Eduskunta-avustajat turhautuivat häirinnästä: ”Ei puhuta todellakaan vain Hakkaraisesta”

Eduskunta-avustajien verkosto arvostelee häirintäongelman käsittelyä eduskunnassa.
Eduskunta-avustajien Avustajat ilman rajoja (AIR) -verkoston mielestä häirintään liittyviä ongelmia on ollut useita vuosia, mutta niiden torjuntaan ei ole otettu selkeitä toimintatapoja. Myös tietoon tulleiden tapausten käsittely on puutteellista.

Avustajat ilman rajoja -verkoston puheenjohtaja Sarianna Mankki sanoo Ilta-Sanomille, että häirintätapauksia on useita muitakin kuin julkisuuteen tullut kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) käytös.

– Ei tämä varmasti rajoitu yhteen tai kahteen henkilöön. Meillä ei ole yksityiskohtia henkilöistä, mutta tämä on tuntuma. Ei puhuta pelkästään hänestä todellakaan (Hakkaraisesta), Mankki sanoi.

Mankin veikkaus liikkuu kymmenkunnassa. Mitään tarkempaa arviota ei epäasiallista käyttäytymistä harjoittaneiden lukumäärästä ole.

Ylen joulukuun häirintäkyselyn perusteella seksuaalista häirintää oli kokenut 13 eduskunta-avustajaa tai ryhmäkanslian työntekijää. Viime vuoden työpaikkakyselyn mukaan seitsemän avustajaa oli kokenut häirintää tai epäasiallista kohtelua.

Mankin mukaan häirintä ei liity tiettyyn henkilöstöryhmään, vaan tekijöitä on kaikilla tasoilla. Hän ei osa sanoa, onko heistä kansanedustajia muita kuin Hakkarainen. Ongelmia on koko tuhannen hengen organisaatiossa.

On myös tapauksia, joissa epäasialliseen käytökseen tai häirintää on syyllistynyt nainen ja kohteena on mies, Mankki sanoo.

Hänen mukaansa lähinnä tapaukset ovat vihjailua, esineellistävää ja väheksyvää kielenkäyttöä, josta kohteille tulee hyvin epämukava olo. Rajuin tapaus on ollut käsiksi käymistä.

– Eduskunnan hallinto on ollut haluton puuttumaan häirintään. Tässä näemme seuraukset siitä, että asiaan ei ole suhtauduttu sen edellyttämällä vakavuudella, verkoston varapuheenjohtaja Heini Rask sanoi kannanotossa.

– Häirinnän kitkemiseksi tarvitaan koko työyhteisön toimintakulttuurin ja asenteiden muutosta. Nollatoleranssi ei synny itsestään, vaan vaatii taakseen aktiivisia toimia.

– Esimerkki uhrin kohtuuttoman suuresta vastuusta saattaa oma kollega vastuuseen on kansanedustaja Päivi Räsäsen vuoden hiljaisuus sekä kansanedustaja Veera Ruohon epäröinti tehdä rikosilmoitus kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen toimista, tiedotteessa todetaan.

Ylen mukaan häiritsijä on usein valta-asemassa uhriinsa nähden, ja eduskunta-avustajat ovat tapauksissa erityisen heikossa asemassa. Apua olisi siitä, että ilmoituksen voisi tehdä anonyymisti.
Elina Ranta