Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Eräs ystäväni asuu talossa jonka lähellä käytöstä poistettu junarata, kerran olin kylässä ja poltimme tupakkaa pihalla kun samassa kuulimme junan äänen ja näimme valot puiden takaa. Kysyin onkohan rata sittenkin käytössä, ystävä vastasi ettei varmasti ole. Aamulla menimme tutkimaan asiaa ja löysimme umpeenkasvaneet raiteet sekä kohdan jossa loppuvat, ei siinä mitenkään voi junaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee mitä yhden vanhan kaverin lapselle tapahtui. Ollaan facebookkavereita, muttei oltu enää sen kummemmin juteltu. Huomasin uusista kuvista, että oli saanut lapsen. Onnittelin ja tykkäilin vauvan kuvista.
Sitten kahteen vuoteen ei tullut mitään päivityksiä, kunnes alkoi tulla kuvia 1-vuotiaasta lapsesta. Perhekuvia, yksittäiskuvia ja kuvia koirista, muttei koskaan enää tuosta vanhemmasta lapsesta mainittukaan mitään. Ei tietenkään tuollaista voi mennä kysymään, mutta surettaa vanhempien ja vauvan puolesta.
Minulla on selkeitä muistikuvia lapsuuspwrheeni kissoista ja että niitä oli paljon. Nyt aikuisena niin vanhempani ja sisarukseni eivät muista niitä kissoja meillä ollenkaan, vaikka niitä oli aina vihainen kaikille-4 kerralla koko ajan.
Minua on lapsesta asti vaivannut se, että miksi näin silloin unia jostain vanhasta talosta ja että unet olivat aina samanlaisia. Niissä olin siellä talossa vanhempieni kanssa ja jouduin nousemaan ylös ja laskeutumaan samat jyrkät portaat, jotka alkoivat heti ulko-ovella. Muistan kuinka pelkäsin kaatuvani niissä portaissa, mutta kerran toisensa jälkeen minulla oli se sama uni, jossa tapahtui se sama asia. Ihmettelen yhä, että mitä sillä unella yritettiin minulle viestiä.
Tämä ei nyt mikään erityisen jännittävää tarina ole, ja siihen on varmasti aika selkeä selitys, me ei olla sitä vaan vielä keksitty :D Meidän lähisuvun kesämökkinä on isoisovanhempien vanha kotitalo. Se on korkea, kaksikerroksinen, 1800-luvulla rakennettu talo. Tontti on aika iso ja siihen kuuluu merenrantaa, mutta itse talo ei sijaitse aivan rannassa. Talon toisen kerroksen parvekkeelta näkee kuitenkin hyvin merelle ja se onkin meidän suosituin istuskelupaikka. Talolta merenrantaan menee kävellen ehkä noin 3 minuuttia. Sinne kävellessä merelle ei ole kuitenkaan koko ajan näköyhteyttä, koska edessä on puita.
Nyt neljä kertaa siellä on käynyt vähän erikoinen juttu silloin kun joku on ollut siellä yksin. Minä olen kokenut sen kahdesti, veljeni kerran ja isäni kerran. Kerron nyt oman kokemukseni. Se oli kesä 2016 ja olin mennyt sinne itsekseni viettämään iltaa, tein jotain hyvää ruokaa ja menin syömään sitä parvekkeelle. Kello taisi olla suunnilleen jotain 22-23 koska oli jo hieman hämärä kun huomasin horisontissa ison laivan. Se oli siinä kohtaa vielä aika kaukana ja yritin tiirailla tarkemmin. Pikkuhiljaa se lipui sitten lähemmäs ja muistan kun ajattelin ekana että tuohon näyttää aivan sitä aavelaivalta, joka oli jossain Muumien jaksossa :D Iso ja vanha laiva siis. Ihailin sitä, enkä ajatellut asiasta mitään sen kummempaa. Laiva lipui hiljalleen sitten pois. Jotenkin unohdin koko asian, enkä muistanut mainita siitä kenellekään ennen kuin isäni mainitsi loppukesästä nähneensä ison vanhan laivan kun oli yksin mökillä. Vaihdettiin sitten omat havaintomme ja todettiin että on sama laiva kyseessä. Hetki asiasta juteltiin ja pohdittiin että kenenhän laiva on kyseessä. Veljeni oli myös mukana juttelussa. Kävimme tuon jälkeen vielä muutaman kerran porukalla mökillä ennen kuin laitoimme sen talviteloille ja laivaa ei enää näkynyt sinä kesänä.
