Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Se lääkärissä käynyt henkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin viime viikolla lääkärissä selkäkipujen vuoksi. Olen lykännyt sinne menoa toivoen, että kivut lakkaisivat itsestään ja peläten, että lääkäri sanoo niiden johtuvan vain ylipainostani käskien minun laihduttaa. Ihme kyllä, lääkäri ei maininnut painostani mitään vaan oli erittäin ystävällinen minulle. Sain myös reseptin, jolla sain ostettua apteekista melko tehokkaita särkylääkkeitä. Kaikkein kummallisinta on kuitenkin, että lääkäri sanoi minulle, että kivusta ei tarvitse kärsiä. Siis minulle sanottiin niin, vaikka minä olen vain pelkkä mitätön pikku paska ilman ihmisarvoa jonka kaikkien muiden mielestä pitää kärsiä oikein paljon henkisesti ja fyysisesti. Niin ainakin olen luullut.
Millä tavalla tämä oli selvittämätön tapahtuma?
No sillä tavalla, että lääkäri kohteli minua hyvin eikä tappanut minua niinkuin hänen olisi pitänyt tehdä, koska minä olen kaikkien vihaama vainon uhri.
Ei tarvise mennä muuanne, ollenkaan kerro lisää. Ihmisiä joita vainotaan ja kartetaan pitäisi kaikkien kuunnella enemmän.
Ei, taas sinä. Kukaan ei jaksa sinua täällä, mene muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin äsken valokuvaa, jossa olen noin 2 kuukautta vanha vauva ja ihmettelen kovasti, että miksi minun kaltaistani pientä ja todella rumaa syntymävikaista vauvaa ei yksinkertaisesti vain tapettu silloin vauvana. Oikeasti olin niin kamalan ruma ja selvästi syntymävikainen, että miten kenenkään mielessä tuli pitää minua elossa kun olisi voitu päästä minusta eroon vain lyömällä vaikka vasaralla päähän?
Olisi toisena aikana ehkä t apettukin. Eikös aikojen alussa va mmaiset lapset jätetty jonnekin kuol emaan. Ei maksanut vaivaa yrittää pitää hengissä. Luonnon karsintaa.
Olen kokenut muutamia hyvin erikoisia juttuja, jotka eivät selity unen ja valveen rajamailla olemisella tai päihtymyksellä. Joissain tapauksissa on ollut muita kokijoita mukana todistamassa.
Tässä pari kertomusta selittämättömistä valoilmiöistä. Viime keväänä lähdin aamuyöllä pyöräilemään töihin. Sää oli selkeä ja heti ulos tultuani huomasin taivaalla kohtisuorassa linjassa päällekkäin kaksi valoa, jotka olivat selvästi kirkkaampia ja lähempänä kuin tähdet. Ne eivät liikkuneet vaan ikään kuin leijuivat asuinalueeni yläpuolella. Tuijotin niitä pyöräillessäni ja yritin järkeillä mitä ne olivat. Kun käännyin pienemmälle tielle minun oli katsottava maahan, koska tie oli vielä osittain jäinen. Liukkaasta kohdasta selvittyäni pysähdyin etsimään niitä valoja uudestaan, mutta niitä ei enää näkynyt. Matkan varrella oli peltoaukea, jolta tähtitaivas näkyi laajasti. Sielläkin pysähdyin etsimään näitä valoja tuloksetta. Töihin päästyäni katsoin heti Ursan nettisivuilta, miten planeetat näkyivät tähtitaivaalla kyseisenä yönä, mutta mitkään planeetat eivät olleet kohtisuorassa toisiinsa nähden tuolloin, eivätkä ne olisi kadonneet taivaalta katsoessani hetkeksi muualle. Myöhemmin kävin vielä pimeällä toteamassa, etteivät läheisen tukiaseman valotkaan näy siihen kohtaan missä mysteerivalot näin.
Olen myös kotipihassa joskus jäänyt katseellani seuraamaan taivaalla liikkuvaa tähden näköistä valoa, ajatellen satelliitiksi. Se teki kuitenkin äkkiä jyrkän käännöksen ja lähti kovaa vauhtia toiseen suuntaan, kadoten näkyvistä.
Vihkisormus oli kerran aika pitkään hukassa, pengottiin joka ikinen paikka mihin olis voinut tippua tai mihin olisin voinut sen laskea. Ja eiköhän se sitten löydy eräänä kauniina päivänä lipaston päältä, mistä satavarmasti on sitä haettu etsiessä.
