Vaikuttaisiko kiinnostukseesi, jos selviäisi, että potentiaalisella kumppanilla/ihastuksella on krooninen sairaus?

Kai olette nähneet sellaisillakin ihmisellä mädäntyneen jalan jolla ei ollut diabetesta!? Ihmiset ei ymmärrä että jokaisella ihmisellä on heikoin kohta. Toisella hampaat toisella maksa ja toisella sydän. Eläkää tässä hetkessä. Mistään muusta ette voi tulla onnelliseksi. Ette ainakaan siitä että ajattelette sadun 30 vuodeksi eteenpäin. Se ei koskaan toteudu, ei edes omalla kohdalla. Voit itsekin saada vaikka aivohalvauksen huomenna. Olkaa armollisia.

Ei vaikuttaisi, paitsi ehkä jokin tosi pahanlaatuinen tai pahaksi etenevä (lasketaanko ms-tauti krooniseksi vai onko jokin muu määritelmä sille, en tiedä, mutta se vaikuttaisi kiinnostukseen). Jos kumppani sairastuu niin se on sitten eri asia.

Ei vaikuttanut. Rakastuin terveenä nuorena naisena monisairaaseen nuoreen mieheen, josta tuli 30+ ikäisenä työkyvyttömyyseläkeläinen. Itse olen tuon jälkeen saanut 2 diagnoosia (sisätauteja) ja olen nyt nelikymppisenä väliin raihnaisempi kuin puoliso. Onnellisia ollaan edelleen. Terveydenhuoltoalalla muuten minäkin ennen alanvaihtoa.

Luonne on se juttu, ei sairaudet. Tosin alkoholisti tai muu päihdeongelmikko tai psyykkisesti sairas ei kävisi. Nuo kaikki kun pyrkivät muuttamaan ihmisen luonnetta ja iän myötä ei ainakaan parempaan suuntaan. Ongelmaa heillä elämänhallinnan kanssa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuttanut. Miehellä reuma ja välilevynpullistuman aiheuttama krooninen kipu. Itse olen kova liikkumaan ja rakastaisin päästä mieheni kanssa esim. viikon Lapin patikalle. Näillä kuitenkin mennään ja rakastan miestäni ehdoitta.

Niin. Reuma rajoittaa terveenkin elämää. Yhteisiä matkoja ei voi tehdä jne. Kiitos, että sinunlaisiasi on olemassa! Voimia teille!

Kyllä se olisi siinä. En kaipaa mitään elättiä ja hoidokkia. Yksi vaimo ollut tarpeeksi siihen kiintiöön.

Mieheni kertoin kolmansilla treffeillä että on hiv-positiivinen. Olin jo niin rakastunut että halusin jatkaa alkavaa  suhdetta. Enkä olen katunut - 21 vuotta ihanaa suhdetta takana!

Omalla äidilläni todettiin epilepsia kun hän oli n. 40. Ensimmäisenä vuonna hän sai useita kohtauksia mutta kun estolääkitys saatiin sopivaksi niin ei ole ollut kohtauksia ollenkaan. Tästä on aikaa jo yli 10 vuotta.

Myös eksälläni on epilepsia. Hän kuitenkin häpesi sitä todella paljon, eikä kertonut minulle siitä. Sain asian selville vasta kun hän sai kohtauksen seurassani. Epilepsia itsessään ei haitannut vaan se että hän ei kertonut siitä. Toimin kyllä ihan oikein kohtauksen tullessa, jos vaan olisin tiennyt sairaudesta niin en olisi soittanut lanssia paikalle. Ero tuli myöhemmin ihan muista syistä ja nykyiselleen hän kertoi heti. :)

Ei vaikuttaisi. Itselläni on pari kroonista sairautta, ja perheessä on myös sairauksia. Nehän ovat vain osa elämää, ei koko elämää.

En ole diagnoosini, enkä tarvitse apua (paitsi lääkärin, mutta se on pari kertaa vuodessa).