Seuraavan kerran sama laiva näkyi loppukeväästä 2017 kun veli oli yksin mökillä. Kävi juuri samalla tavalla kuin aiemminkin. Tuossa kohtaa alettiin sitten kunnolla pohtimaan asiaa enemmän, ja kyseltiin asiasta myös paikallisilta "juorukelloilta". Kukaan paikallinen ei tiennyt asiasta mitään tarkemmin. Kyseltiin myös asiasta sukulaisilta, jotka ovat meitä aiemmin mökkiä asustaneet, isosetä muisteli nähneensä samanlaisen laivan joskus 90-luvulla, totesi kyllä olleensa humalassa silloin, joten asia ei siis välttämättä ole varma :D
Koko kesänä tuota laivaa ei enää näkynyt.
Sitten viime kesänä olin yksin mökillä ja koko laiva-asia oli hieman jo ehkä unohtunut. Tein siinä iltapalaa ja aluksi ajattelin että en mene sitä parvekkeelle syömään, mutta lopulta kuitenkin päätin että raitis ilma ennen yöunia tekee hyvää. Istuin hetken ja pian laiva ilmeistyi horisonttiin. Pienen hetken tuijotin sitä ja sitten päätin että kiirehdin äkkiä rantaan että saisin laivasta hyvän kuvan. Vedin kumpparit jalkaan ja kävelin rantaan, mutta laiva oli ehtinyt kadota. En oikein ymmärrä mihin se niin nopeasti katosi, koska aiemmin sen lähemmäksi lipumiseenkin meni aikaa. Nyt laiva oli varmaan lähtenyt toiseen suuntaan, en tiedä.
Jotenkin laivasta tuli aina hieman karmiva fiilis. Ei vaan minulle, vaan myös isälle ja veljelle. Tälle kaikelle on varmasti ihan tavallinen selitys. Tälle kesää täytyy mennä laivajahtiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt mikään erityisen jännittävää tarina ole, ja siihen on varmasti aika selkeä selitys, me ei olla sitä vaan vielä keksitty :D Meidän lähisuvun kesämökkinä on isoisovanhempien vanha kotitalo. Se on korkea, kaksikerroksinen, 1800-luvulla rakennettu talo. Tontti on aika iso ja siihen kuuluu merenrantaa, mutta itse talo ei sijaitse aivan rannassa. Talon toisen kerroksen parvekkeelta näkee kuitenkin hyvin merelle ja se onkin meidän suosituin istuskelupaikka. Talolta merenrantaan menee kävellen ehkä noin 3 minuuttia. Sinne kävellessä merelle ei ole kuitenkaan koko ajan näköyhteyttä, koska edessä on puita.
Nyt neljä kertaa siellä on käynyt vähän erikoinen juttu silloin kun joku on ollut siellä yksin. Minä olen kokenut sen kahdesti, veljeni kerran ja isäni kerran. Kerron nyt oman kokemukseni. Se oli kesä 2016 ja olin mennyt sinne itsekseni viettämään iltaa, tein jotain hyvää ruokaa ja menin syömään sitä parvekkeelle. Kello taisi olla suunnilleen jotain 22-23 koska oli jo hieman hämärä kun huomasin horisontissa ison laivan. Se oli siinä kohtaa vielä aika kaukana ja yritin tiirailla tarkemmin. Pikkuhiljaa se lipui sitten lähemmäs ja muistan kun ajattelin ekana että tuohon näyttää aivan sitä aavelaivalta, joka oli jossain Muumien jaksossa :D Iso ja vanha laiva siis. Ihailin sitä, enkä ajatellut asiasta mitään sen kummempaa. Laiva lipui hiljalleen sitten pois. Jotenkin unohdin koko asian, enkä muistanut mainita siitä kenellekään ennen kuin isäni mainitsi loppukesästä nähneensä ison vanhan laivan kun oli yksin mökillä. Vaihdettiin sitten omat havaintomme ja todettiin että on sama laiva kyseessä. Hetki asiasta juteltiin ja pohdittiin että kenenhän laiva on kyseessä. Veljeni oli myös mukana juttelussa. Kävimme tuon jälkeen vielä muutaman kerran porukalla mökillä ennen kuin laitoimme sen talviteloille ja laivaa ei enää näkynyt sinä kesänä.