Myös monien muiden esineiden kanssa on käynyt näin. Tulee aina vaan erikoinen fiilis, et ei voi olla totta! :D
11 v. poikani sai lahjaksi käteistä rahaa. Menimme lähikaupunkiin erääseen liikkeeseen ostamaan hänen toivomansa asian. Maksoin poikani lahjarahoilla, kiitin, kassa kiitti takaisin, ja kun käännyin kassalta pois, minua noin 10-15 vuotta nuorempi kassapoika sanoi vielä perääni ""Kiitti Reetta". (nimi muutettu).
Kuulin sen selvästi, mutta ajattelin että ehkä hän sanoi sen jollekin muulle. Poikani, joka seisoi takanani katsoen yhä kassaa päin, katsoi kassapoikaa ällistyneenä ja kysyi että "äiti, mistä toi tietää sun nimen".
En todellakaan tiedä. Olen näiltä suunnilta kotoisin, mutta asunut välillä pitkään muualla. Tuttavapiirini on pieni, eikä siihen kuulu 20-30 vuotiaita nuoria miehiä. Minulla ei ole kanta-asiakas korttia kyseiseen liikkeeseen ja olin asioinut siellä aikaisemmin vain muutaman kerran harvakseltaan. Kyseinen tapaus oli niin outo, etten ole käynyt siinä liikkeessä enää sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja siis sitä yksin jättämistä tapahtui useita kertoja. piti ihan siskolle soittaa ja se arvelee että jonnekin tanssimaan ja juhlimaan menivät. mainitsi äidin hajuveden hajun laukaisseen kauhean pakokauhun kun siitä tiesi että ovat menossa. itekkin muistan sen väpitunkevan imelän löyhkän ja tuntien laittautumisen ja hiusten kihartamisen. olihan asiat sillon kasarin lopussa ja ysärin alussa erilailla kun nykyään.
-se vanhempien menoja ihmettelevä
Meilläkin vanhemmat kävivät tansseissa ja olivat öitä pois. Monia pelottavia hetkiä koin, ukonilmat lievimmästä päästä. Olin itse ehkä yhdeksän vanha ja pikkusisko 2 - 3 v. Isosiskoni oli pari vuotta vanhempi mutta täysi sadisti, joka kiusasi ja rääkkäsi minua kun vanhemmat eivät olleet näkemässä (ei sillä että olisivat muutenkaan puuttuneet).
Itse nyt niin ikään kolmen samanikäisen tytön äitinä en voisi k o s k a a n kuvitella hylkääväni heitä noin. Ja tuo oli vielä aika ennen kännyköitä eikä ollut ketään sukulaistakaan kenen puoleen kääntyä.
N37
Tähän on pakko kommentoida, tuli niin paha olo. Minä olin tuollainen isosisko, joka kiusasi pikkusisartaan. En tiedä kokiko hän minut "täydeksi sadistiksi", toivon että ei, mutta tiedän olleeni hirveä. Syy miksi koin tarvetta tähän vastata on se, että kuvailemasi tilanne (teidät lapset jätetään määräämättömäksi ajaksi yksin, pienin vasta vauva/taapero) kertoo jotain muutakin perheestänne - se ei varmaan ollut muiltakaan osin turvallinen ja terve kasvuympäristö teille tytöille? Isosiskosi käytös oli varmasti oire jostain. Hän voi huonosti ja häiriökäytös johtui siitä. Näin minä asian selitän jälkeenpäin omalta osaltani. Meidän perheen isä oli itse kaltoinkohdeltu lapsi, eikä aikuisena osannut lapsiaan empatoida. Isän suku oli aika karsea ja vaikutti meidänkin elämään. Äiti oli hieman "tyhmä" omalla tavallaan, ei aina tajunnut lapsen hätää ja rankaisi lyömällä, kun olisi pitänyt ottaa syliin ja liennyttää pelkoja/turvattomuutta. Minä oireilin, monella tavalla, mutta tämä pienemmän sisaruksen kiusaaminen oli yksi niistä oireista. Muistan edelleen sen ahdistuksen, mikä häiriökäyttäytymistä edelsi ja miten kauhelta jälkeenpäin tuntui. Löin siskoani, se oli väärin, mutta sitä oli usein edeltänyt oma pahoinpitelyni (henkinen ja toisinaan myös fyysinen).
Toivottavasti sinä ja siskosi saitte myöhemmin apua <3 (itselläni takana vuosien terapia).
