Mies haluaa abortin, minä en
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Mitä teitte?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet abortin, koska lapsen synnyttäminen rikkinäiseen perheeseen on lasta kohtaa väärin ja törkeää miehellä. Pitäisi ihmisen ymmärtää, että jos ehkäisyä käytetään lisääntyminen ei ole se idea.
Kuka tässä on nyt ehkäisystä puhunut mitään? Mies halusi lapsen, mutta ei halua sitä, koska todennäköisesti se on down.
Mietipä miltä lapsistasi tuntuu jos katoat heiltä täysin koska uusin lapsi on vammainen? Heillä ei sen jälkeen ole enää äitiä jolla olisi heille aikaa. IKINÄ, koska se vammainen lapsi on huollettavana koko loppuikänsä ja kaikki aikasi tulee menemään siihen.
Mieti olemassaolevia. Niitä joita sulla jo on.
Vierailija kirjoitti:
Teet abortin, koska lapsen synnyttäminen rikkinäiseen perheeseen on lasta kohtaa väärin ja törkeää miehellä. Pitäisi ihmisen ymmärtää, että jos ehkäisyä käytetään lisääntyminen ei ole se idea.
Luetun ymmärtäminen. Aloituksessa ei kerrottu ehkäisyn pettäneen, vaan mies halusi lapsen, mutta niin kuin elämässä yleensä, kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.
Ap. odottaa vauvaa, joka ei kelpaa miehelle, koska vauva ei täytä niitä odotuksia ja vaatimuksia mitä mies on tulevalle lapselleen asettanut.
Tilanne ap. kannalta on todella haastava, vaikka sinulla suihenkin on vastaus valmiina "teet abortin", vaikka todennäköisesti muut lapset menettäisivät äitinsä, sillä ap. kertoo, ettei hän kestäisi aborttia henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko lapsen sellaisen miehen kanssa joka haluaa sinun tekevän abortin.Itse en haluaisi, joten tekisin abortin ja heivaisin miehen.
En halua, mutta pelkään kuollakseni, että en selviä psyykkisesti abortista. Koen tappavani yhden lapsistani.
turhaan koet onhan se vain solumöykky. Suomessa ei murhaaminen ole sallittua.
Viikoilla 21, jonne abortin teko menisi, se on aika paljon enemmän kuin ”solumöykky”. Siinä synnytetään melkein elinkelpo lapsi.
eli suomessa on siis murhaaminen sallittu, kunhan naisen etu toteutuu?
Älä ainakaan tee aborttia vaan miehen käskystä vaan mieti mitä itse haluat ja riittääkö voimavarasi mahdolliseen down lapseen. Päätös on loppupeleissä sinun ja SINÄ päätät omasta kehostasi ja elämästäsi. Itse heivaisin kyllä kyseisen "miehen".
No kyllä se noilla viikoilla saadaan 100 %:sti selville, onko down vai ei. Ei tarvitse arpoa.
Pyydä toisen lääkärin mielipide.MInkä ikäinen olet?Todennäköisyys downille on paljon suurempi yli 37-vuotiailla.
Meillä käytiin keskustelu ennen kuin aloimme yrittää lasta että mitä tekisimme jos sikiöllä down. On se silti todella surullinen ja vaikea tilanne :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko lapsen sellaisen miehen kanssa joka haluaa sinun tekevän abortin.Itse en haluaisi, joten tekisin abortin ja heivaisin miehen.
En halua, mutta pelkään kuollakseni, että en selviä psyykkisesti abortista. Koen tappavani yhden lapsistani.
turhaan koet onhan se vain solumöykky. Suomessa ei murhaaminen ole sallittua.
Viikoilla 21, jonne abortin teko menisi, se on aika paljon enemmän kuin ”solumöykky”. Siinä synnytetään melkein elinkelpo lapsi.
Downsyndroomainen vauva ei ole elinkelpoinen edes täysiaikaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko lapsen sellaisen miehen kanssa joka haluaa sinun tekevän abortin.Itse en haluaisi, joten tekisin abortin ja heivaisin miehen.
En halua, mutta pelkään kuollakseni, että en selviä psyykkisesti abortista. Koen tappavani yhden lapsistani.
turhaan koet onhan se vain solumöykky. Suomessa ei murhaaminen ole sallittua.