Seuraavan kerran sama laiva näkyi loppukeväästä 2017 kun veli oli yksin mökillä. Kävi juuri samalla tavalla kuin aiemminkin. Tuossa kohtaa alettiin sitten kunnolla pohtimaan asiaa enemmän, ja kyseltiin asiasta myös paikallisilta "juorukelloilta". Kukaan paikallinen ei tiennyt asiasta mitään tarkemmin. Kyseltiin myös asiasta sukulaisilta, jotka ovat meitä aiemmin mökkiä asustaneet, isosetä muisteli nähneensä samanlaisen laivan joskus 90-luvulla, totesi kyllä olleensa humalassa silloin, joten asia ei siis välttämättä ole varma :D
Koko kesänä tuota laivaa ei enää näkynyt.Sitten viime kesänä olin yksin mökillä ja koko laiva-asia oli hieman jo ehkä unohtunut. Tein siinä iltapalaa ja aluksi ajattelin että en mene sitä parvekkeelle syömään, mutta lopulta kuitenkin päätin että raitis ilma ennen yöunia tekee hyvää. Istuin hetken ja pian laiva ilmeistyi horisonttiin. Pienen hetken tuijotin sitä ja sitten päätin että kiirehdin äkkiä rantaan että saisin laivasta hyvän kuvan. Vedin kumpparit jalkaan ja kävelin rantaan, mutta laiva oli ehtinyt kadota. En oikein ymmärrä mihin se niin nopeasti katosi, koska aiemmin sen lähemmäksi lipumiseenkin meni aikaa. Nyt laiva oli varmaan lähtenyt toiseen suuntaan, en tiedä.
Jotenkin laivasta tuli aina hieman karmiva fiilis. Ei vaan minulle, vaan myös isälle ja veljelle. Tälle kaikelle on varmasti ihan tavallinen selitys. Tälle kesää täytyy mennä laivajahtiin :D
Tää oli hyvä ja omaperäinen, kiitos kun jaoit :) (Lähtökohtaisesti uskon tämänkin jutun, mutta jos keksit päästäsi niin harvinaisen hyvin keksitty).
Nämä minun jutut taitaa mennä täysin nuoruuden turhan panikoinnin ja levottomien unien piikkiin 😁
Eka pientä taustatietoa, minun isomummo asui ennen sellaisessa jugend-tyylisessä vanhassa kerrostalossa. Kun hän sitten kuoli, minun isovanhemmat alkoivat myymään tuota asuntoa. Myyntiprosessin ajaksi minä muutin sinne huolehtimaan asunnosta, koska isovanhemmat asuivat vähän kauempana. Asuin siellä viitisen kuukautta.
Olen aina ollut hieman säikky ja esimerkiksi kauhuelokuvia en tykkää katsella, siksi vähän jännittikin muuttaa sinne. Lopulta järkeilin asian itselleni niin että kyseessä oli kuitenkin ison kaupungin keskusta ja naapureita oli joka puolella, minulla ei siis olisi mitään hätää.
Asunto oli aika pikkuinen, muistaakseni 45m2, siinä oli käytävä, jonka varrella oli viisi ovea (ulko-ovi, makuuhuone, keittiö, vessa, olohuone) kaikki huoneet olivat todella pieniä.
Joskus kun nukuin, heräsin koputukseen. Koputus tuntui kuuluvan ihan korvanjuuresta, sängyn vieressä olevasta seinästä. Tämä tapahtui varmaan pari-kolme kertaa kuussa. Tuo selittyi tietenkin helposti sillä että joko uneksin tai sitten seinänaapuri tykkäsi koputtaa välillä yöaikaan seinään. Silti se aina vähän karmi.
Toinen juttu oli kummallinen viherkasvi, joka tuntui elävän hieman omaa elämäänsä, välillä se oli ihan kuihtunut ja välillä taas kukoisti. Ja siis tuo muutos jompaan kumpaan suuntaan saattoi tapahtua ihan yön aikana. Itse en ole erityisen kasvirakas ihminen, ja luulin aluksi että tuo johtuu vaan minun kyvyttömyydestä hoitaa kasvia. Kerran juttelin sitten yhden ystävän kanssa, joka tietää kasveista enemmän ja hän sitten kummasteli asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, kuinka jännittävä ketju! Luin sivulle 15 ja ajattelin että voisin tässä välissä kertoa omasta kokemuksestani. Se ei ole läheskään niin jännä kuin monet muut jutut täällä, mutta kerron kuitenkin koska asia minua häiritsee.
