Lue keskustelun säännöt.
Vauvan ensimmäinen joulu, mies ei kotona vapaasta tahdostaan
23.12.2017 |
Tämä on ensimmäinen joulumme perheenä, meillä on pieni tytär jonka kanssa jään kotiin kahden, sillä mieheni tahtoo itse mennä täysin toiselle paikkakunnalle isänsä luo, tulisi jouluaaton jälkeen kotiin. Minusta tuntuu pahalta ajatella ettei vietä oman lapsen kanssa joulua...onko muilla ollut vastaavaa? Onko turha nyt kiukutella vai annanko miehen "vain mennä" ?
Kommentit (26)
Ei ole ok.Sano miehelle että te olette perhe ja perhe viettää yhdessä joulun .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole tajunnut, että hän ei ole ensisijaisesti poika enää, vaan ennen kaikkea isä.
Tämä. Ei ole kasvanut aikuiseksi.
Kehottaisin keskustelemaan rauhallisessa sävyssä aikuisen roolista ja vastuista, kun on lapsi. Ja miettimään esim, miten hän selviytyy yh-isänä, jos perheenne hajoaa. Ihan konkreettista keskustelua siitä, että hänen pitää oppia kasvamaan aikuiseksi. Koska on vaarana, että se menee herkästi riidaksi tai äiti-poika-asetelmaksi, keskustelu kannattaa suorittaa pariterapiassa ammattilaisen johdatuksella. Toisinsanoen sano miehelle, että teidän pitää mennä terapiaan ehkäistäksenne ero. Koska arvaan, että tuollainen kypsymättömyys näkyy muussakin lapsiperhearjessa kuin jouluaattona.
Oon ihmeissäni lukenut näitä aloituksia... miksi ihmeessä katselette tällaisia miehiä ja vielä hankitte lapsia heidän kanssaan ?
Vierailija kirjoitti:
Oon ihmeissäni lukenut näitä aloituksia... miksi ihmeessä katselette tällaisia miehiä ja vielä hankitte lapsia heidän kanssaan ?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Oon ihmeissäni lukenut näitä aloituksia... miksi ihmeessä katselette tällaisia miehiä ja vielä hankitte lapsia heidän kanssaan ?
Annas kun täti kertoo: oma ukkoni oli kaikkien (myös minun) mielestä erinomainen tuleva isä, hoivasi ja nukutti vieraatkin lapset leikiten, pelleili ja leikki lasten kanssa. Sitten syntyi oma lapsi ja mitä tapahtui? Mies ei kestänyt vastuuta, alkoi ryyppäämään, riitelemään, kävi väkivaltaiseksi, keksi mitä tahansa tekosyitä että pääsi kotoa pois. Voisin kirjoittaa yhden kirjan verran älyttömyyksiä mitä mies keksi isyyden pelossaan. Nyt 25v myöhemmin, kun minä kasvatin lapsen yksin (erottiin lapsen ollessa alle kouluikäinen), kertoo olevansa ylpeä omasta lapsestaan :D Ainakaan ei voi katsoa ylpeänä isänä peiliin. Halusin vain sanoa että toisesta ihmisestä ei voi tietää miten eri tapahtumat ihmistä muuttavat. Et voi itsekään vannoa omasta puolisostasi millainen hän on 10v tai 30v kuluttua. Elämä yllättää, eikä läheskään aina positiivisesti.
Mies ei ole tajunnut, että hän ei ole ensisijaisesti poika enää, vaan ennen kaikkea isä.