Hei, tunnen suurta myötätuntoa teitä kaikkia kohtaan! Itsekläni on myös kokemusta pelottavista ja turvattomista kasvuoloista ja minullakin niin isä kuin isän vanhemmat olivat ilkeitä, väkivaltaisia, arvaamattomia, täysin kykenemättömiä hoitamaan ja ottamaan vastuuta lapsista. Meitä oli neljä lasta ja yksi meistä oli koko ajan varmasti aivan kauhuissaan. Itse vanhimpana aloin teini-iässä kapinoida isää vastaan, joista seurasi hirveitä tilanteita, ihme, ettei isältä tai minulta lähtenyt henki. Tällä omalla toiminnallani aiheutin tietysti lisää tuskaa sisaruksilleni, vaikka en sitä tajunnut silloin tai vain pystynyt huomioimaan. Aika suuri pelastus oli poikaystäväni, joka onnistui rauhoittamaan tilanteita ja sekä isää että minua. Mutta todella ikäviä muistoja kannan ja vajoan välillä niihin ja kauheaan syyllisyyteen. Nuo kaikki kokemukset ovat tietysti vaikuttaneet omaan vanhemmuuteeni ja siitä on koitunut lisää syyllisyyttä. Kyllä se on niin, että parasta, mitä vanhempi voi lapselleen antaa, on turvallinen lapsuus ja nuoruus ja siihen pitäisi joka tilanteessa pyrkiä, silloinkin, kun on itse äärimmilleen stressaantunut ym.
Kun olin nuorempana masentunut ja anorektinen, minua seurasi pienessä kotikaupungissani mustiin pukeutunut, myös hyvin laiha tyttö jolla oli pitkät punaiset hiukset. Tyttö ikäänkuin häilyi taka-alalla aina kun johonkin menin, olin sitten joen rannalla istuskelemassa ja miettimässä synkkiä tai kaupassa hakemassa tupakkaa. Ellen olisi ollut masentunut ja "hällä väliä, ei millään oo väliä"-fiiliksissä ,olisin mennyt kysymään tytöltä miksi hiivatissa tämä roikkuu kannoillani. Sitten löysin poikaystävän, masennus hellitti otettaan ja syömishäiriöstäkin päätin saada rakkaani avulla niskalenkin. Minua kuitenkin vaivasi outo olo ja syy selvisi eräänä päivänä kaupasssa, kun tajusin etten ollut nähnyt punahiuksista "faniani" vähään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin on kadonnut mun erään bändin keikalta vuonna 1991 ostamani avaimenperä.
Vierailija kirjoitti:
11 v. poikani sai lahjaksi käteistä rahaa. Menimme lähikaupunkiin erääseen liikkeeseen ostamaan hänen toivomansa asian. Maksoin poikani lahjarahoilla, kiitin, kassa kiitti takaisin, ja kun käännyin kassalta pois, minua noin 10-15 vuotta nuorempi kassapoika sanoi vielä perääni ""Kiitti Reetta". (nimi muutettu).
Kuulin sen selvästi, mutta ajattelin että ehkä hän sanoi sen jollekin muulle. Poikani, joka seisoi takanani katsoen yhä kassaa päin, katsoi kassapoikaa ällistyneenä ja kysyi että "äiti, mistä toi tietää sun nimen".
En todellakaan tiedä. Olen näiltä suunnilta kotoisin, mutta asunut välillä pitkään muualla. Tuttavapiirini on pieni, eikä siihen kuulu 20-30 vuotiaita nuoria miehiä. Minulla ei ole kanta-asiakas korttia kyseiseen liikkeeseen ja olin asioinut siellä aikaisemmin vain muutaman kerran harvakseltaan. Kyseinen tapaus oli niin outo, etten ole käynyt siinä liikkeessä enää sen jälkeen.
Olisiko myyjä voinut olla jonkun tuttavasi pikkuveli ja muistanut sekä tunnistanut sinut sitä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on käynyt useasti niin, että joku on valehdellut minun sanoneen jostakin ihmisestä jotakin tai joku on vääristellyt sanomisiani eteenpäin. Näistä on tietysti seurannut riitaa ja olen joutunut huonoon valoon. Sitten vielä on jäänyt epäselväksi, kuka tämä valehtelija tai vääristelijä on ollut.
Minusta on tullut tosi epäluuloinen, kun tuntuu, että juuri kehenkään ei voi luottaa.
Miehesi oli kanittanut sen rahapulassa ja lunastanut sitten takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä oma mysteerini, jota niin vanhempani kuin Googlekaan eivät ole pystynyt ratkaisemaan. Ehkä täällä joku osaisi valaista asiaa?