Tykkään kirjoittaa, joten kirjoitan tämän vähän liian pitkästi jaaritellen turhuuksia :D
Muutin 22-vuotiaana asumaan erääseen vanhaan kerrostaloon josta tuli heti alusta alkaen hiukkasen hassu fiilis. Kämppä oli kuitenkin siisti ja hinta kohtuullinen, joten vuokrasin sen todella mielelläni. Muuttopäivänä muistan istuneeni keskellä olohuoneen lattiaa (muutossa auttaneet ihmiset olivat tuossa kohtaa jo lähteneet) ja oli hieman outo olo. Ajattelin että minun pitää vaan kotiutua paremmin niin olo helpottaa. Ja niin se helpottikin. Tavallaan.
Talo oli siis vanha, siinä oli natisevat lattiat ja vinkuvat ikkunat, aluksi niitä aina säikkyi, mutta sitten asiaan tottui. Siellä asuessa minulla oli silti jatkuvasti hieman jännä fiilis, en oikein itsekään tiennyt mistä oli kyse, mitään erityistä ei siellä koskaan tapahtunut, minulle ei kummiteltu tai mitään sellaista.
Sitten kävi juttu, jonka takia päätin muuttaa pois.
Olin ollut juhlimassa ystäväni synttäreitä ja tulin keskellä yötä kotiin. Söin hieman yöpalaa, kävin pikasuihkun, puin yökkärit ja menin sänkyyn. Viestittelin ystävän kanssa vielä hetken ennen kuin nukahdin. Ehkä noin tunnin päästä nukahtamisesta heräsin kovaan, mutta vaimeaan kolahdukseen ja jalkakramppiin. Vaikka olin unenpöpperössä, muistan heti paikallistaneeni kolahduksen keittiön puoleiseen naapuriin. Ja jotenkin heti ajattelin että kolahdus ei kuulunut minun asunnostani, koska vaikka se oli selkeästi iso kolahdus, silti se oli vaimea. Ajattelin säikähtäneeni kolahdusta ja siksi jalkani kramppasi.
Jatkuu....
.....jatkuu...
Hetken aikaa tuskailin krampin kanssa, olin vähän puoliunessa ja lopulta jotenkin havahduin siihen että miksei kramppi helpota ja miksi se tuntuu niin oudolta. Vaihtaessani asentoa, tunsin toista jalkaa vasten jotakin kosteaa, säpsähdin hereille, koska luulin pissanneeni housuun. Ei hajuakaan miksi ajattelin niin heti ekaksi, koska tapanani ei ole pissata sänkyyn - edes pienessä humalassa. Pomppasin ylös, jalkaan sattui ihan hitosti ja kinkkasin laittamaan valot päälle. Sänkyni alaosa oli ihan veressä. Ekana ajattelin että onko minulla tullut tavallista aggressiivisemmat menkat. Meni hetki yhdistää jalasta säteilevä kipu siihen vereen, jotenkin kuitenkin tajusin vilkaista pakottavaa jalkaani ja huomasin että toisessa sääressä oli iso ja syvä haava. Nappasin äkkiä pyyhkeen ja painoin sillä jalkaa, tuossa vaiheessa verta oli jo reilusti lattiallakin.
Soitin äkkiä äidilleni joka on sairaanhoitaja, hän tuli paikalle niin pian kuin ehti. Itse istuin lamaantuneena sängyllä ja pohdin että mitä hittoa täällä juuri tapahtui. Äiti tutki jalkaa ja sanoi että se tarvitsee tikkejä, lähdimme sitten yhdessä käymään päivystyksessä. Tikkauksen jälkeen palasimme kotiini ja pohdimme vähän lisää asiaa. Emme kertakaikkiaan keksineet mitään mihin jalka olisi voinut osua, lopulta äiti päätyi siihen että varmaan säpsähdin sitä kolausta ja jotenkin naarmaisin toisen jalan pottuvarpaankynnellä itseäni pahasti.
Aamulla kun heräsin niin aloin pohtimaan asiaa uudelleen päivänvalossa. Ja en vaan keksinyt mitä siinä oli voinut tapahtua. Sängyn lähellä ei ollut mitään terävää. Enkä todellakaan usko että pottuvarpaankynsi olisi saanut sellaista aikaan. Muutenkin olin varma että kolaus ja "kramppi" tulivat täysin samaan aikaan. Ja itseäni alkoi jotenkin karmimaan koko asia, koska minulla oli tapana pitää aina sitä jalkaa, jossa haava oli, nukkuessani peiton päällä. Tuli vaan sellainen olo että se jokin, minkä vuoksi minulla oli ollut asunnossa aina hieman outo olo, oli satuttanut minua. Vaikka en tuollaisiin juttuihin oikeastaan edes usko.
