouluksi ulkomaille lapsuudenperheensä luo. 

Yllättävän moni painii samanlaisten yksinäisyyden tunteiden kanssa kuin sinäkin. 

T; Se joka ehdotti kutsumaan 

Meillä tuore miniä kärtti sukujoulua. Vetosi siihen, että sukujoulu on normaali tapa juhlia ja että koska meillä on tilaa, niin tänne voisivat tulla isovanhemmat ja sisarukset perheineen. Piti ihan kysyä, että oikeastiko miniä olettaa, että minun vanhempani tulevat 150 km päästä ja miehen vanhemmat jättävät mökkilomansa Lapissa väliin, jotta saadaan sukujoulu? Ja sitten siskoni perheineen ja miehen veli perheineen tulevat tänne meille, käytännössä toisilleen tuntemattomat ihmiset, joilla on ihan omanlaisensa jouluperinteet. Ja mitä tehdään miehen siskolle, joka viettää joulua puolisonsa kotona, heillä kun on tapana vuorojouluin olla kummankin kotimaassa. Pitääkö ilmoittaa, että ei käy, sukujoulu ei ole täydellinen, jos ette ole mukana.

Tuossa viestissä nro 9 kerrottiin mielestäni todella järkevästi se, mistä nykyaikainen "sukujoulu" koostuu. Samanhenkisistä ihmisistä. Jos joku haluaa nukkua jouluna siskonpetissä ja jonottaa vessaan, niin se on OK. Ja jos ei halua, on sekin ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei esim kaksi tällaista (ilmeisesti yh) perhettä voisi viettää joulua yhdessä? Näin me teimme silloin kauan sitten kun olin vielä yh. 2 äitiä, 5 lasta ja mielettömän hieno joulu. Tuossa vaiheessa oma äitini oli kuollut ja isäni muuttanut maaseudulle asumaan joten muuten olisimme olleet keskenämme.

Sen takia, että ei ole vastaavia perheitä kaveripiirissä. Tämä toki olisi mahdollista, jos olisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuore miniä kärtti sukujoulua. Vetosi siihen, että sukujoulu on normaali tapa juhlia ja että koska meillä on tilaa, niin tänne voisivat tulla isovanhemmat ja sisarukset perheineen. Piti ihan kysyä, että oikeastiko miniä olettaa, että minun vanhempani tulevat 150 km päästä ja miehen vanhemmat jättävät mökkilomansa Lapissa väliin, jotta saadaan sukujoulu? Ja sitten siskoni perheineen ja miehen veli perheineen tulevat tänne meille, käytännössä toisilleen tuntemattomat ihmiset, joilla on ihan omanlaisensa jouluperinteet. Ja mitä tehdään miehen siskolle, joka viettää joulua puolisonsa kotona, heillä kun on tapana vuorojouluin olla kummankin kotimaassa. Pitääkö ilmoittaa, että ei käy, sukujoulu ei ole täydellinen, jos ette ole mukana.

Tuossa viestissä nro 9 kerrottiin mielestäni todella järkevästi se, mistä nykyaikainen "sukujoulu" koostuu. Samanhenkisistä ihmisistä. Jos joku haluaa nukkua jouluna siskonpetissä ja jonottaa vessaan, niin se on OK. Ja jos ei halua, on sekin ihan hyvä.

Totta tuokin, meillä tämän isolla porukalla juhlimisen (muulloinkin kuin jouluna) mahdollistaa iso talo ja toisaalta se että kaikki (paria sukulaista lukuunottamatta) asuvat 30 km säteellä joten voivat palata koteihinsa yöksi. Lasten mielestä taas siskonpeti on suurta hupia.

9

Lueskele muutamia näitä sukujouketjuja täältä, niin kateus kyllä hellittää. 

Minulla sama tilanne, ja vaikka muuten olen pysytellyt positiivisenä, niin kuitenkin iltalenkillä kun katselin ikkunoista kun perheet istuu pöydän ääressä syömässä isolla porukalla, ja some on täynnä lautapelikuvia, niin vähän tuli haikea olo.

Meillä ei ole sellaisia sukulaisia kenen kanssa vietettäisi aikaa ja jokaisella on jouluna omat perinteensä omien perheidensä kanssa. Enkä minä ainakaan tunne ketään muita yksinäisiä, kenelle voisin ehdottaa yhteistä tekemistä. Arkena yksinäisyyden kanssa pärjää paremmin, mutta juhlapyhät on aina ollut vaikeita yksinhuoltajana.

Ensi jouluksi varaan jonkun matkan teinien kanssa.

Itsekin olen eronnut ja viettänyt nyt jo vuosia joka toisen joulun lasten kanssa keskenään. Mulla on myös ollut joka vuosi jonkinlainen kateus siitä, että "kaikilla muilla" tuntuu olevan isot idylliset sukujoulut. Vaikka tiedän että helpolla pääsen järjestelyissä. Toki jostain voisi löytyä puolituttu yh-äiti lapsineen seuraksi mutta oletan että se kaipuu lähinnä tulee siitä ettei ole isoa läheistä sukua ja sukupolvien jatkumoa. Itsellä pieni ja etäinen suku. Että sinällään ymmärrän sua ap hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tilanne, ja vaikka muuten olen pysytellyt positiivisenä, niin kuitenkin iltalenkillä kun katselin ikkunoista kun perheet istuu pöydän ääressä syömässä isolla porukalla, ja some on täynnä lautapelikuvia, niin vähän tuli haikea olo.

Meillä ei ole sellaisia sukulaisia kenen kanssa vietettäisi aikaa ja jokaisella on jouluna omat perinteensä omien perheidensä kanssa. Enkä minä ainakaan tunne ketään muita yksinäisiä, kenelle voisin ehdottaa yhteistä tekemistä. Arkena yksinäisyyden kanssa pärjää paremmin, mutta juhlapyhät on aina ollut vaikeita yksinhuoltajana.

Ensi jouluksi varaan jonkun matkan teinien kanssa.

Ihan sama meillä. Itse mietin myös tuota matkan varaamista. Ellei muuhun rahat riitä niin sitten vaikka laivalle jouluksi.

Ap

Suku on pahin, erityisesti juhlapyhien aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen eronnut ja viettänyt nyt jo vuosia joka toisen joulun lasten kanssa keskenään. Mulla on myös ollut joka vuosi jonkinlainen kateus siitä, että "kaikilla muilla" tuntuu olevan isot idylliset sukujoulut. Vaikka tiedän että helpolla pääsen järjestelyissä. Toki jostain voisi löytyä puolituttu yh-äiti lapsineen seuraksi mutta oletan että se kaipuu lähinnä tulee siitä ettei ole isoa läheistä sukua ja sukupolvien jatkumoa.

Ja lisään vielä tähän että juhlapyhinä toki korostuu sekin ettei ole parisuhdetta.

Huoh, mikä siinäkin muuten on että lapsille tulee pakottava tarve tapella kun ollaan enemmän kotona. Tekemisen pula kai.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä tähän että juhlapyhinä toki korostuu sekin ettei ole parisuhdetta.

.

Joo, todellakin. Sitä tuntee itsensä lähinnä kakkosluokan kansalaiseksi. Ja ahdistaa kun ihmiset kyselee, a että "no mitäs teette jouluna/muuna juhlapyhänä". No ihan vaan ollaan keskenämme kotona :(

Ap