Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Olisitko voinut kuvitella nähtyäsi jonkun pelottavan elokuvan? Siskoni väittää yhä, että keittiössämme seisoi vuonna 88 tai 89 oikea Dracula mustine viittoineen ja ajoi häntä takaa, kunnes pääsi turvaan yläkertaan mummon luo. Syytän Kivikasvojen Draculajaksoa...

Kun olin pikkutyttö näin myöhään illalla huoneeni ikkunan takana vitivalkoiset pitkänomaiset kasvot ja juoksin paniikissa vanhempien sänkyyn,  samassa nenästäni alkoi vuotaa rajusti verta ja minut piti viedä sairaalaan kun vuoto ei lakannut , yhdistän yhä hahmon ikkunan takana verenvuotooni.

Vähän vanhempana olin lähdössä käyttämään ulkona koiraamme, löytöeläinkodista haettua yksisilmäistä koirarassua joka oli meille kaikille hyvin rakas. Oli hämärtyvä syysilta, olimme tässä vaiheessa muuttaneet kerrostalosta ok-taloon jonka takapiha  rajoittui tyhjään tonttiin ja koko pihaa ympäröi  tukeva aita. Avasin oven ja annoin koiran mennä edeltä kuten niin usein ennenkin, pistin kengät ja otin hihnan mihin  meni ehkä 3min.  Tuona lyhyenä hetkenä koiramme katosi kuin se kuuluisa pieru saharaan. Äitini tuli etsimään kanssani, sitten isä joka lähti etsimään autolla kun kävelimme äidin kanssa ja huutelimme.  Turhaan. 

Teini-ikäisenä minulta katosi  pari tuntia, laitoin lattialle istuen sukkia jalkaan ja katsoin kelloa joka oli 7. Äkkiä  havahduin kun isä  kutsui minua ovelta kysellen mitä  ihmettä touhuan ja miksen ole koulussa, kello oli 9. Jos olisin  nukahtanut istualteen olisin kai kellahtanut nurin ja herännyt.

Ja parikymppisenä näin öisin makuuhuoneessamme outoja valoja joita silloinen avomieheni ei nähnyt, eikä ollut kiinnostunut vaikka asiaa ihmettelinkin. 

 j

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen oli kohtalokas joulu 2004. Jo edeltävänä keväänä oli varattu perheloma Thaimaaseen, viiden tähden hotelli aivan rannan vierestä. Joululoman kolkuttaessa oltiin jo kavereillekkin muistettu koulussa lesoilla. Lähtöön oli aikaa enää pari viikkoa, kun isä pyysi minut ja siskon olohuoneeseen, jossa kertoi meille vaihtaneensa kohteen Espanjaan, koska hänellä oli ollut "huono fiilis" kohteesta. Siskon kanssa kiukuteltiin ja läimittiin ovia, vaikka ihan mieluinen se vaihtokohde lopulta oli. Kun Tapanin päivänä katsottiin televisiosta, kuinka meidän alkuperäisestä hotellista ei ollut jäljellä enää mitään, vaihdettiin siskon kanssa pelokkaat ja epäluuloiset katseet..

Isäsi oli viisas ihminen. Jos hän ei olisi luottanut tuohon "huonoon fiilikseen", olisi teidän perheelle käynyt kuin Sirkesaloille etkä olisi täällä enää kirjoittelemassa.

Meillä samankaltainen tarina. Olimme olleet jo parina vuonna viettämässä joulua Thaimassa mm. Khao lakissa. Koska kokemus oli niin hieno, halusimme lähteä vielä kerran. Meidän piti lähteä siis jälleen Khao lakiin jouluksi lomalle juuri tuolloin, kun tsunamionnettomuus tapahtui. Lopulta reissu peruuntui siihen, ettei saatu kissallemme hoitajaa reissumme ajaksi. Jäätiin lopulta Suomeen viettämään joulua isovanhempien kanssa. Miten pienestä voikaan olla joskus kiinni...

Kissi pelasti teidän hengen🐈🐱🌞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että miksi vuosia sitten eräs koulukaverini sanoi minulle, että Lontoossa on sellaista, joka myös kiinnostaa minuakin. Sama henkilö oli myös sanonut minua reilua vuotta ennen tätä kehittymättömäksi. Eli miten kehittymätön ihminen voisi saada mitään irti Lontoosta?