Sen jälkeen kotona oleminen tuntui entistä painostavammalta ja olin jatkuvasti todella apea ja surullinen. Lopulta päädyin muuttamaan pois ja uudessa asunnossa oloni helpotti välittömästi. Varmasti se oli suurimmaksi osaksi ihan vain henkistä helpotusta, mutta silti jäi sellainen fiilis että vanhassa asunnossa oli jotain omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palasin ketjun innoittamana "suosikkimysteerini" Djatlovin solan pariin. Koska kyseessä on Venäjä, paljastettaisiinko totuus, jos joku sen saisi tietoonsa?
Onko muuten kukaan kuunnellut Suplasta Mysteeritarinoita? Jos ei, niin ei kannata kokeilla. Yritin juuri kuunnella jaksoa, joka kertoo Djatlovin solasta, mutta juontaja on niin surkea, että en taida pystyä. Miksi pitää puhua kuin jollekin pikkulapselle, lässyttää ja selittää kaikki. Ihan oikeasti, kun päästiin puuttuvaan kieleen, niin toimittaja alkoi kertoa mikä on kieli! Sitä tarvitaan syömiseen ja puhumiseen, kuulemma. Täytyy katsoa jos youtubesta löytyisi vähän terävämpää analyysia aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt mikään erityisen jännittävää tarina ole, ja siihen on varmasti aika selkeä selitys, me ei olla sitä vaan vielä keksitty :D Meidän lähisuvun kesämökkinä on isoisovanhempien vanha kotitalo. Se on korkea, kaksikerroksinen, 1800-luvulla rakennettu talo. Tontti on aika iso ja siihen kuuluu merenrantaa, mutta itse talo ei sijaitse aivan rannassa. Talon toisen kerroksen parvekkeelta näkee kuitenkin hyvin merelle ja se onkin meidän suosituin istuskelupaikka. Talolta merenrantaan menee kävellen ehkä noin 3 minuuttia. Sinne kävellessä merelle ei ole kuitenkaan koko ajan näköyhteyttä, koska edessä on puita.
Nyt neljä kertaa siellä on käynyt vähän erikoinen juttu silloin kun joku on ollut siellä yksin. Minä olen kokenut sen kahdesti, veljeni kerran ja isäni kerran. Kerron nyt oman kokemukseni. Se oli kesä 2016 ja olin mennyt sinne itsekseni viettämään iltaa, tein jotain hyvää ruokaa ja menin syömään sitä parvekkeelle. Kello taisi olla suunnilleen jotain 22-23 koska oli jo hieman hämärä kun huomasin horisontissa ison laivan. Se oli siinä kohtaa vielä aika kaukana ja yritin tiirailla tarkemmin. Pikkuhiljaa se lipui sitten lähemmäs ja muistan kun ajattelin ekana että tuohon näyttää aivan sitä aavelaivalta, joka oli jossain Muumien jaksossa :D Iso ja vanha laiva siis. Ihailin sitä, enkä ajatellut asiasta mitään sen kummempaa. Laiva lipui hiljalleen sitten pois. Jotenkin unohdin koko asian, enkä muistanut mainita siitä kenellekään ennen kuin isäni mainitsi loppukesästä nähneensä ison vanhan laivan kun oli yksin mökillä. Vaihdettiin sitten omat havaintomme ja todettiin että on sama laiva kyseessä. Hetki asiasta juteltiin ja pohdittiin että kenenhän laiva on kyseessä. Veljeni oli myös mukana juttelussa. Kävimme tuon jälkeen vielä muutaman kerran porukalla mökillä ennen kuin laitoimme sen talviteloille ja laivaa ei enää näkynyt sinä kesänä.
Seuraavan kerran sama laiva näkyi loppukeväästä 2017 kun veli oli yksin mökillä. Kävi juuri samalla tavalla kuin aiemminkin. Tuossa kohtaa alettiin sitten kunnolla pohtimaan asiaa enemmän, ja kyseltiin asiasta myös paikallisilta "juorukelloilta". Kukaan paikallinen ei tiennyt asiasta mitään tarkemmin. Kyseltiin myös asiasta sukulaisilta, jotka ovat meitä aiemmin mökkiä asustaneet, isosetä muisteli nähneensä samanlaisen laivan joskus 90-luvulla, totesi kyllä olleensa humalassa silloin, joten asia ei siis välttämättä ole varma :D
Koko kesänä tuota laivaa ei enää näkynyt.Sitten viime kesänä olin yksin mökillä ja koko laiva-asia oli hieman jo ehkä unohtunut. Tein siinä iltapalaa ja aluksi ajattelin että en mene sitä parvekkeelle syömään, mutta lopulta kuitenkin päätin että raitis ilma ennen yöunia tekee hyvää. Istuin hetken ja pian laiva ilmeistyi horisonttiin. Pienen hetken tuijotin sitä ja sitten päätin että kiirehdin äkkiä rantaan että saisin laivasta hyvän kuvan. Vedin kumpparit jalkaan ja kävelin rantaan, mutta laiva oli ehtinyt kadota. En oikein ymmärrä mihin se niin nopeasti katosi, koska aiemmin sen lähemmäksi lipumiseenkin meni aikaa. Nyt laiva oli varmaan lähtenyt toiseen suuntaan, en tiedä.
