Kysyykö anoppi kuulumisianne? Tunnetteko olonne tervetulleeksi
Anoppilassa? Haluaisin kuulla miten anoppi huomioi teitä miniöitå? Mietin nimittäin sitä miksi koen että anoppi ei välitä minusta yhtään ja toivoo etten edes kävisi siellå. Suoraan hän ei ole sitä sanonut mutta on ollut jo vuosia sellainen olo. Ei koskaan kysy kuulumisia vaikka minä kysyn hänen ihan kohteliaisuudestakin ja jos käy meillä niin käy silloin kun olen itse töissä. Vaikka mitään riitaa ei ole ollut.
Kommentit (14)
Kysyy kuulumisia ja soitteleekin välillä. Mulla on kiva anoppi, vaikkei mitään sydänystäviä ollakaan. Jouluisin ja syntymäpäivinä huomioi todella kauniisti, välillä vetää jopa överiksi.
Mitä miehesi on asiasta mieltä?
Ehkä anoppisi on hieman ujo, varautunut tai ei halua tupata. Ole sinä iloinen ja kysele anopilta kaikenlaista häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyy kuulumisia ja soitteleekin välillä. Mulla on kiva anoppi, vaikkei mitään sydänystäviä ollakaan. Jouluisin ja syntymäpäivinä huomioi todella kauniisti, välillä vetää jopa överiksi.
Mitä miehesi on asiasta mieltä?
Miten hän huomioi juhlapäivinä? Esimerkkejä? Mieheni epäilee että anoppi ei pidä minusta, eikä ole lämmin ihminen. Mutta mies ei ymmärrä miksi se minua häiritsee. Ap
Kysyy, pitää yhteyttä ja toivoo kylään, vaikka on jo ex-anoppi.
Mut onpa lapselleni ihana mummi.
Kysyy kuulumisia, soittelee ja viestittelee ja tunnen itseni todella tervetulleeksi. Mies itse asiassa joskus vitsailee, että tuntuu kuin minä olisin tytär ja hän vävy :D Anopin kanssa on tullut tavaksi, että tehdään joulun alla naisten reissu Tukholmaan tai Tallinnaan jouluostoksille ja jätetään miehet kotiin hoitamaan lapsia ja eläimiä.
Kyselee, mutta ei kuuntele vastausta loppuun vaan puhuu päälle ja kysyy jo seuraavaa kysymystä :D Karjalasta kotoisin, puheripuli on taukoamatonta.
Ei soitella ikinä, he käy meillä 2 kertaa vuodessa pakolliset käynnit, minä käyn anoppilaan max. 3 kertaa vuodessa. Mies käy tenavan kanssa kaksin siellä välillä, minua ei kiinnosta kun ei kerta heitäkään. (Ajattelevat varmaan sanoin musta) katkeruutta ilmassa, vuodet kuluu ja etäännytään ja vieraannutaan lisää jatkuvasti, ”lähentyminen” käy koko ajan vaikeammaksi. Välimatkaa on noin 5kilsaa. Ikinä en ole kokenut olevani riittävän hyvä miniä.
Vierailija kirjoitti:
Ei soitella ikinä, he käy meillä 2 kertaa vuodessa pakolliset käynnit, minä käyn anoppilaan max. 3 kertaa vuodessa. Mies käy tenavan kanssa kaksin siellä välillä, minua ei kiinnosta kun ei kerta heitäkään. (Ajattelevat varmaan sanoin musta) katkeruutta ilmassa, vuodet kuluu ja etäännytään ja vieraannutaan lisää jatkuvasti, ”lähentyminen” käy koko ajan vaikeammaksi. Välimatkaa on noin 5kilsaa. Ikinä en ole kokenut olevani riittävän hyvä miniä.
Minulla ihan sama juttu :(. Edelleen olisin valmis lähentymään jos saisin jotain hyvää signaalia sieltä. Mies ei ymmärrä miksi olen harmissani tästä. Pojalleen anoppi on oikein ihana äiti ja passaa poikaansa mielellään. Mieheni mielestä voisin vierailla anopin luona ja olla odottamatta mitään. Minusta taas tuntuu aina vaan pahemmalta, olla tavallaan ”näkymätön ja ylimääräinen” siellä. Ap
Ei kysy multakaan anoppi mitään, harvoin kysyy mitään lapsistakaan. Aluksi, n. 15 vuotta:), koin tämän todellakin välinpitämättömyytenä ja loukkaavanakin, kunnes kerran avauduin aiheestä mieheni siskolle. Selvisi, että anoppi kyllä pitää minusta, mutta on ujo seurassani, "eikä halua tuppautua".
Ja kerran, oli puhe ihan jostain toisesta henkilöstä, anoppi itse totesi, ettei kysy mitään "ettei ole tunkeileva".
Voi hyvää päivää. En edelleenkään oikein ymmärrä tuota. Hankala välillä keskustellakaan paitsi yleisistä aiheista, kun eihän keskustelu etene jos ei voi kysyä mitään, vaan täytyy pitää jotain ihme yksinpuhelua.
Meillä on asialliset välit. Kumpikaan ei loukkaa toista eikä utele yksityisasioita. Anoppi ei todellakaan kysele, että mitä kuuluu, koska juttelee poikansa kanssa pari kertaa kuukaudessa ja tuntuisi oudolta, jos sen lisäksi vielä haluaisi tietää lisää.
Kysyy, mutta ei kuuntele vastausta, koska on niin kiire höpöttää omia juttujaan. On ystävällinen ja meillä on hyvät välit, mutta sen puheripulin vuoksi niin väsyttävää seuraa, etten kestä kuin pari tuntia kerrallaan.
Tosi kauniisti huomioi avokin suku mua. Reissussa ollessa kyselivät mieheltä mitä mulle kuuluu ja toivat tuliaisia ja aina jaksavat pyytää meitä yhdessä kylään. Varsinkin nyt raskausaikana on ollu tosi ihanaa huomata miten lämpimästi mut on otettu sukuun jo mukaan. Anoppi varsinkin mukaanlukien.
Meillä ei omassa suvussa olla mitenkään niin lämpimästi yhteyksissä toisiin, vaan kaikki on lähinnä velvollisuutta ja kaikki puhuu vaan paskaa toisistaan seläntakana. Miehen suvussa on meidän tuleva lapsi neljäs elossaoleva sukupolvi ja kaikki on isoa lämmintä perhettä.
Ei kysynyt. Mahtaako tietää edes nimeäni. Hän vaatii minulta asioita: kokkaa hänen pojalleen, majoita hänen tyttäriään. Tee ilmaistyötä hänen firmassaan. Palvele.
Viimeinen niitti oli kalenteri johon oli listattu kaikki hänen ja hänen sukualistensa merkkipäivät. Ainoa lahja jonka olen häneltä ikinä saanut.
Kertokaa kokemuksianne