Ehkä olit vuoden aikana hänen mielestään kehittynyt juuri sen verran.

Kuulostaa aika kaukaa haetulta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että miksi vuosia sitten eräs koulukaverini sanoi minulle, että Lontoossa on sellaista, joka myös kiinnostaa minuakin. Sama henkilö oli myös sanonut minua reilua vuotta ennen tätä kehittymättömäksi. Eli miten kehittymätön ihminen voisi saada mitään irti Lontoosta?

Jos hän on sanonut sen vain suutuksissaan tai ei ole vielä silloin tuntenut sinua tarpeeksi hyvin.

Olin vieraana eräässä talossa. En pitänyt taloa millään tavalla pelottavana. Aivan yhtäkkiä säikähdin ja minut valtasi pelon tunne. Tunne oli hyvin selkeä ja erilainen kuin mitä olen koskaan kokenut. Ihmettelin, että miksi pelkään keskellä kirkasta päivää. Keskellä yötä voisi jotenkin ymmärtää. Oli pakko katsoa taakseni kun tuntui, että takanani on joku. Ei näkynyt mitään. Seuraavana yönä juttelin ystäväni kanssa joka oli myös mukana. Kysyin tunsiko hän talossa mitään outoa. Hän sanoi, että hieman ahdisti eräässä paikassa. Kysyin missä kohdassa. Paikka oli juuri samassa kohdassa missä minullakin oli kokemus. Yhtäkkiä alakerrasta alkoi kuulua vaimeaa miehen ja naisen keskustelua, vaikka siellä ei ollut ketään. Aluksi emme ajatelleet keskustelusta mitään, kun se kuulosti vain joltain telkkarilta. Yhtäkkiä havahduimme että alakerrassa ei tosiaan ole ketään ja kaikki ovat nukkumassa. Päätimme mennä katsomaan. Avasimme oven, joka oli alakertaan vievien portaiden edessä. Samalla hetkellä kun avasimme oven, tuli täysin hiljaista eikä puhetta enää sen jälkeenkään kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani.  Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon.   Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin.  Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä.  Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko.  Oli kuitenkin talvi.  Se oli kuin pystyyn nostettu karhu.  Sillä oli siis aivan eläimen pää.  Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt.  Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet.  Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.  

Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla.  Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet.  Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti.  Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen.  Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.

Vierailija kirjoitti:

.....jatkuu...

Hetken aikaa tuskailin krampin kanssa, olin vähän puoliunessa ja lopulta jotenkin havahduin siihen että miksei kramppi helpota ja miksi se tuntuu niin oudolta. Vaihtaessani asentoa, tunsin toista jalkaa vasten jotakin kosteaa, säpsähdin hereille, koska luulin pissanneeni housuun. Ei hajuakaan miksi ajattelin niin heti ekaksi, koska tapanani ei ole pissata sänkyyn - edes pienessä humalassa. Pomppasin ylös, jalkaan sattui ihan hitosti ja kinkkasin laittamaan valot päälle. Sänkyni alaosa oli ihan veressä. Ekana ajattelin että onko minulla tullut tavallista aggressiivisemmat menkat. Meni hetki yhdistää jalasta säteilevä kipu siihen vereen, jotenkin kuitenkin tajusin vilkaista pakottavaa jalkaani ja huomasin että toisessa sääressä oli iso ja syvä haava. Nappasin äkkiä pyyhkeen ja painoin sillä jalkaa, tuossa vaiheessa verta oli jo reilusti lattiallakin.

Soitin äkkiä äidilleni joka on sairaanhoitaja, hän tuli paikalle niin pian kuin ehti. Itse istuin lamaantuneena sängyllä ja pohdin että mitä hittoa täällä juuri tapahtui. Äiti tutki jalkaa ja sanoi että se tarvitsee tikkejä, lähdimme sitten yhdessä käymään päivystyksessä. Tikkauksen jälkeen palasimme kotiini ja pohdimme vähän lisää asiaa. Emme kertakaikkiaan keksineet mitään mihin jalka olisi voinut osua, lopulta äiti päätyi siihen että varmaan säpsähdin sitä kolausta ja jotenkin naarmaisin toisen jalan pottuvarpaankynnellä itseäni pahasti.