Jotenkin laivasta tuli aina hieman karmiva fiilis. Ei vaan minulle, vaan myös isälle ja veljelle. Tälle kaikelle on varmasti ihan tavallinen selitys. Tälle kesää täytyy mennä laivajahtiin :D
Onko teidän suvussa ollut merimiehiä? Joku esi-isä kuollut merillä haaksirikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt mikään erityisen jännittävää tarina ole, ja siihen on varmasti aika selkeä selitys, me ei olla sitä vaan vielä keksitty :D Meidän lähisuvun kesämökkinä on isoisovanhempien vanha kotitalo. Se on korkea, kaksikerroksinen, 1800-luvulla rakennettu talo. Tontti on aika iso ja siihen kuuluu merenrantaa, mutta itse talo ei sijaitse aivan rannassa. Talon toisen kerroksen parvekkeelta näkee kuitenkin hyvin merelle ja se onkin meidän suosituin istuskelupaikka. Talolta merenrantaan menee kävellen ehkä noin 3 minuuttia. Sinne kävellessä merelle ei ole kuitenkaan koko ajan näköyhteyttä, koska edessä on puita.
Nyt neljä kertaa siellä on käynyt vähän erikoinen juttu silloin kun joku on ollut siellä yksin. Minä olen kokenut sen kahdesti, veljeni kerran ja isäni kerran. Kerron nyt oman kokemukseni. Se oli kesä 2016 ja olin mennyt sinne itsekseni viettämään iltaa, tein jotain hyvää ruokaa ja menin syömään sitä parvekkeelle. Kello taisi olla suunnilleen jotain 22-23 koska oli jo hieman hämärä kun huomasin horisontissa ison laivan. Se oli siinä kohtaa vielä aika kaukana ja yritin tiirailla tarkemmin. Pikkuhiljaa se lipui sitten lähemmäs ja muistan kun ajattelin ekana että tuohon näyttää aivan sitä aavelaivalta, joka oli jossain Muumien jaksossa :D Iso ja vanha laiva siis. Ihailin sitä, enkä ajatellut asiasta mitään sen kummempaa. Laiva lipui hiljalleen sitten pois. Jotenkin unohdin koko asian, enkä muistanut mainita siitä kenellekään ennen kuin isäni mainitsi loppukesästä nähneensä ison vanhan laivan kun oli yksin mökillä. Vaihdettiin sitten omat havaintomme ja todettiin että on sama laiva kyseessä. Hetki asiasta juteltiin ja pohdittiin että kenenhän laiva on kyseessä. Veljeni oli myös mukana juttelussa. Kävimme tuon jälkeen vielä muutaman kerran porukalla mökillä ennen kuin laitoimme sen talviteloille ja laivaa ei enää näkynyt sinä kesänä.
Seuraavan kerran sama laiva näkyi loppukeväästä 2017 kun veli oli yksin mökillä. Kävi juuri samalla tavalla kuin aiemminkin. Tuossa kohtaa alettiin sitten kunnolla pohtimaan asiaa enemmän, ja kyseltiin asiasta myös paikallisilta "juorukelloilta". Kukaan paikallinen ei tiennyt asiasta mitään tarkemmin. Kyseltiin myös asiasta sukulaisilta, jotka ovat meitä aiemmin mökkiä asustaneet, isosetä muisteli nähneensä samanlaisen laivan joskus 90-luvulla, totesi kyllä olleensa humalassa silloin, joten asia ei siis välttämättä ole varma :D
Koko kesänä tuota laivaa ei enää näkynyt.Sitten viime kesänä olin yksin mökillä ja koko laiva-asia oli hieman jo ehkä unohtunut. Tein siinä iltapalaa ja aluksi ajattelin että en mene sitä parvekkeelle syömään, mutta lopulta kuitenkin päätin että raitis ilma ennen yöunia tekee hyvää. Istuin hetken ja pian laiva ilmeistyi horisonttiin. Pienen hetken tuijotin sitä ja sitten päätin että kiirehdin äkkiä rantaan että saisin laivasta hyvän kuvan. Vedin kumpparit jalkaan ja kävelin rantaan, mutta laiva oli ehtinyt kadota. En oikein ymmärrä mihin se niin nopeasti katosi, koska aiemmin sen lähemmäksi lipumiseenkin meni aikaa. Nyt laiva oli varmaan lähtenyt toiseen suuntaan, en tiedä.
