Vaikuttaisiko kiinnostukseesi, jos selviäisi, että potentiaalisella kumppanilla/ihastuksella on krooninen sairaus?

Ei vaikuttaisi. Kaikki olemme epätäydellisiä. Jos löytyy rakkautta ja sama aaltopituus, on se jo todellinen aarre.

Riippuu sairaudesta. Skitsofrenia sairastavan kanssa elämä olisi aikamoista

Ei.

Olet hirveältä kuulostava tyyppi.

Tai sit vaan tosi tyhmä

Valitse itse.

Ja siis kysyn tätä ihan omasta mielenkiinnosta, koska itsellä on krooninen sairaus, joka on kyllä päivittäisillä lääkkeillä täysin hallittavissa. En tarkoita tällä mitään leimaamista tms., vaan ajattelin, että anonyymillä foorumilla saa ihan rehellisiä mielipiteitä. -Ap

Joo ei ehkä mielenterveysongelmia. En vaan jaksaisi. T. M.

Mitäpä väliä sillä, vaikka nappeja vetäisi tai itseään piikittäisi, jos muuten en joudu heti tyyliin omaishoitajaksi ja hoitorahoittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ehkä mielenterveysongelmia. En vaan jaksaisi. T. M.

Mielenterveysongelmiakin on monenlaisia. Aika eri asia, että onko toisella taipumus esim. paniikkihäiriöihin tiettyjen ärsykkeiden yhteydessä vai onko paranoidi skitsofreenikko.

Ei häiritsisi koska olen itsekin kärsinyt kroonisesta sairaudesta. Nyt tosin olen terve.

Vierailija kirjoitti:

Siis esim. epilepsia, diabetes tms. Ja siis ei elintavoista suoraan johtuva, kuten esim. rasvamaksa tai alkoholin/reilun ylipainon tuomat ongelmat, vaan ilman omaa syytä ilmennyt krooninen sairaus, joka vaatii esim. lääkityksen aamuin illoin tai pistokset ateroiden yhteydessä, säännölliset lääkärikäynnit tms.

Olisiko tällä mitään merkitystä, jos henkilössä muuten olisi kaikki kiinnostuksen kohteet ja "kemiat" kohdallaan? Kokisitko asian vaivaannuttavaksi tai kantaisitko tavallista enemmän huolta kumppanistasi? Vahtisitko tarkemmin hänen elintapojaan jos tietäisit niiden vaikuttavan sairauteen?

Ei vaikuttanut. Suren sitä, ettei hän hoida sairauttaan elämäntavoillaan niin hyvin kuin voisi, mutta olen lakannut ottamasta sitä omaksi murheekseni.

Riippuu täysin sairaudesta. Nykyisen kumppanini lähisuvussa on ensimmäisen tyypin diabetesta, joten on mahdollista että se puhkeaa jossain vaiheessa. En todellakaan kyseisen sairauden takia miestäni jättäisi

Ei haittaisi ellei olisi joku itse aiheutettu esim alkoholin tai huumeiden käytön vuoksi . Myös joku skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö laittaisi kyllä miettimään kovasti . Mulla itselläni krooninen kipusairaus, joka rajoittaa elämää välillä todella paljon ( opiskelen silti normaalisti yliopistossa ). Miestäni ei haittaa vaikka en pysty välillä edes kävelylle lähtemään . Mitään raskasta liikuntaa en pysty ollenkaan harrastamaan ( en ole silti sen näköinen että makaisin vaan sohvalla ) . sairauksiaan ihmiset harvemmin valitsee .

Mulla on astma ja reuma. Vaikuttaisko nämä huonoilta?

Seurustelin teininä useemman vuoden selkäydinkohjun kanssa syntyneen jätkän kanssa jonka elämä oli yhtä omaishoitajakäyntiä ja tosiaan vyötäröstä alaspäin -ei mitään tuntoa.