Aamulla kun heräsin niin aloin pohtimaan asiaa uudelleen päivänvalossa. Ja en vaan keksinyt mitä siinä oli voinut tapahtua. Sängyn lähellä ei ollut mitään terävää. Enkä todellakaan usko että pottuvarpaankynsi olisi saanut sellaista aikaan. Muutenkin olin varma että kolaus ja "kramppi" tulivat täysin samaan aikaan. Ja itseäni alkoi jotenkin karmimaan koko asia, koska minulla oli tapana pitää aina sitä jalkaa, jossa haava oli, nukkuessani peiton päällä. Tuli vaan sellainen olo että se jokin, minkä vuoksi minulla oli ollut asunnossa aina hieman outo olo, oli satuttanut minua. Vaikka en tuollaisiin juttuihin oikeastaan edes usko.

Sen jälkeen kotona oleminen tuntui entistä painostavammalta ja olin jatkuvasti todella apea ja surullinen. Lopulta päädyin muuttamaan pois ja uudessa asunnossa oloni helpotti välittömästi. Varmasti se oli suurimmaksi osaksi ihan vain henkistä helpotusta, mutta silti jäi sellainen fiilis että vanhassa asunnossa oli jotain omituista.

Mulle tuli olo että joku oli tunkeutuneena sun asuntoon ja heräsit siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani.  Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon.   Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin.  Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä.  Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko.  Oli kuitenkin talvi.  Se oli kuin pystyyn nostettu karhu.  Sillä oli siis aivan eläimen pää.  Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt.  Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet.  Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.  

Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla.  Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet.  Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti.  Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen.  Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.

Nämä ovat kiehtovia tarinoita. Itse helposti ajattelisin, että lapsilla nyt vain on todella voimakas mielikuvitus, mutta voihan myös olla, että lapset vain havaitsevat helpommin asioita, jotka eivät aikuisen tietoisuutta tavoita. Ehkä esim. lasten mielikuvitusystävät ovat oikeasti suojelushenkiä ja nämä öllimölliäiset jotain villimpiä luonnonhenkiä, jotka joskus eksyvät pihapiireihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani.  Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon.   Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin.  Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä.  Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko.  Oli kuitenkin talvi.  Se oli kuin pystyyn nostettu karhu.  Sillä oli siis aivan eläimen pää.  Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt.  Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet.  Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.  

Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla.  Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet.  Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti.  Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen.  Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.

Intiassa on vaikka minkälaisia ihmeellisiä olentoja. Tämä sinulle tiedoksesi, Aihe Vapaan oma satusetä/täti/mikä lienee epäsikiö sitten oletkin.

Olin n. 17-vuotiaana yksin kotona viikonlopun yli, vanhempani olivat mökillä.

Oli ilta, ja olin omassa huoneessani, josta on ovi olohuoneeseen, kun yhtäkkiä televisio meni itsestään olohuoneessa päälle. Ihmettelin tätä, ja menin sulkemaan telkkarin.

No, hetken kuluttua olin taas omassa huoneessani, ja seuraavaksi itsestään meni päälle olohuoneen stereot, joista alkoi kuulumaan musiikkia.

Taas kävelin sulkemaan sen. 

Tässä vaiheessa tuli kyllä vähän pelokas olo, mutta mietin loogisesti, että jossain virtapiirissä on ongelmaa.

Olisi kiva tietää, mikä tuon aiheutti.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Pyhäinpäivän illasta tuli mieleen, että onko halloweenhahmo kaukaa haettu. No joo, on, silloin ei halloweenia Suomessa vietetty, mutta jos joku kuitenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Pyhäinpäivän illasta tuli mieleen, että onko halloweenhahmo kaukaa haettu. No joo, on, silloin ei halloweenia Suomessa vietetty, mutta jos joku kuitenkin!

Toisaalta pyhäinpäivän tienoillahan on vanhan kansan mukaan tämän maailman ja kuolleiden maailman välinen verho ohuimmillaan. Ehkä silloin on kaikenlaista outoa henkimaailman kulkijaa enemmän liikkeellä kuin normaalisti.