Taustatietona siis, että pelkäsin lapsena ihan hirveästi Rölli-peikkoa. Pelkäsin vaikka mitä ukkosesta Muumien mörköön, mutta Rölli-kauhu oli ihan omaa luokkaansa. Pikku Kakkonen oli meillä kotona siksi kokonaan pannassa eikä kukaan voinut edes mainita Röllin nimeä ilman, että juoksin hysteerisenä johonkin komeroon piiloon. Samoin mökkireissut saareen kävivät hankaliksi sen jälkeen, kun asiasta tietämätön eno erehtyi arvuuttelemaan, josko Rölli asuu siellä saaressa. Jotain pelon voimakkuudesta kertonee se, että näin säännöllisesti tiettyä Rölli-painajaista vielä reilusti yli kymmenvuotiaana ja että olen vasta näin kolmenkympin kieppeillä uskaltautunut ottamaan selvää asiasta.
Mysteeriksi jutun kuitenkin tekee se, etten varsinaisesti pelännyt Allu Tuppuraisen hahmoa, vaan sitä toista Rölliä. Muistan elävästi katsoneeni 90-luvun alkupuolella ohjelmaa, jossa esiintyi violetteihin housuihin/haalariin pukeutunut pieni pyöreä peikko, jolla oli lyhyet pörröiset hiukset, perunan mallinen nenä ja ontosti tuijottavat silmät. Se asui pienessä mökissä jossain synkän metsän keskellä ja käveli kömpelösti puolelta toiselle vaappuen. Luulen, että se oli jonkin sortin nukkeanimaatio.
Mysteeristä tässä jutussa on siis se, että en ole onnistunut löytämään mitään tietoa tästä violettipukuisesta peikosta. Röllin wikipedia-sivulla ei mainita mitään nukkeanimaatiota eikä Googlen kuvahaku löydä mitään oikeannäköistä, vaikka olen kokeillut lukuisia peikko-aiheisia hakusanoja. Tiedän kuitenkin, etten ole voinut keksiä koko peikkoa itse, sillä mummolassani oli sitä esittävä noin 40 cm korkea kivinen patsas (se jouduttiin piilottamaan minun takiani, ja arvatkaa vain kuinka olin saada halvauksen, kun löysin sen yllättäen isovanhempieni kesämökin vajasta muutama vuosi sitten!). Taidekeskuksessa työskennellyt isäni on myös kertonut jutelleensa aiheesta Pikku Kakkosen tiimin kanssa kuvausten aikana ja kuulleensa, että violettipukuinen peikko olisi kadonnut ruudusta nimenomaan lukuisten valitusten takia. Mutta mitään vahvistusta tälle väitteelle en ole onnistunut löytämään. Olisin siis kovin kiitollinen, jos joku sattuisi tunnistamaan peikon tuosta kuvauksesta ja osaisi kertoa siitä jotain.
Thyra kirjoitti:
Tässä oma mysteerini, jota niin vanhempani kuin Googlekaan eivät ole pystynyt ratkaisemaan. Ehkä täällä joku osaisi valaista asiaa?
Taustatietona siis, että pelkäsin lapsena ihan hirveästi Rölli-peikkoa. Pelkäsin vaikka mitä ukkosesta Muumien mörköön, mutta Rölli-kauhu oli ihan omaa luokkaansa. Pikku Kakkonen oli meillä kotona siksi kokonaan pannassa eikä kukaan voinut edes mainita Röllin nimeä ilman, että juoksin hysteerisenä johonkin komeroon piiloon. Samoin mökkireissut saareen kävivät hankaliksi sen jälkeen, kun asiasta tietämätön eno erehtyi arvuuttelemaan, josko Rölli asuu siellä saaressa. Jotain pelon voimakkuudesta kertonee se, että näin säännöllisesti tiettyä Rölli-painajaista vielä reilusti yli kymmenvuotiaana ja että olen vasta näin kolmenkympin kieppeillä uskaltautunut ottamaan selvää asiasta.
Mysteeriksi jutun kuitenkin tekee se, etten varsinaisesti pelännyt Allu Tuppuraisen hahmoa, vaan sitä toista Rölliä. Muistan elävästi katsoneeni 90-luvun alkupuolella ohjelmaa, jossa esiintyi violetteihin housuihin/haalariin pukeutunut pieni pyöreä peikko, jolla oli lyhyet pörröiset hiukset, perunan mallinen nenä ja ontosti tuijottavat silmät. Se asui pienessä mökissä jossain synkän metsän keskellä ja käveli kömpelösti puolelta toiselle vaappuen. Luulen, että se oli jonkin sortin nukkeanimaatio.