Ei se ole "vain solumöykky" vaikka toki koostuukin soluista siinä missä me kaikki muutkin. Se on ihminen.
Ja syntymättömien lasten murhaaminen valitettavasti on Suomessa laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko lapsen sellaisen miehen kanssa joka haluaa sinun tekevän abortin.Itse en haluaisi, joten tekisin abortin ja heivaisin miehen.
En halua, mutta pelkään kuollakseni, että en selviä psyykkisesti abortista. Koen tappavani yhden lapsistani.
turhaan koet onhan se vain solumöykky. Suomessa ei murhaaminen ole sallittua.
Viikoilla 21, jonne abortin teko menisi, se on aika paljon enemmän kuin ”solumöykky”. Siinä synnytetään melkein elinkelpo lapsi.
Downsyndroomainen vauva ei ole elinkelpoinen edes täysiaikaisena.
Älä puhu p*skaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet abortin, koska lapsen synnyttäminen rikkinäiseen perheeseen on lasta kohtaa väärin ja törkeää miehellä. Pitäisi ihmisen ymmärtää, että jos ehkäisyä käytetään lisääntyminen ei ole se idea.
Kuka tässä on nyt ehkäisystä puhunut mitään? Mies halusi lapsen, mutta ei halua sitä, koska todennäköisesti se on down.
Mietipä miltä lapsistasi tuntuu jos katoat heiltä täysin koska uusin lapsi on vammainen? Heillä ei sen jälkeen ole enää äitiä jolla olisi heille aikaa. IKINÄ, koska se vammainen lapsi on huollettavana koko loppuikänsä ja kaikki aikasi tulee menemään siihen.
Mieti olemassaolevia. Niitä joita sulla jo on.
En nyt kyllä ymmärrä mihin se äiti siitä katoaa. Olen yhden lapsen vaikean sairauden kahlannut läpi tän neljän lapsen lauman kanssa ja me kyllä vaan hitsaannuttiin tiukemmin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se noilla viikoilla saadaan 100 %:sti selville, onko down vai ei. Ei tarvitse arpoa.
No meillä siis tilanne se, että on tehty nipt-verikoeseulonta, jonka tuloksen piti olla 99% varma, mutta jostain syystä saatiin positiivinen down-tulos ja ilmoitus, että varmuus on 84,9%. Lapsivesinäyte otettiin perjantaina, sen tulos pitäisi tulla ens perjantaina.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä toisen lääkärin mielipide.MInkä ikäinen olet?Todennäköisyys downille on paljon suurempi yli 37-vuotiailla.
Olen juuri tuon 37v. Lapset piti tosiaan olla jo tehtynä, isommat jo aika isoja. Mies kuitenkin toivoi kovin lasta, vaikkei hänen pitänyt niitä edes puheiden perusteella saada. Yhdessä ollaan oltu 2v ja nyt sit tässä.
Vaikea paikka. Pitää kuunnella omaa sisintään näin periaatteellisessa asiassa, muuten ei voi ottaa vastuuta abortista ja katkeroituu, jos tekee toisen ihmisen neuvon mukaan.
Itse henk koht varmaan tekisin abortin, jos olisi jo neljä ladta ja ennustettu melko varmuudella down viidenneksi. Mutta sevon cain mun valinta ja ap:n pitää valita itse myös.
Olen miettinyt aborttiasiaa aikoinaan paljon ja onneksi ei tarvinnut päättää. Luulin olevani raskaana uuden miehen kanssa, onneksi en sitten ollutkaan. Mulla on ennestään lapsi, jolla ei ole biplogista isää eli on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla hoidoissa. Ajattelin, että olisi epäreilua tehdä hänelle sisarus, jolla on oikea isä, kun hänellä ei ole. Eli olisin ajatellut jo olemassaolevaa lasta, vaikka vauvakuume olikin. Olisin siis varmaan kallistunut siksi aborttiin. Mutta jokaisen pitää miettiä nämä jutut omalla kohdallaan.
Älä tee aborttia. Älä missään nimessä kuuntele kenenkään aborttia ehdottelevan neuvoja ja perusteluja.