En varsinaisesti ole taikauskoinen, mutta ajattelen, että aina jostainhan nämä vanhat uskomukset kumpuavat. Tuohon aikaanhan perinteisesti pidetään mm. pihatulia pahoja henkiä karkottamassa. Ehkä tämä olento oli sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani.  Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon.   Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin.  Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä.  Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko.  Oli kuitenkin talvi.  Se oli kuin pystyyn nostettu karhu.  Sillä oli siis aivan eläimen pää.  Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt.  Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet.  Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.  

Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla.  Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet.  Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti.  Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen.  Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.

Nämä ovat varsin mielenkiintoisia, kun joku on nähnyt jotain. Tästä jälkimmäisestä varsinkin olisi kiva kuulla vielä lisää. Jättikö se lumeen jälkiä? Huomasiko se teitä ollenkaan kun pihaan tuli, katsoiko teihin päin? Oliko kaikki aikuiset silloin sisällä? Tapahtuiko ihan päivällä valoisaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Salattujen elämien alkupuolella Seppo lauloi Elviksen kappaletta Hound Dog, mutta yhdessä jaksossa joskus olikohan 2003, kun hän mietti Ullan kanssa ulkomaille lähtemistä ja he miettivät, osaisivatko tilata ruokaa, Seppo sanoi, että hän osaa vain että "one beer, please".

Monikin osaa lauluja kielillä joita eivät juurikaan tai ollenkaan puhu. Laulun voi opetella ulkoa.

Aivan. Eihän Remukaan puhu eikä ymmärrä englantia, mutta laulaa sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani.  Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon.   Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin.  Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä.  Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko.  Oli kuitenkin talvi.  Se oli kuin pystyyn nostettu karhu.  Sillä oli siis aivan eläimen pää.  Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt.  Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet.  Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.  

Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla.  Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet.  Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti.  Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen.  Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.

Nämä ovat varsin mielenkiintoisia, kun joku on nähnyt jotain. Tästä jälkimmäisestä varsinkin olisi kiva kuulla vielä lisää. Jättikö se lumeen jälkiä? Huomasiko se teitä ollenkaan kun pihaan tuli, katsoiko teihin päin? Oliko kaikki aikuiset silloin sisällä? Tapahtuiko ihan päivällä valoisaan aikaan?

No selvennän vielä.  Kukaan meistä ei mennyt mitään jälkiä etsimään, emme varmaan edes tajunneet, että niin olisi voinut tehdä.  Silloin oli suojasää, koska muistan että teimme lumiukkoja.  Näkikö se meitä, en osaa sitäkään sanoa, koska me näimme sen tulevan kaukaa pellolta pihaan päin ja säikähdimme sitä valtavasti.  Oltiin leikkimökin lähellä, ja säntäsimme kaikki sinne sitä piiloon.  Aikuiset olivat kaikki sisätiloissa.  Päivällä se tapahtui.  Aikajanoja en osaa antaa, olin silloin sieltä nuorimmasta päästä.  Kyllähän tuommoinen mieleen jäi, mutta mitään selitystä ei osata sille antaa.  Aikuiset ei meitä tietenkään uskoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani.  Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon.   Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin.  Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä.  Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko.  Oli kuitenkin talvi.  Se oli kuin pystyyn nostettu karhu.  Sillä oli siis aivan eläimen pää.  Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt.  Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet.  Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.  

Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla.  Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet.  Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti.  Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen.  Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.

Nämä ovat varsin mielenkiintoisia, kun joku on nähnyt jotain. Tästä jälkimmäisestä varsinkin olisi kiva kuulla vielä lisää. Jättikö se lumeen jälkiä? Huomasiko se teitä ollenkaan kun pihaan tuli, katsoiko teihin päin? Oliko kaikki aikuiset silloin sisällä? Tapahtuiko ihan päivällä valoisaan aikaan?

No selvennän vielä.  Kukaan meistä ei mennyt mitään jälkiä etsimään, emme varmaan edes tajunneet, että niin olisi voinut tehdä.  Silloin oli suojasää, koska muistan että teimme lumiukkoja.  Näkikö se meitä, en osaa sitäkään sanoa, koska me näimme sen tulevan kaukaa pellolta pihaan päin ja säikähdimme sitä valtavasti.  Oltiin leikkimökin lähellä, ja säntäsimme kaikki sinne sitä piiloon.  Aikuiset olivat kaikki sisätiloissa.  Päivällä se tapahtui.  Aikajanoja en osaa antaa, olin silloin sieltä nuorimmasta päästä.  Kyllähän tuommoinen mieleen jäi, mutta mitään selitystä ei osata sille antaa.  Aikuiset ei meitä tietenkään uskoneet.