Enkä koe olleeni mitenkään ”upea ihminen” vaikka monet sitä mulle sillon hokiki ja pitkälti kuvitteli että tein sitä säälistä. Meidän juttu lopulta siihen, että hän sai infektion ja kuoli lopulta sairaalaan. Joten todellakin voisin milloin tahansa alottaa uuden suhteen, mulle kun tärkeintä ei oo ikinä ollu se ihmisen ulkokuori tai muu, vaan se että tullaan upeesti juttuun ja haluan viettää sen ihmisen kanssa aikaa mahdollisesti koko loppu elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin teininä useemman vuoden selkäydinkohjun kanssa syntyneen jätkän kanssa jonka elämä oli yhtä omaishoitajakäyntiä ja tosiaan vyötäröstä alaspäin -ei mitään tuntoa.

Enkä koe olleeni mitenkään ”upea ihminen” vaikka monet sitä mulle sillon hokiki ja pitkälti kuvitteli että tein sitä säälistä. Meidän juttu lopulta siihen, että hän sai infektion ja kuoli lopulta sairaalaan. Joten todellakin voisin milloin tahansa alottaa uuden suhteen, mulle kun tärkeintä ei oo ikinä ollu se ihmisen ulkokuori tai muu, vaan se että tullaan upeesti juttuun ja haluan viettää sen ihmisen kanssa aikaa mahdollisesti koko loppu elämäni.

Otan osaa tämän kaverin menehtymisestä. Hienoa, että on ihmisiä, jotka näkevät pintaa syvemmälle.

Itselläni on diabetes ja en missään olosuhteissa vaadi miestä kantamaan huolta minusta. Ihan samalla tavalla jos menetän tajuni mies saa soittaa amulanssin. Tätä ei ole tapahtunut 20 vuoteen joten ei tule tapahtumaan kllä jatkossakaan. Olen erittäin tarkka ja minulla on myös kausia jolloin en hoida sairauttaa niin hyvin kun voisin. Mutta onhan ihminen vain ihminen. Kuitenkaan en koskaan jätä pistämättä tai syömättä tai todellakaan pistä sitä kenenkään muun syyksi. Voisin elää koko elämäni vankilassa ajatellen etten voi tehdä sitä tai tätä. Loppupeleissä verensokerini heittelee syystä tai toisesta niin kuin normaalillakin ihmisellä. Toivon että se tekohaima olisi jo kohta Suomessa. Minulla ei ole lisätauteja ja minulla on kokoajan mittaava laite josta näkee todellakin kokoajan että kaikki on hallinnassa. Normaalin ihmisen tasoon pääsen jos syön päivät pitkät puuroa ja elämäni olisi joka päivästä toiseen samanlaista. Olen luonteeltani kuitenkin vaihtelevuutta tarvitseva. Masennun jos joudun elämään vankilassa. Ennen kuin sinä ap sanot että tämä diabeetikko ei hoida itseään niin onko sinulla ollut diabeettes? oletko tietoinen mitä on elää parisuhteessa 20 vuotta sairauden kanssa? niin ajattelinkin.

Vaikuttaisi. Koska työskentelen terveydenhuoltoalalla ja paljon on nähty niitä worst case scenarioita. Esim. vaikea epilepsia, jota ei saada hallintaan -> jokainen kohtaus vahingoittaa aivoja kunnes ollaan 40-vuotiaana hoitokodissa. Tyypin 1 diabeetikon kivan bileillan jälkeinen ikuinen uni hypoglykeemisen aivovaurion seurauksena. Tyypin 2 diabeetikon mädäntynyt jalka kun se kulki viikon ajan rautanaula uponneena tunnottomaan jalkaansa. Reuman runtelemat kropat. Kipupotilaan runsaan lääkekäytön tylsistyttämä ajatus ja masentunut mieliala.

Eri asia, jos on tutustunut terveeseen ihmiseen ja tämä sairastuu. Silloin rakkaus ja kiintymys pakottavat omaishoitajuuteen vaipanvaihtoineen ja pyllypesuineen jne. Ja tuohan on monella naisella joka tapauksessa edessä kun usein edelleen otetaan vanhempi poika/mies puolisoksi. Mutta että ehdoin tahdoin altistaisin itseni tuollaiselle kuviolle..Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim. epilepsia, diabetes tms. Ja siis ei elintavoista suoraan johtuva, kuten esim. rasvamaksa tai alkoholin/reilun ylipainon tuomat ongelmat, vaan ilman omaa syytä ilmennyt krooninen sairaus, joka vaatii esim. lääkityksen aamuin illoin tai pistokset ateroiden yhteydessä, säännölliset lääkärikäynnit tms.