Jotenkin laivasta tuli aina hieman karmiva fiilis. Ei vaan minulle, vaan myös isälle ja veljelle. Tälle kaikelle on varmasti ihan tavallinen selitys. Tälle kesää täytyy mennä laivajahtiin :D
Puhelin/kamera sinne parvekkeelle käden ulottuville. Olisi hienoa jos joku saisi ikuistettua tuon mysteerin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt mikään erityisen jännittävää tarina ole, ja siihen on varmasti aika selkeä selitys, me ei olla sitä vaan vielä keksitty :D Meidän lähisuvun kesämökkinä on isoisovanhempien vanha kotitalo. Se on korkea, kaksikerroksinen, 1800-luvulla rakennettu talo. Tontti on aika iso ja siihen kuuluu merenrantaa, mutta itse talo ei sijaitse aivan rannassa. Talon toisen kerroksen parvekkeelta näkee kuitenkin hyvin merelle ja se onkin meidän suosituin istuskelupaikka. Talolta merenrantaan menee kävellen ehkä noin 3 minuuttia. Sinne kävellessä merelle ei ole kuitenkaan koko ajan näköyhteyttä, koska edessä on puita.
Nyt neljä kertaa siellä on käynyt vähän erikoinen juttu silloin kun joku on ollut siellä yksin. Minä olen kokenut sen kahdesti, veljeni kerran ja isäni kerran. Kerron nyt oman kokemukseni. Se oli kesä 2016 ja olin mennyt sinne itsekseni viettämään iltaa, tein jotain hyvää ruokaa ja menin syömään sitä parvekkeelle. Kello taisi olla suunnilleen jotain 22-23 koska oli jo hieman hämärä kun huomasin horisontissa ison laivan. Se oli siinä kohtaa vielä aika kaukana ja yritin tiirailla tarkemmin. Pikkuhiljaa se lipui sitten lähemmäs ja muistan kun ajattelin ekana että tuohon näyttää aivan sitä aavelaivalta, joka oli jossain Muumien jaksossa :D Iso ja vanha laiva siis. Ihailin sitä, enkä ajatellut asiasta mitään sen kummempaa. Laiva lipui hiljalleen sitten pois. Jotenkin unohdin koko asian, enkä muistanut mainita siitä kenellekään ennen kuin isäni mainitsi loppukesästä nähneensä ison vanhan laivan kun oli yksin mökillä. Vaihdettiin sitten omat havaintomme ja todettiin että on sama laiva kyseessä. Hetki asiasta juteltiin ja pohdittiin että kenenhän laiva on kyseessä. Veljeni oli myös mukana juttelussa. Kävimme tuon jälkeen vielä muutaman kerran porukalla mökillä ennen kuin laitoimme sen talviteloille ja laivaa ei enää näkynyt sinä kesänä.
Seuraavan kerran sama laiva näkyi loppukeväästä 2017 kun veli oli yksin mökillä. Kävi juuri samalla tavalla kuin aiemminkin. Tuossa kohtaa alettiin sitten kunnolla pohtimaan asiaa enemmän, ja kyseltiin asiasta myös paikallisilta "juorukelloilta". Kukaan paikallinen ei tiennyt asiasta mitään tarkemmin. Kyseltiin myös asiasta sukulaisilta, jotka ovat meitä aiemmin mökkiä asustaneet, isosetä muisteli nähneensä samanlaisen laivan joskus 90-luvulla, totesi kyllä olleensa humalassa silloin, joten asia ei siis välttämättä ole varma :D
Koko kesänä tuota laivaa ei enää näkynyt.Sitten viime kesänä olin yksin mökillä ja koko laiva-asia oli hieman jo ehkä unohtunut. Tein siinä iltapalaa ja aluksi ajattelin että en mene sitä parvekkeelle syömään, mutta lopulta kuitenkin päätin että raitis ilma ennen yöunia tekee hyvää. Istuin hetken ja pian laiva ilmeistyi horisonttiin. Pienen hetken tuijotin sitä ja sitten päätin että kiirehdin äkkiä rantaan että saisin laivasta hyvän kuvan. Vedin kumpparit jalkaan ja kävelin rantaan, mutta laiva oli ehtinyt kadota. En oikein ymmärrä mihin se niin nopeasti katosi, koska aiemmin sen lähemmäksi lipumiseenkin meni aikaa. Nyt laiva oli varmaan lähtenyt toiseen suuntaan, en tiedä.