Joku syytti tätä kirjoittajaa Intia-tyypiksi mutta en usko, tyyli on ihan erilainen. Mielenkiintoinen tarina ja uskon, että varmasti jöi vaivaamaan !

120 kirjoitti:

Onko se hyljemies totta?

Mitä tarkoitat hyljemiehellä?

Minullakin on olentokokemus.  Asuin lapsena omakotitalossa, pihan perällä oli kallio ja siinä kalliolla leikin usein. Kerran näin siinä leikkiessä katollamme mustan otuksen joka seisoi kahdella jalalla  ja sillä oli sarvet,  se vain möllötti siinä ja katosi kun hetkeksi käänsin katseen.  Vanhempani vähåttelivät asiaa mutta uskovainen mummini sekosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.

Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.

Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.

Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus omasta lapsuudestani.  Ja silloin en edes ollut yksin, vaan me koko lapsilauma näimme tämän olennon.   Näimme otuksen tulevan pihaan ja menimme piiloon leikkimökkiin.  Jonkun ajan päästä raotimme ovea ja katsoimme, näkyykö sitä.  Se seisoi talon rappusilla ja sillä oli kädessä joku kummallinen vähän kuin heinähanko.  Oli kuitenkin talvi.  Se oli kuin pystyyn nostettu karhu.  Sillä oli siis aivan eläimen pää.  Oltiin vielä jonkun aikaa piilossa, kunnes sitä ei enää näkynyt.  Aikuiset ei kukaan olleet sitä nähneet eikä meitä uskoneet.  Vielä tänäkin päivänä olemme siitä keskenämme puhuneet ja ihmetelleet, että mikä se oli.  

Ja tämä tapahtui viisikymmentäluvulla.  Silloin ei meillä eikä kellään meistä ollut televisiota eikä kukaan miestä ollut käynyt edes elokuvissa vielä silloin, joten siitä emme ole sitä keksineet.  Sen näyn todellisuuteen olen valmis vannomaan vaikka kuolinhetkeeni asti.  Ja meitä oli jotain kymmenkunta mukulaa, iät 4-vuotiaasta 12-vuotiaaseen.  Muistan vielä, kun oltiin kauheassa sumpussa siellä leikkimökissä ja yritettiin olla hiirenhiljaa, ettei se vaan tulisi sinne.

Nämä ovat varsin mielenkiintoisia, kun joku on nähnyt jotain. Tästä jälkimmäisestä varsinkin olisi kiva kuulla vielä lisää. Jättikö se lumeen jälkiä? Huomasiko se teitä ollenkaan kun pihaan tuli, katsoiko teihin päin? Oliko kaikki aikuiset silloin sisällä? Tapahtuiko ihan päivällä valoisaan aikaan?

No selvennän vielä.  Kukaan meistä ei mennyt mitään jälkiä etsimään, emme varmaan edes tajunneet, että niin olisi voinut tehdä.  Silloin oli suojasää, koska muistan että teimme lumiukkoja.  Näkikö se meitä, en osaa sitäkään sanoa, koska me näimme sen tulevan kaukaa pellolta pihaan päin ja säikähdimme sitä valtavasti.  Oltiin leikkimökin lähellä, ja säntäsimme kaikki sinne sitä piiloon.  Aikuiset olivat kaikki sisätiloissa.  Päivällä se tapahtui.  Aikajanoja en osaa antaa, olin silloin sieltä nuorimmasta päästä.  Kyllähän tuommoinen mieleen jäi, mutta mitään selitystä ei osata sille antaa.  Aikuiset ei meitä tietenkään uskoneet.

Kyllähän tämä saattoi yliluonnollinenkin olento olla, mutta kuulostaa näin ulkopuoliselle siltä, että olisi mahdollisesti ollut kylähullu tms. mieleltään järkkynyt pukeutuneena johonkin karhupukuun/vetänyt karhunnahat ylleen.  Jos käveli kahdella jalalla, piteli kädessään heinähankoa, pyrki taloa kohti ja jos oli suunnilleen ihmisen mittainen...