Mysteeristä tässä jutussa on siis se, että en ole onnistunut löytämään mitään tietoa tästä violettipukuisesta peikosta. Röllin wikipedia-sivulla ei mainita mitään nukkeanimaatiota eikä Googlen kuvahaku löydä mitään oikeannäköistä, vaikka olen kokeillut lukuisia peikko-aiheisia hakusanoja. Tiedän kuitenkin, etten ole voinut keksiä koko peikkoa itse, sillä mummolassani oli sitä esittävä noin 40 cm korkea kivinen patsas (se jouduttiin piilottamaan minun takiani, ja arvatkaa vain kuinka olin saada halvauksen, kun löysin sen yllättäen isovanhempieni kesämökin vajasta muutama vuosi sitten!). Taidekeskuksessa työskennellyt isäni on myös kertonut jutelleensa aiheesta Pikku Kakkosen tiimin kanssa kuvausten aikana ja kuulleensa, että violettipukuinen peikko olisi kadonnut ruudusta nimenomaan lukuisten valitusten takia. Mutta mitään vahvistusta tälle väitteelle en ole onnistunut löytämään. Olisin siis kovin kiitollinen, jos joku sattuisi tunnistamaan peikon tuosta kuvauksesta ja osaisi kertoa siitä jotain.
Peliohjelman Hugo-peikko tai kömpelöhkön nukkeanimaation Heikko-peikko? En tosin tarkistanut mistään housujen yms. värejä. Lapsen mielessä voi yhdistellä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Thyra kirjoitti:
Tässä oma mysteerini, jota niin vanhempani kuin Googlekaan eivät ole pystynyt ratkaisemaan. Ehkä täällä joku osaisi valaista asiaa?
Taustatietona siis, että pelkäsin lapsena ihan hirveästi Rölli-peikkoa. Pelkäsin vaikka mitä ukkosesta Muumien mörköön, mutta Rölli-kauhu oli ihan omaa luokkaansa. Pikku Kakkonen oli meillä kotona siksi kokonaan pannassa eikä kukaan voinut edes mainita Röllin nimeä ilman, että juoksin hysteerisenä johonkin komeroon piiloon. Samoin mökkireissut saareen kävivät hankaliksi sen jälkeen, kun asiasta tietämätön eno erehtyi arvuuttelemaan, josko Rölli asuu siellä saaressa. Jotain pelon voimakkuudesta kertonee se, että näin säännöllisesti tiettyä Rölli-painajaista vielä reilusti yli kymmenvuotiaana ja että olen vasta näin kolmenkympin kieppeillä uskaltautunut ottamaan selvää asiasta.
Mysteeriksi jutun kuitenkin tekee se, etten varsinaisesti pelännyt Allu Tuppuraisen hahmoa, vaan sitä toista Rölliä. Muistan elävästi katsoneeni 90-luvun alkupuolella ohjelmaa, jossa esiintyi violetteihin housuihin/haalariin pukeutunut pieni pyöreä peikko, jolla oli lyhyet pörröiset hiukset, perunan mallinen nenä ja ontosti tuijottavat silmät. Se asui pienessä mökissä jossain synkän metsän keskellä ja käveli kömpelösti puolelta toiselle vaappuen. Luulen, että se oli jonkin sortin nukkeanimaatio.
Mysteeristä tässä jutussa on siis se, että en ole onnistunut löytämään mitään tietoa tästä violettipukuisesta peikosta. Röllin wikipedia-sivulla ei mainita mitään nukkeanimaatiota eikä Googlen kuvahaku löydä mitään oikeannäköistä, vaikka olen kokeillut lukuisia peikko-aiheisia hakusanoja. Tiedän kuitenkin, etten ole voinut keksiä koko peikkoa itse, sillä mummolassani oli sitä esittävä noin 40 cm korkea kivinen patsas (se jouduttiin piilottamaan minun takiani, ja arvatkaa vain kuinka olin saada halvauksen, kun löysin sen yllättäen isovanhempieni kesämökin vajasta muutama vuosi sitten!). Taidekeskuksessa työskennellyt isäni on myös kertonut jutelleensa aiheesta Pikku Kakkosen tiimin kanssa kuvausten aikana ja kuulleensa, että violettipukuinen peikko olisi kadonnut ruudusta nimenomaan lukuisten valitusten takia. Mutta mitään vahvistusta tälle väitteelle en ole onnistunut löytämään. Olisin siis kovin kiitollinen, jos joku sattuisi tunnistamaan peikon tuosta kuvauksesta ja osaisi kertoa siitä jotain.
Valitettavasti monikaan ei täällä voi tuskin tietää, että minkälaisia lastenohjelmia Intiassa näytetään.