Kukaan ei voisi arvata että minulla on kroonisia sairauksia, enkä yleensä esittelee niitä kun tapaan uusia ihmisiä.

Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, kuka tahansa voi sairastua.

Alkoholismi tai huumeriippuvuus on minusta paljon pahempia sairauksia kuin moni muu sairaus. En jaksaisi elämää alkoholistin tai narkomaanin kanssa. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuttanut. Miehellä reuma ja välilevynpullistuman aiheuttama krooninen kipu. Itse olen kova liikkumaan ja rakastaisin päästä mieheni kanssa esim. viikon Lapin patikalle. Näillä kuitenkin mennään ja rakastan miestäni ehdoitta.

Niin. Reuma rajoittaa terveenkin elämää. Yhteisiä matkoja ei voi tehdä jne. Kiitos, että sinunlaisiasi on olemassa! Voimia teille!

Suuri osa reumaatikoista on kolmoislääkityksen ansiosta lähes täysin oireeton. Niin minäkin. En ole koskaan ollut reuman takia pois töistä eikä se ole estänyt liikuntaa, matkustamista tai mitään muutakaan aktiviteettia elämässäni. Gluteeniton ruokavalio ja tulehdusta aiheuttavan punaisen lihan sekä koisokasvien rajoittaminen ruokavalio ovat vähentäneet myös lääkityksen määrää. Ulospäin reuma ei näy millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kertoin kolmansilla treffeillä että on hiv-positiivinen. Olin jo niin rakastunut että halusin jatkaa alkavaa  suhdetta. Enkä olen katunut - 21 vuotta ihanaa suhdetta takana!

No hiv lasketaan nykyään kronisiin sairauksiin, ainakin länsimaissa missä lääkitystä on saatavilla. Hiv:in kanssa voi elää normaalisti, eikä hiv-potilaiden odotettu elinikä on muita lyhyempi.

Hiv ei myöskään tartu jos lääkitys on kunnossa.

Ite en diabeetikkona oo uskaltanut ikinä kertoa sairaudestani. Olen nuori ja kaunis joten miehet olettaa minun olevan terve.Nuoret pelkää sairauksia paljon.Toivonkin että löytäisin miehen joka myös sairastaa sitä :D tai edes jotakin. voisimme tsempata toisiamme.Kerran tästä pelosta juttelin ja lääkäri sanoi että ainahan muita pelottaa tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Ite en diabeetikkona oo uskaltanut ikinä kertoa sairaudestani. Olen nuori ja kaunis joten miehet olettaa minun olevan terve.Nuoret pelkää sairauksia paljon.Toivonkin että löytäisin miehen joka myös sairastaa sitä :D tai edes jotakin. voisimme tsempata toisiamme.Kerran tästä pelosta juttelin ja lääkäri sanoi että ainahan muita pelottaa tuntematon.

Ihana kuulla tällainenkin näkökulma! Minusta tuntui, että kun sain diagnoosin ja kerroin asiasta työpaikalla (epilepsia, joten ajattelin, että varmuudeksi on hyvä kertoa), niin työkaverit olivat paljon järkyttyneempiä kuin minä. Itse olin vain helpottunut, että sain oikean diagnoosin ja toimivan lääkityksen.

Ihastuin mieheen keskellä hänen rankkoja syöpähoitoja. Edelleen yhdessä, kai mä vähän sinisilmäisestikin ajattelin et kyllä Suomessa syövät parannetaan hups tosta noin vaan. No päivä kerrallaan, hengissä vielä ollaan.

Totuus jos yksi hoidettavissa oleva sairaus kaataa suhteen niin olisi se kaatunut jossain tapauksessa kuitenkin. Joten en häpeä sairauttani vaan se on tietty pelastus :) Ei ainakaan tule oltua kenenkään kanssa pinnallisista asioista vaan rakkaudesta ja tarpeesta rakastaa juuri minua.