Jotenkin laivasta tuli aina hieman karmiva fiilis. Ei vaan minulle, vaan myös isälle ja veljelle. Tälle kaikelle on varmasti ihan tavallinen selitys. Tälle kesää täytyy mennä laivajahtiin :D
Tulipa tässä mieleen, että voisikohan tuo teidän mökkinne kohta olla sellaisessa paikkaa, että se sattuu nappaamaan kangastuksia poikkeuksellisen hyvin? Paikasta en osaa sanoa kun en tiedä missä se on, mutta meren rannassa kun ollaan niin vanhoilla "aavelaivoilla" tosiaan voidaan liikennöidä sesonkiaikoina, eikä edes välttämättä kuin vain muutaman kerran kesässä. Ja kangastus saattaa ilmestyä todella pitkienkin matkojen päästä jos olosuhteet ovat kohdillaan (eli jopa satojen kilometrien päästä). Sitä puoltaisi myös tuo satunnainen laivan näkyminen, kuin myös sen nopea katoaminen (eikä laivan tarvitse todellisuudessa olla edes kauhean iso, jotta sen vääristymä näkyy). Lapsuudessa tuli käytyä sellaisella rannalla, josta näimme kangastuksia vuosien aikana muutaman. Joka kerta ne olivat äärimmäisen aavemaisia kokemuksia järkisyistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt se, että tämän palstan tekniikka on ollut sekaisin kuin seinäkello jo muutamankin päivän, onko mahdoton juttu korjata ja päivittää? :/
Kun olin 3-vuotias lapsi, näin eräänä iltana jonkin epämääräisen olennon. Olin leikkimässä olohuoneen lattialla, ja takapihan ovi oli auki, sillä äiti usein tuuletti ruoanlaiton yhteydessä asuntoa. Ulkona oli jo hämärää/pimeää.
Sitten sieltä takapihan ovesta tuli sisään iso kahdella jalalla kävelevä olento, jolla oli musta turkki ja eläimelliset mulkosilmät. Siihen turkkiin oli jäänyt kiinni syksyn lehtiä ja likaa. Se lähestyi minua, ja juoksin itkien keittiöön, jossa vanhempani ja sukulaiseni olivat juuri käymässä syömään.
Äiti sanoo, että muistaa tämän. Kuulemma olin ollut aivan hysteerinen ja olin sanonut, että "paha mies tuli sisälle", muttei olohuoneessa ollut ketään, kun äiti meni katsomaan. Oli kuulemma pyhäinpäivän ilta, ja sukulaiset oli kutsuttu syömään silloin.
Muistan yhä sen olennon, ja näin siitä painajaisunia varhaisteini-ikään saakka. Olen käynyt googlen läpi, josko joku olisi joskus kokenut jotain vastaavaa, mutta en ole löytänyt mitään. Ja jos joku vastaa tähän Intia-kommentilla, niin hajoan. Tämä oli oikea kokemus lapsuudessani, ja olen miettinyt sitä paljon nyt jälkeenpäin aikuisena.
Aika yleinen ongelma monella verkkosivulla, johtunee esim. siitä että päivitys on mennyt pieleen, tai koska monet lomailevat ja on aikaa kirjoitella ja serveri on ylikuormittunut tämän seurauksena.
Ylimmäinen siis selitys miksi palsta reistaillut.
Ihmettelen, että miksi vuosia sitten eräs koulukaverini sanoi minulle, että Lontoossa on sellaista, joka myös kiinnostaa minuakin. Sama henkilö oli myös sanonut minua reilua vuotta ennen tätä kehittymättömäksi. Eli miten kehittymätön ihminen voisi saada mitään irti Lontoosta?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että miksi vuosia sitten eräs koulukaverini sanoi minulle, että Lontoossa on sellaista, joka myös kiinnostaa minuakin. Sama henkilö oli myös sanonut minua reilua vuotta ennen tätä kehittymättömäksi. Eli miten kehittymätön ihminen voisi saada mitään irti Lontoosta?
Ehkä olit vuoden aikana hänen mielestään kehittynyt juuri sen verran.
Kenelle tämä oli tarkoitettu?