Olisiko tällä mitään merkitystä, jos henkilössä muuten olisi kaikki kiinnostuksen kohteet ja "kemiat" kohdallaan? Kokisitko asian vaivaannuttavaksi tai kantaisitko tavallista enemmän huolta kumppanistasi? Vahtisitko tarkemmin hänen elintapojaan jos tietäisit niiden vaikuttavan sairauteen?

Ei vaikuttanut. Suren sitä, ettei hän hoida sairauttaan elämäntavoillaan niin hyvin kuin voisi, mutta olen lakannut ottamasta sitä omaksi murheekseni.

Tämä on varmaan se, missä minulla olisi vaikeinta. Koska joissain kroonisissa sairauksissa elämäntavat oikeasti vaikuttavat paljon (ja siis unohdetaan kaikki huuhaa-luonnonparannus-jutut, vaan esim. liian vähäinen uni tai runsas alkoholin käyttö vaikuttavat oireiden yleisyyteen joissain sairauksissa). Olisi vaikea opetella siihen, ettei holhoa tai neuvo toista, vaan hyväksyisi sen, että sairauden hoidosta huolimatta ihminen tekee omat valintansa, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Mutta tässäkin on rajansa. En esim. pystyisi olemaan kumppanin kanssa, jolla on niin paha hoitamaton ahmimishäiriö, että ylipainon takia minun pitäisi tehdä ruokaostokset, auttaa kengännauhojen sitomisessa tms. arkisia asioita, jotka ovat monelle itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diabetes ja en missään olosuhteissa vaadi miestä kantamaan huolta minusta. Ihan samalla tavalla jos menetän tajuni mies saa soittaa amulanssin. Tätä ei ole tapahtunut 20 vuoteen joten ei tule tapahtumaan kllä jatkossakaan. Olen erittäin tarkka ja minulla on myös kausia jolloin en hoida sairauttaa niin hyvin kun voisin. Mutta onhan ihminen vain ihminen. Kuitenkaan en koskaan jätä pistämättä tai syömättä tai todellakaan pistä sitä kenenkään muun syyksi. Voisin elää koko elämäni vankilassa ajatellen etten voi tehdä sitä tai tätä. Loppupeleissä verensokerini heittelee syystä tai toisesta niin kuin normaalillakin ihmisellä. Toivon että se tekohaima olisi jo kohta Suomessa. Minulla ei ole lisätauteja ja minulla on kokoajan mittaava laite josta näkee todellakin kokoajan että kaikki on hallinnassa. Normaalin ihmisen tasoon pääsen jos syön päivät pitkät puuroa ja elämäni olisi joka päivästä toiseen samanlaista. Olen luonteeltani kuitenkin vaihtelevuutta tarvitseva. Masennun jos joudun elämään vankilassa. Ennen kuin sinä ap sanot että tämä diabeetikko ei hoida itseään niin onko sinulla ollut diabeettes? oletko tietoinen mitä on elää parisuhteessa 20 vuotta sairauden kanssa? niin ajattelinkin.

Otan osaa sairaudestasi. En missään vaiheessa aloituksessani sanonut enkä tarkoittanut sanoa, ettet pitäisi huolta sairaudestasi, vaan nimenomaan kysyin mielipidettä tilanteeseen, jossa kumppani huolehtii omasta sairaudestaan. Minulla ei ole diabetesta, mutta toinen krooninen sairaus on, enkä aina ole elämäntavoiltani ihan sen mukainen, kuin sairauden laukaisevien tekijöiden puitteissa pitäisi olla, joten ymmärrän tilannettasi jonkin verran. -Ap

Ei vaikuttanut. Miehellä reuma ja välilevynpullistuman aiheuttama krooninen kipu. Itse olen kova liikkumaan ja rakastaisin päästä mieheni kanssa esim. viikon Lapin patikalle. Näillä kuitenkin mennään ja rakastan miestäni ehdoitta.