Lapsen isällä on elatusvelvollisuus. Hän saattaa vielä muuttaa mielensä myöhemmin ja olla iloinen, että piditte lapsen luonanne. Ei näin välttämättä käy, mutta ei se harvinaista ole.
Toivon että tilanne kääntyy paremmaksi kaikkien osalta. Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä.
Realisti. kirjoitti:
Jos pidät lapsen, mies lähtee. Ellet sitten heivaa sitä itse. Siinä sitä on yksinhuoltajalla hommaa kerrassaan.
Näin voi käydä. Voi myös käydä niin, ettei nainen halua enää olla yhdessä miehen kanssa joka haluaa abortoida yhteisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko lapsen sellaisen miehen kanssa joka haluaa sinun tekevän abortin.Itse en haluaisi, joten tekisin abortin ja heivaisin miehen.
Arvaapas mikä tämän sinun mietelauseesi kolikon kääntöpuoli on? Haluaako se mies elää naisen kanssa joka pakottaa isäksi. Varsinkin jos on ennen vahinkoa puhuttu ja sovittu miten menetellään vahingon syntyessä. Luottamus tällaiseen tuuliviirinaiseen on iäksi mennyttä. Voiko naiseen luottaa missään muussakaan asiassa jos ei sovitusta pidetä kiinni. Ymmärrän toki jos asiasiaa ei ole aikaisemmin käsitelty ja se tulee kummallekin täysin uutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko lapsen sellaisen miehen kanssa joka haluaa sinun tekevän abortin.Itse en haluaisi, joten tekisin abortin ja heivaisin miehen.
Arvaapas mikä tämän sinun mietelauseesi kolikon kääntöpuoli on? Haluaako se mies elää naisen kanssa joka pakottaa isäksi. Varsinkin jos on ennen vahinkoa puhuttu ja sovittu miten menetellään vahingon syntyessä. Luottamus tällaiseen tuuliviirinaiseen on iäksi mennyttä. Voiko naiseen luottaa missään muussakaan asiassa jos ei sovitusta pidetä kiinni. Ymmärrän toki jos asiasiaa ei ole aikaisemmin käsitelty ja se tulee kummallekin täysin uutena.
Voisitko lukea keskustelun kunnolla? Kyseessä ei siis ole vahinko, enkä ole miestä isäksi pakottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea paikka. Pitää kuunnella omaa sisintään näin periaatteellisessa asiassa, muuten ei voi ottaa vastuuta abortista ja katkeroituu, jos tekee toisen ihmisen neuvon mukaan.
Itse henk koht varmaan tekisin abortin, jos olisi jo neljä ladta ja ennustettu melko varmuudella down viidenneksi. Mutta sevon cain mun valinta ja ap:n pitää valita itse myös.
Olen miettinyt aborttiasiaa aikoinaan paljon ja onneksi ei tarvinnut päättää. Luulin olevani raskaana uuden miehen kanssa, onneksi en sitten ollutkaan. Mulla on ennestään lapsi, jolla ei ole biplogista isää eli on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla hoidoissa. Ajattelin, että olisi epäreilua tehdä hänelle sisarus, jolla on oikea isä, kun hänellä ei ole. Eli olisin ajatellut jo olemassaolevaa lasta, vaikka vauvakuume olikin. Olisin siis varmaan kallistunut siksi aborttiin. Mutta jokaisen pitää miettiä nämä jutut omalla kohdallaan.[/
Mä en kyllä tajua ihmisiä. Olisit tehnyt abortin ennemmin kuin synnyttänyt lapsen jolla on isä??? Ja syynä esikoinen jolla ei ole??
Mitä ajattelet että se esikoinen olisi ajatellut, jos ikinä olisi saanut tietää? Mä ainakin olisin pitänyt äitiäni aivan sairaana ihmisenä, jos noin olisi toiminut, ja vielä ”mun nimissäni”
rupea yksin huoltajaksi. Down lapset ovat yhtä ihania kuin muutkin, lapset hyväksyvät monesti erilaisuutta paremmin kuin aikuiset. Vammaisuus ei ole este elää hyvää elämää. Hanki tietoa ja vertaistukea. Pärjäät varmasti kun vaan luotat omiin kykyihisi äitinä.