Vierailija kirjoitti:
11 v. poikani sai lahjaksi käteistä rahaa. Menimme lähikaupunkiin erääseen liikkeeseen ostamaan hänen toivomansa asian. Maksoin poikani lahjarahoilla, kiitin, kassa kiitti takaisin, ja kun käännyin kassalta pois, minua noin 10-15 vuotta nuorempi kassapoika sanoi vielä perääni ""Kiitti Reetta". (nimi muutettu).
Kuulin sen selvästi, mutta ajattelin että ehkä hän sanoi sen jollekin muulle. Poikani, joka seisoi takanani katsoen yhä kassaa päin, katsoi kassapoikaa ällistyneenä ja kysyi että "äiti, mistä toi tietää sun nimen".
En todellakaan tiedä. Olen näiltä suunnilta kotoisin, mutta asunut välillä pitkään muualla. Tuttavapiirini on pieni, eikä siihen kuulu 20-30 vuotiaita nuoria miehiä. Minulla ei ole kanta-asiakas korttia kyseiseen liikkeeseen ja olin asioinut siellä aikaisemmin vain muutaman kerran harvakseltaan. Kyseinen tapaus oli niin outo, etten ole käynyt siinä liikkeessä enää sen jälkeen.
Miks tässä oli sun mielestä olennaista kertoa, että poikasi sai lahjaksi rahaa ja että maksoit kassalla poikasi lahjarahoista jne.? Jos tarkoituksesi oli tarkentaa, että et maksanut millään kortilla, missä olisi ollut sun nimi, niin mikset kirjoittanut vain, että maksoit käteisellä?
Eikö varsinainen asia ollut se, että kaupan kassapoika jostain syystä tunnisti sut?
Mikä sinänsä ei ole yhtään ihmeellistä. Se kaveri saattoi aivan hyvin olla joku sellainen, joka on lapsena ollut sun perheestäsi tietoinen, syystä tai toisesta, ja muisti siis sun nimen.
Ja jos tuo nyt on niin kauhea tapaus sun mielestä, että et voi enää edes asioida ko. kaupassa, niin outo olet mun mielestä itse. Kysele joiltakin ystäviltäsi tai tuttaviltasi, että tietääkö ne kuka se kaupan kassapoika on, varmasti joku tietää. Varmasti löytyy sitten linkki siihen suuntaan, mistä se on voinut sut tunnistaa.
Minä olisin sun sijassa kysynyt, että ai, tunnetko sää minut, kuka olet? Minusta on kummallista, että vaan jää hoo moilasena miettimään ja pitämään koko asiaa kauhean outona, kun olisi voinut samantien selvittää koko jutun.
Kyllähän maailmasta mystisen saa tuolla tyylillä.
Thyra kirjoitti:
Tässä oma mysteerini, jota niin vanhempani kuin Googlekaan eivät ole pystynyt ratkaisemaan. Ehkä täällä joku osaisi valaista asiaa?
Taustatietona siis, että pelkäsin lapsena ihan hirveästi Rölli-peikkoa. Pelkäsin vaikka mitä ukkosesta Muumien mörköön, mutta Rölli-kauhu oli ihan omaa luokkaansa. Pikku Kakkonen oli meillä kotona siksi kokonaan pannassa eikä kukaan voinut edes mainita Röllin nimeä ilman, että juoksin hysteerisenä johonkin komeroon piiloon. Samoin mökkireissut saareen kävivät hankaliksi sen jälkeen, kun asiasta tietämätön eno erehtyi arvuuttelemaan, josko Rölli asuu siellä saaressa. Jotain pelon voimakkuudesta kertonee se, että näin säännöllisesti tiettyä Rölli-painajaista vielä reilusti yli kymmenvuotiaana ja että olen vasta näin kolmenkympin kieppeillä uskaltautunut ottamaan selvää asiasta.
Mysteeriksi jutun kuitenkin tekee se, etten varsinaisesti pelännyt Allu Tuppuraisen hahmoa, vaan sitä toista Rölliä. Muistan elävästi katsoneeni 90-luvun alkupuolella ohjelmaa, jossa esiintyi violetteihin housuihin/haalariin pukeutunut pieni pyöreä peikko, jolla oli lyhyet pörröiset hiukset, perunan mallinen nenä ja ontosti tuijottavat silmät. Se asui pienessä mökissä jossain synkän metsän keskellä ja käveli kömpelösti puolelta toiselle vaappuen. Luulen, että se oli jonkin sortin nukkeanimaatio.
