Miten päästä katkeruudesta eroon?

Olen todella katkera ja vihamielinen jokaista kohtaan ja tilanne pahenee jatkuvasti. Olen vihainen maailmalle ja lähes kaikille ympärillä oleville. Minulle on tehty paljon paskaa elämäni aikana ja luottamukseni on petetty useaan otteeseen pahasti. En toki itsekään ole täydellinen ihminen, mutta tällä hetkellä ainoa johon voin luottaa. Tiedostan silti olevani se ongelma, koska minun pääni sisällä nämä kaikki ajatukset ovat. En vain tiedä miten korjata tilanne.

En tiedä miten päästä tästä ajatustavasta eroon tai pyrkiä taas avoimemmaksi, positiiviseksi ihmiseksi. En nykyään nää ihmisyydessä hyviä puolia. Jotenkin kummassa ympärilläni on paljon ihmisiä jotka haluavat olla kanssani, mutta itseäni pelottaa ja inhottaa kiintyä ihmisiin, koska koen itseni silloin heikoksi ja heillä on silloin enemmän lyömäaseita. Tällä herkellä melkein jokainen ihmissuhteeni on sellainen, josta koen kykeneväni "eroamaan" ilman surkuttelua. Eli voisin elää ilman heitä. Sen verran tunne-elämää on, että haluan heidän voivan hyvin ja surisin epäonnea/kuolemaa heidän kohdallaan paljon. Samaan aikaan en koe kuitenkaan tarpeelliseksi jakaa elämääni heidän kanssaan. Tunnen myös huonoa omaatuntoa siitä, etten ole yhteydessä isovanhempiini, koska eivät he enää pitkään täällä ole eivätkä he ole ikinä tehneet minulle mitään pahaa. Ja kuitenkaan en halua olla yhteydessä, koska se tarkottaisi suhdetta muihin ihmisiin siinä samalla.

Hyviä hetkiäkin on enkä aina koe asiaa näin radikaalisti, mutta se tunne on kuitenkin aina taustalla pienenä.

Onko kukaan kokenut elämässään samoja tunteita edes pienissä määrin ja miten pääsitte niistä yli? Miten voisin opetella uutta ajatusmaailmaa?

Ei ole nautinnollista jatkuvasti epäillä ja inhota kaikkia. Pelkään myös tulevani hulluksi jos jatkuvasti annan lisää tilaa vihalle.