Mysteeristä tässä jutussa on siis se, että en ole onnistunut löytämään mitään tietoa tästä violettipukuisesta peikosta. Röllin wikipedia-sivulla ei mainita mitään nukkeanimaatiota eikä Googlen kuvahaku löydä mitään oikeannäköistä, vaikka olen kokeillut lukuisia peikko-aiheisia hakusanoja. Tiedän kuitenkin, etten ole voinut keksiä koko peikkoa itse, sillä mummolassani oli sitä esittävä noin 40 cm korkea kivinen patsas (se jouduttiin piilottamaan minun takiani, ja arvatkaa vain kuinka olin saada halvauksen, kun löysin sen yllättäen isovanhempieni kesämökin vajasta muutama vuosi sitten!). Taidekeskuksessa työskennellyt isäni on myös kertonut jutelleensa aiheesta Pikku Kakkosen tiimin kanssa kuvausten aikana ja kuulleensa, että violettipukuinen peikko olisi kadonnut ruudusta nimenomaan lukuisten valitusten takia. Mutta mitään vahvistusta tälle väitteelle en ole onnistunut löytämään. Olisin siis kovin kiitollinen, jos joku sattuisi tunnistamaan peikon tuosta kuvauksesta ja osaisi kertoa siitä jotain.
Jännä kyllä 80-ja aikaiselta 90-luvulta on yllättävän vaikeaa löytää tietoja jo ihan televisio-ohjelmista, niin hullulta kuin se tuntuukin. Netti ei ollut laajasti käytössä, joten sinne ei välttämättä ole säilöytynyt tuolta ajalta asioita, jotka eivät saavuttaneet laajaa suosiota. Itsellänikin on muutama tv-muisto, joihin en vuosien googlailuista huolimatta ole löytänyt mitään yhteyttä.
Itselläni heräsi kuvailuistasi jonkinlainen hämärä muisto, että olisin itsekin nähnyt tuollaisen peikkoanimaation, mutta lapsen mieli voi tosiaan yhdistellä asioita väärin, esim. muistat patsaan, joka on sulautunut muistoon jostain animaatiosta.
Kokeile selata läpi Eläköön kuvat! nimistä blogia. Siinä on kerätty laajasti juttua eri animaatioista. Joskus muistan selanneeni myös jotain sivua, johon oli koottu valtavasti kuvastoa 80-luvuin leluista, kirjoista, elokuvista ym. ja itse löysin sieltä paljon jo unihtamuani juttuja. Ikävä kyllä en muista mikä kyseinen sivusto oli, lunkitän tänne jos löydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11 v. poikani sai lahjaksi käteistä rahaa. Menimme lähikaupunkiin erääseen liikkeeseen ostamaan hänen toivomansa asian. Maksoin poikani lahjarahoilla, kiitin, kassa kiitti takaisin, ja kun käännyin kassalta pois, minua noin 10-15 vuotta nuorempi kassapoika sanoi vielä perääni ""Kiitti Reetta". (nimi muutettu).
Kuulin sen selvästi, mutta ajattelin että ehkä hän sanoi sen jollekin muulle. Poikani, joka seisoi takanani katsoen yhä kassaa päin, katsoi kassapoikaa ällistyneenä ja kysyi että "äiti, mistä toi tietää sun nimen".
En todellakaan tiedä. Olen näiltä suunnilta kotoisin, mutta asunut välillä pitkään muualla. Tuttavapiirini on pieni, eikä siihen kuulu 20-30 vuotiaita nuoria miehiä. Minulla ei ole kanta-asiakas korttia kyseiseen liikkeeseen ja olin asioinut siellä aikaisemmin vain muutaman kerran harvakseltaan. Kyseinen tapaus oli niin outo, etten ole käynyt siinä liikkeessä enää sen jälkeen.Miks tässä oli sun mielestä olennaista kertoa, että poikasi sai lahjaksi rahaa ja että maksoit kassalla poikasi lahjarahoista jne.? Jos tarkoituksesi oli tarkentaa, että et maksanut millään kortilla, missä olisi ollut sun nimi, niin mikset kirjoittanut vain, että maksoit käteisellä?
Eikö varsinainen asia ollut se, että kaupan kassapoika jostain syystä tunnisti sut?
Mikä sinänsä ei ole yhtään ihmeellistä. Se kaveri saattoi aivan hyvin olla joku sellainen, joka on lapsena ollut sun perheestäsi tietoinen, syystä tai toisesta, ja muisti siis sun nimen.
Ja jos tuo nyt on niin kauhea tapaus sun mielestä, että et voi enää edes asioida ko. kaupassa, niin outo olet mun mielestä itse. Kysele joiltakin ystäviltäsi tai tuttaviltasi, että tietääkö ne kuka se kaupan kassapoika on, varmasti joku tietää. Varmasti löytyy sitten linkki siihen suuntaan, mistä se on voinut sut tunnistaa.
Minä olisin sun sijassa kysynyt, että ai, tunnetko sää minut, kuka olet? Minusta on kummallista, että vaan jää hoo moilasena miettimään ja pitämään koko asiaa kauhean outona, kun olisi voinut samantien selvittää koko jutun.
Kyllähän maailmasta mystisen saa tuolla tyylillä.
Hemmetin tylsää märinää.
Vierailija kirjoitti:
Thyra kirjoitti:
Tässä oma mysteerini, jota niin vanhempani kuin Googlekaan eivät ole pystynyt ratkaisemaan. Ehkä täällä joku osaisi valaista asiaa?
Taustatietona siis, että pelkäsin lapsena ihan hirveästi Rölli-peikkoa. Pelkäsin vaikka mitä ukkosesta Muumien mörköön, mutta Rölli-kauhu oli ihan omaa luokkaansa. Pikku Kakkonen oli meillä kotona siksi kokonaan pannassa eikä kukaan voinut edes mainita Röllin nimeä ilman, että juoksin hysteerisenä johonkin komeroon piiloon. Samoin mökkireissut saareen kävivät hankaliksi sen jälkeen, kun asiasta tietämätön eno erehtyi arvuuttelemaan, josko Rölli asuu siellä saaressa. Jotain pelon voimakkuudesta kertonee se, että näin säännöllisesti tiettyä Rölli-painajaista vielä reilusti yli kymmenvuotiaana ja että olen vasta näin kolmenkympin kieppeillä uskaltautunut ottamaan selvää asiasta.
Mysteeriksi jutun kuitenkin tekee se, etten varsinaisesti pelännyt Allu Tuppuraisen hahmoa, vaan sitä toista Rölliä. Muistan elävästi katsoneeni 90-luvun alkupuolella ohjelmaa, jossa esiintyi violetteihin housuihin/haalariin pukeutunut pieni pyöreä peikko, jolla oli lyhyet pörröiset hiukset, perunan mallinen nenä ja ontosti tuijottavat silmät. Se asui pienessä mökissä jossain synkän metsän keskellä ja käveli kömpelösti puolelta toiselle vaappuen. Luulen, että se oli jonkin sortin nukkeanimaatio.
Mysteeristä tässä jutussa on siis se, että en ole onnistunut löytämään mitään tietoa tästä violettipukuisesta peikosta. Röllin wikipedia-sivulla ei mainita mitään nukkeanimaatiota eikä Googlen kuvahaku löydä mitään oikeannäköistä, vaikka olen kokeillut lukuisia peikko-aiheisia hakusanoja. Tiedän kuitenkin, etten ole voinut keksiä koko peikkoa itse, sillä mummolassani oli sitä esittävä noin 40 cm korkea kivinen patsas (se jouduttiin piilottamaan minun takiani, ja arvatkaa vain kuinka olin saada halvauksen, kun löysin sen yllättäen isovanhempieni kesämökin vajasta muutama vuosi sitten!). Taidekeskuksessa työskennellyt isäni on myös kertonut jutelleensa aiheesta Pikku Kakkosen tiimin kanssa kuvausten aikana ja kuulleensa, että violettipukuinen peikko olisi kadonnut ruudusta nimenomaan lukuisten valitusten takia. Mutta mitään vahvistusta tälle väitteelle en ole onnistunut löytämään. Olisin siis kovin kiitollinen, jos joku sattuisi tunnistamaan peikon tuosta kuvauksesta ja osaisi kertoa siitä jotain.
Peliohjelman Hugo-peikko tai kömpelöhkön nukkeanimaation Heikko-peikko? En tosin tarkistanut mistään housujen yms. värejä. Lapsen mielessä voi yhdistellä asioita.
Fragglit -lastenohjelmassa oli mun mielestä kamalan pelottava peikko. Ei ollut violetteja housuja mutta tosi ahdistava otus :D
Eikö yksi mahdollinen selitys olisi, että "Reetan" poika oli kutsunut äitiään etunimellä kaupassa, myyjä oli kuullut sen ja ajatteli sitten olevansa hyvä asiakaspalvelija puhutellessaan asiakasta tämän etunimellä? Tai sitten "Reetan" lompakossa oli jokin kortti, josta hänen nimensä näkyi, kun Reetta otti poikansa rahat lompakostaan, ja edelleen tässä tapauksessa myyjä halusi osoittaa asiakasystävällisyyttä.
Siis tämä oli tietsikkanurkassa olevat oistokkeet ja asian todensi toinenkin henkilö. Kuukui toimistoääniä.